Tiedettä taiteiden yössä 15.8.2019 - tässä menovinkit

Taiteiden yön tunnus
Toimitus

Helsingissä vietetään torstaina illalla 15.8. 2019 Taiteiden yötä. Kyseessä on jo 30. kerta, kun tätä jo klassikoksi muodostunutta tapahtumaa järjestetään.

Mukana on myös perinteiseen tapaan tiedettä ja tekniikkaa, sekä kaikenlaista siltä väliltä: tieteen ja taiteen voi yhdistää monella tavalla, muun muassa miekkailijoita piirtämällä, avaruuden ihmeitä ihastelemalla tai musiikkia kuuntelemalla.

Tai kuplien tai Legojen avulla uutta oppien, vekottimia vaikkapa tehden.

Tässä vinkkimme tapahtumista:

Tässä muutamia tärppejä Taiteiden yön tiedetarjonnasta:

(Kaikki tilaisuudet ovat ilmaisia)

klo 15-17: Kuplien yö

Jättiläissaippuakuplat leijuvat Esplanadin puistossa, kun Aalto-yliopisto Junior tuo suositun työpajansa Taiteiden Yöhön. Tule kokeilemaan kuinka suureksi kuplat voivat kasvaa Aalto Juniorin maineikkaalla saippuakuplareseptillä.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

klo 17-20: Vekottimien yö

Vekotinverstaan ( Kaapelitehtaan 3. kerros) Vekottimien yössä voit tulla tutustumaan Vekotinverstaan toimintaan, joka on pääasiassa erilaisten IoT-laitteiden rakentelua. Pääset myös tutustumaan koululaisille ja opiskelijoille suunnattuun Micro:bit-kehitysalustaan, jolla voi kokeilla omien IoT-vekottimien ohjelmointia. Ota Windows- tai Mac-läppäri mukaan, jos haluat kokeilla sitä itse. (Ja vähintään yksi vanhempi, jos olet kovin nuori.)

Tapahtuma Taiteden yön verkkosivuilla

klo 12-20: Helsingin Observatorion Taiteiden yö

Heittäydy Helsingin observatorion tähtitieteen yleisökeskuksen näyttelyssä talon vaiheisiin ja avaruuden ihmeisiin! Planetaariotilassa pääset kokemaan Walter Sallisen ja Alexander Salvesenin ensimmäisen yhteisen audiovisuaalisen veistoksen Analemma I.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/605106826641704/

klo 17-19 Kirjallinen Taiteiden yö Tiedekulmassa

klo 17 Mikko Pyhälä: Kun yö saapuu Venezuelaan

Monessa Etelä-Amerikan maassa suurlähettiläänä työskennellyt Pyhälä kertoo uuden kirjansa kautta Venezuelan kuulumisista. Saamme katsauksen myös muihin muuttuviin eteläamerikkalaisiin valtarakenteisiin kuten Brasilian nykyhallintoon.

Iida Simes Voima-lehdestä haastattelee.

Kirjan on kustantanut Siltala ja ohjelmaa järjestämässä ovat Rosebud Books ja Voima-lehti

klo 17.30 Jari Tamminen & Häiriköt-päämaja: Nauti tyhjyydestä – ja muita vastamainoksia

Uutuuskirja, joka avaa vastamainosten – ja miksei mainostenkin – logiikkaa.

Jari Tamminen ja tutkijat keskustelevat.

Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu niiden seireenin laulua. Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainosten avulla voimme hahmottaa yhteiskuntaamme hieman paremmin ja kannustaa mainostajia dialogiin.

Kirjan on kustantanut Into.

klo 18–18.45 Voima 20 vuotta: Median rooli yhteiskunnan vastakkainasetteluissa.

Entä tuottavatko journalistit itse vastakkainasetteluja tai syventävät jo olemassaolevia kuiluja? Miten asiat ovat Voiman parin vuosikymmenen olemassaolon aikana muuttuneet?

Päätoimittaja Jarkko Kumpulainen ja Voiman perustaja, kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen keskustelevat journalistien ja alan tieteentekijöiden kanssa.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

Tapahtuma Facebookissa

klo 16.30-19.30: Piirustussalin Taiteiden yö: piirrä miekkailijoita!

Piirustussali, Porthanian 7. kerros klo 16:30–19:30

Mitä ihmeen yhteytä on piirtämisellä, miekkailulla ja yliopistolla? Sekä piirtäminen että miekkailu ovat kuuluneet yliopiston opetusohjelmaan aina perustamisvuodesta 1640 lähtien, koska tuolloin katsottiin, että jokaisen sivistyneen ihmisen kun tuli osata nämä perustaidot.

C. L. Engelin suunnittelemaan yliopiston päärakennukseen kuuluivat alkujaan myös matalat harjoitussalirakennukset, joissa Miekkailusali ja Piirustussali sijaitsivat rinnakkain. Miekkailun perinteitä Helsingin yliopistossa jatkaa Helsingin Ylioppilasmiekkailijat. Taiteiden yönä Piirustussali saakin vieraakseen entisiä naapureita, kun croquis-illan malleina toimivat Ylioppilasmiekkailijoiden jäsenet!

Taiteiden yön croquis-ilta toimii non-stop-periaatteella. Opettajana Helsingin yliopiston piirustusmestari Vappu Rossi. Välineitä voit lainata Piirustussalilta. Aikaisempaa kokemusta croquis-piirtämisestä (tai miekkailusta) ei tarvita.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

Tapahtuma Facebookissa

klo 17.30-18.30 Taiteiden yön kävelykierros Kasvitieteellisessä puutarhassa

Taidehistorialliset kävelykierrokset juhlistaa 30-vuotiasta Taiteiden yötä kierroksella Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa! Kierroksella puutarhaa tarkastellaan puutarha- ja maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta. Yliopiston luottoarkkitehti Gustaf Nyström suunnitteli puutarhaan muun muassa Palmusalin ja Kasvimuseon.

Kierroksella tutustutaan lisäksi tarkemmin puutarhassa 30.8. asti esillä olevaan Teemu Lehmusruusun ja työryhmän Maatuu uinuu henkii -teokseen. Lehmusruusun ympäristö- ja mediataideteos koostuu viidestä käsin muotoillusta lasisesta mittauskammiosta, maaperästä, valikoiduista kasveista ja omasta aurinkovoimalastaan.

Teos mittaa tasa- ja puolitunnein maaperän hengityksen ja kasvien yhteyttämisen muodostaman hiilidioksiditaseen. Kammiot soivat ja valaistuvat mittauksen ajan kulloinkin vallitsevan CO2-tilanteen ohjaamana. Alueelle istutetut kasvit muodostavat biodiversiteettiä ja maaperän toimintaa tukevan kokonaisuuden. Kasvukauden mittaan maaperän ja kasvien vuorovaikutuksessa hiilidioksidikierto muuttuu ja näin ollen myös teos on aina dynaamisessa tilassa.

Kierros alkaa kasvitieteellisen puutarhan sisäänkäynniltä, Kaisaniemenranta 2.

Kierros on osa Taidehistoriallisia kävelykierroksia, joita järjestetään Helsingin yliopiston kampuksilla. Oppaina toimivat taidehistorian opiskelijat. Kierrokset ovat kaikille avoimia, eikä niille tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Tapahtuma Facebookissa

klo 18.30-21 Taiteiden yö Kansalliskirjastossa

Klo 19.00 – 19.45, Kupolisali. Jaakko Tahkokallio esittelee A.E. Nordenskiöldin karttakokoelmaa.

Tule ihastelemaan karttakokoelmaa erikoiskokoelmien asiantuntija Jaakko Tahkokallion opastuksella.

Tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901) kokosi 1800-luvun lopulla karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaiskirjakokoelman. Kokoelma on liitetty vuonna 1997 UNESCOn Memory of the World -rekisteriin. Nordenskiöldin kokoelma luo kuvan länsimaisen maantieteellisen tietämyksen kasvusta.

Klo 19.00 – 21.00, Rotunda. Asiantuntijat kertovat Kansalliskirjaston palveluista ja näyttelyistä.

Asiantuntijoiltamme voi tulla kysymään kaikesta kirjaston toimintaan liittyvästä.

Klo 19.00 – 21.00, Agricola-huone. Retropelailua.

Tutustu Nopista bitteihin-näyttelyn lomassa vanhoista lautapeleistä tehtyihin suurennoksiin tai kotimikropeleihin.

Klo 20.00 – 20.20, Kupolisali. Philomela-kuoro esittää teoksen "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä".

Teoksen on säveltänyt Anna-Mari Kähärä Minna Canthin teksteihin. Koreografiasta vastaa Sonya Lindfors ja kuoroa johtaa Marjukka Riihimäki.

Klo 19.00 – 21.00, kirjaston sisäpiha. Yhteislaulua Ajopuut -yhtyeen säestyksellä.

Tervetuloa mukaan laulamaan Eteläsalin vieressä sijaitsevalle pihalla.

Kupolisaliin mahtuu noin 100 henkilöä.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

klo 19-22 Bändi-ilta Taiteiden yönä

Taiteiden yönä Tiedekulman Stagelle nousee viisi kovan tason bändiä, joista jokaisessa vähintään yksi jäsen on Helsingin yliopiston nykyinen opiskelija, tutkija tai henkilökuntaa.

Yhtyeiden omintakeiset tyylit luovat yhdessä monipuolisen kokonaisuuden, josta jokaiselle löytyy uutta kiinnostavaa musiikkia.

Illan ohjelma:

West Metro - 19:15
West Metro perustettiin länsimetron kanssa samoihin aikoihin vuonna 2017. Bändin musiikissa on kuultavissa viitteitä melodisen rockin menneistä ja nykyisistä tulevaisuuksista.

Felic - 19:50
Pääkaupunkiseutulainen Felic soittaa menevää ja sovituksellisesti monipuolista riffirikasta modernia rokkia. Bändi julkaisi debyytti- EP:n 'Gone Off The Earth' vuoden alussa ja työstää parhaillaan uutta materiaalia.

Dima & The Surveyors - 21:00
Dima & The Surveyors soittaa rautaisella otteella 70-luvun tunnelmiin pohjautuvaa rockia. Bändin autenttinen tyyli ja saundimaailma nostattaa tunnelman kattoon ensisoinnuista lähtien.

Epsilons - 21:35
Tuore sekstetti Epsilons soittaa mukaansa tempaisevaa, suomenkielistä rytmimusiikkia rock- soul- ja jazz-vaikutteilla ja puhaltimilla höystettynä.

Tapahtuma Facebookissa

klo 17-21: Arkki-LEGO -kaupunkityöpaja

Kaapelitehtaan Pannuhallissa voi visioida ja rakentaa fantasiakaupunkia eri mittakaavoissa! Non-stop työpaja soveltuu kaikille arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta (ja Legoista!) pitäville ikään katsomatta.

Työpajassa rakennetaan yhteistä unelmien kaupunkia, jossa yksilölliset talot muodostavat yhdessä jännittävän kokonaisuuden.

Käytössä on 40 000 valkoista legopalikkaa, joten vain tehdassalin katto ja aika on rajana! Työpaja toimii non stop -periaatteella. Yhdeksältä paljastuu minkälainen kaupunki rakentui!

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

(Juttu perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen, jota on laajennettu muilla tapahtumilla)

Ahvenanmaalta löytyi 5000 vuotta vanha ohranjyvä – tutkijoiden käsitys pohjoisen muinaisis­ta elinkeinoista meni uusiksi

Tutkijat selvittivät tuhansia vuosia vanhojen ohranjyvien iän radiohiiliajoituksen avulla.
Toimitus

Uudet löydöt paljastavat, että metsästäjä-keräilijät omaksuivat maanviljelyn Ahvenmaalla ja Itä-Ruotsissa jo 5000 vuotta sitten. 

Kivikauden kuoppakeraamisen kulttuurin edustajia on aiempien tutkimusten perusteella kutsuttu kovan linjan hylkeenpyytäjiksi tai jopa Itämeren inuiiteiksi.

Nyt tutkijat ovat löytäneet tämän kulttuurin asuinpaikoilta ohran- ja vehnänjyviä, joiden perusteella voidaan päätellä kuoppakeraamisen kulttuurin omaksuneen pienimuotoista maanviljelyä.

Helsingin yliopiston arkeologian tieteenalan ja kemian osaston sekä ruotsalaisten arkeologian alan toimijoiden (Arkeologerna ja Arkeologikonsult) yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että kuoppakeraamisilta asuinpaikoilta Ahvenanmaalta ja nykyisen Tukholman seudulta löytyy ohran ja vehnän jyviä.

Viljanjyvien ajoitus varmistettiin radiohiilimenetelmän avulla.

Tulosten perusteella viljat ajoittuvat kuoppakeraamisen kulttuurin ajalle eli ovat noin 5300–4300 vuotta vanhoja. Viljanjyvien lisäksi asuinpaikoilta löytyviin kasvinjäänteisiin kuului muun muassa pähkinänkuoria, omenan siemeniä, mukulaleinikin juurimukuloita ja ruusunmarjoja.

Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että kuoppakeraamiseen kulttuuriin omaksuttiin pienimuotoista viljelyä, joka opittiin suppilopikarikulttuurin maanviljelijöiltä. Suppilopikarikulttuuri oli levittäytynyt Skandinaviaan manner-Euroopasta.

Myös muu arkeologinen esineistö osoittaa näiden kulttuurien olleen tiiviissä kontakteissa toistensa kanssa.

"Ahvenanmaalta löytyneet jyvät ovat osoitus siitä, että kuoppakeraaminen kulttuuri levitti maanviljelyä paikkoihin, joissa sitä ei oltu aiemmin harjoitettu", sanoo Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava Santeri Vanhanen.

Valmistettiinko viljasta jopa olutta?

Ahvenmaalta löytynyt 5000 vuotta vanha ohranjyvä on vanhin Suomen alueelta koskaan löytynyt viljanjyvä. Tutkijat löysivät Ahvenanmaalta myös muutama sata vuotta nuorempia ohran- ja vehnänjyviä, jotka ovat leipä- tai pölkkyvehnää.

– Selvitimme myös yhden Raaseporista löydetyn ohranjyvän ajoituksen. Tämä ja muut manner-Suomen varhaisimmat jyvät ajoittuvat noin 3500 vuoden taakse, joten nykytiedon mukaan niitä ilmaantuu vasta 1500 vuotta myöhemmin kuin Ahvenmaalla, Santeri Vanhanen sanoo.

Aiemmissa tutkimuksissa on hyvin harvoin pystytty osoittamaan, että metsästäjä-keräilijäväestö olisi omaksunut maanviljelyn historiallisena aikana, saati sitten kivikaudella. Muinais-DNA-tutkimukset ovat viime vuosina osoittaneet, että maanviljely levisi Eurooppaan lähes poikkeuksetta muuttavan väestön mukana.

– Pidämme mahdollisena, että tämä pääosin merelliseen pyyntiin erikoistunut väestö jatkoi kasvien viljelyä, koska sillä oli yhteisölle sosiaalista merkitystä.

Kuoppakeraamisilta kohteilta löytyy välillä myös paljon sian luita, vaikka sika ei ollut merkittävä osa päivittäistä ravintoa. Esimerkiksi yhdestä gotlantilaisesta haudasta on löytynyt yli kolmenkymmenen sian luita.

– Kuoppakeraamikot saattoivat harjoittaa rituaalisia pitoja, joissa he söivät sikoja ja viljatuotteita. Ei ole mahdotonta, että viljoista olisi jopa pantu olutta, mutta tästä meillä ei vielä ole todisteita, Santeri Vanhanen sanoo.

Viljan jyvien ikä selvitetään radio hiiliajoituksen avulla

Tutkimuksen pääasiallinen menetelmä on makrofossiilitutkimus, jonka avulla tutkitaan arkeologisilla kohteilla säilyneitä kasvinjäänteitä. Tässä tutkimuksessa arkeologisista kohteista otettiin maanäytteitä, joista erotettiin kasvinjäänteet kellutusmenetelmän avulla. Nämä kasvinjäänteet ovat hiiltyneitä, eli jyvät ja siemenet ovat muuttuneet hiileksi joutuessaan kosketuksiin tulen kanssa.

Kasvinjäänteet voidaan tunnistaa tarkastelemalla niitä mikroskoopin avulla ja vertaamalla niitä moderneihin kasvinosiin. Yksittäisten viljanjyvien ajoitus voidaan saada selville radiohiiliajoituksen avulla, jossa tarkastellaan radioaktiivisen hiili 14 -isotoopin hajoamista. Tällöin tuhansia vuosia vanhojen jyvien ikä voidaan saada selville muutaman sadan vuoden tarkkuudella.

Taustaa: Itä­me­ren inuiit­tien kult­tuu­ri syn­tyi met­säs­tä­jä-ke­räi­li­jöi­den ja maan­vil­je­li­jöi­den koh­da­tes­sa

Maanviljelys levittäytyi eteläisen Skandinavian alueelle nopeasti noin 6000 vuotta sitten kesälämpötilojen ollessa nykyistä korkeampia. Ruotsissa tämä varhainen viljelykulttuuri ulottui suunnilleen Tukholman korkeudelle, mutta se ei saapunut lainkaan Manner-Suomeen eikä edes Ahvenanmaalle. Manner-Suomesta tai Ahvenanmaalta ei tunneta näin varhaisia viljanjyviä tai kotieläinten luita.

Uusimmat muinais-DNA-tutkimukset osoittavat, että maanviljelyä harjoittanut suppilopikarikulttuuri levittäytyi Skandinaviaan manner-Euroopasta saapuneen väestön mukana. Se toi mukanaan tavan valmistaa saviastioita ja kivikirveitä sekä viljellä maata ja pitää kotieläimiä.

Kesälämpötilat alkoivat laskea samaan aikaan kun suppilopikarikulttuurin maanviljelijät olivat asettuneet Tukholman seuduille. Täällä he kohtasivat metsästäjä-keräilijöitä, joista osa oli Suomesta tai Baltiasta peräisin olevia kampakeraamikkoja. Väestöjen vuorovaikutuksen seurauksena syntyi eri kulttuurien piirteitä yhdistävä kuoppakeraaminen kulttuuri noin 5300 vuotta sitten.

Kuoppakeraaminen väestö levittäytyi Skandinavian rannikoille ja Ahvenmaalle noin 5300–4300 vuotta sitten. He rakensivat yksinkertaisia majoja veden äärelle ja pysyivät ainakin osan vuodesta paikoillaan.

Kulttuurin asuinpaikoilta ja hautausmailta löytyneissä esineissä kuvataan usein eläimiä ja joskus myös shamaanien kaltaisia hahmoja. Kuoppakeraamikkojen uskomusmaailmaa voidaan pitää metsästäjä-keräilijäkansoille tyypilliseen tapaan animistisena.

Asuinpaikoilla säilyneiden eläinten luiden, ihmisten luurangoista tehtyjen mittausten ja keramiikan kemiallisen koostumuksen perusteella tämä väestö sai lähes kaiken ravintonsa mereltä pyytämistään kaloista, hylkeistä ja linnuista. Tätä väestöä on kutsuttu kovan linjan hylkeenpyytäjiksi tai jopa Itämeren inuiiteiksi.

Tutkimus julkaistiin 20. maaliskuuta 2019 Scientific Reports -tiedelehdessä. Tutkimusartikkeli Maritime Hunter-Gatherers Adopt Cultivation at the Farming Extreme of Northern Europe 5000 Years Ago on vapaasti luettavissa lehden verkkosivuilla.

Tämä juttu on Helsingin yliopiston tiedotuksen julkaisema ja julkaistu tässä sellaisenaan. Sen ovat kirjoittaneet Santeri Vanhanen (arkeologia, Helsingin yliopisto ja Arkeologerna), Volker Heyd (arkeologia, Helsingin yliopisto), Marianna Kemell (kemian osasto, Helsingin yliopisto), Håkan Ranheden (Arkeologerna, Statens historiska museer, Ruotsi), Niclas Björck (Arkeologerna, Statens historiska museer, Ruotsi) ja Stefan Gustafsson (Arkeologikonsult, Ruotsi).

Otsikkokuva on Santeri Vanhasen, Volker Heydin ja Marianna Kemellin. Kuvankäsittelyn on tehnyt Tero Juutilainen.

Mari, metaani ja puut – Akatemiapalkinto 2018

Mari, metaani ja puut – Akatemiapalkinto 2018

Suomen Akatemia palkitsee vuosittain ansioituneita tutkijoita akatemiapalkinnoin. Tänä vuonna palkinnon tieteellisestä rohkeudesta sai akatemiatutkija Arri Priimägi Tampereen yliopistosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta palkittiin akatemiatutkija Mari Pihlatie Helsingin yliopistosta. Priimägin tutkimuskohteena on valo ja sen vuorovaikutus eri materiaalien kanssa. Pihlatie tutkii maaperän, kasvien ja ilmakehän välistä vuorovaikutusta. Palkinnot luovutettiin tutkijoille viime keskiviikkona 6.2.2019.

 

Toimitus
13.02.2019

Mari Pihlatien tärkein ja näkyvin tutkimuskohde on puiden rooli metaanin tuottajina. Kyseessä on monitieteinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät maaperän biokemia, kemia, fysiikka ja mikrobiologia, kasvien biokemia ja fysiologia sekä ilmakehän fysiikka ja kemia.

”Meitä kiinnostaa, mikä on boreaaliseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen kuuluvien metsien rooli kasvihuonekaasujen nieluna ja lähteenä. Puut metaanin lähteinä ovat uusi tutkimusala. Aiemmin luultiin, että metaania syntyy ainoastaan hapettomissa oloissa, kuten boreaalisilla soilla. Tutkimusryhmäni kuitenkin havaitsi, että kaikki boreaalisen vyöhykkeen puut tuottavat metaania”, Pihlatie kertoo.

Pihlatien tutkimuksessa ovat vahvasti esillä erilaiset takaisinkytkennät. Kasvi vaikuttaa maaperän prosesseihin, maaperä vaikuttaa kasvien toimintaan, ja ilmakehä vaikuttaa maaperän ja kasvien vuorovaikutukseen. Havainnoimalla ilmakehän koostumusta ja esimerkiksi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien muutosta, saadaan selville maaperän ja kasvien toimintaa kuten hiilen sidontaa, kasvihuonekaasujen sidontaa tai -päästöjä.

Pihlatie on kehittänyt luotettavia ja aiempaa vertailukelpoisempia mittauksia kasvihuonekaasujen arviointiin. Työ on ollut kansainvälisesti merkittävää. Pihlatie on osallistunut aktiivisesti ICOS-tutkimusinfrastruktuurin (Integrated Carbon Observation System) mittausprotokollien työstämiseen. ICOS on luomassa kansainvälistä standardia kasvihuonekaasujen havainnointiin.

Pihlatie on onnistunut erinomaisesti tuloksista tiedottamisessa: hän on kirjoittanut useita yleistajuisia artikkeleita ja antanut haastatteluja ilmastonmuutoksen vaikutuksista soihin ja turvemaihin sekä metsiin. Parhaillaan Pihlatie on akatemiatutkija (2015–2020). Hänelle on myös myönnetty Euroopan tutkimusneuvoston ERC Starting Grant kaudelle 2018–2023.

Juttu ja video ovat Suomen Akatemian tuottamia.

Merkuriukseen matkaavan BepiColombon suomalaismittalaite käynnistettiin – havahtui toimimaan saman tien

Iloisia naamoja ESOCissa
Jari Mäkinen

Kohti Merkuriusta matkalla oleva Bepi-Colombo -luotain kiihdyttää pian eteenpäin ionimoottorit kuumina. Sen mittalaitteita on myös vähitellen käynnistetty, ja myös suomalaistekoinen SIXS on nyt kytketty päälle.

Otsikkokuvassa on pelkkää hymyä. Seppo Korpela (oik), Eero Esko ja Arto Lehtolainen viettivät viime viikolla itsenäisyyspäivää Saksassa, Darmstadtissa sijaitsevassa Euroopan avaruusoperaatiokeskus ESOCissa, missä muun muassa Bepi-Colombo -luotainta hallitaan.

SIXS-mittalaitteesta osaltaan vastaava kolmikko ei ole suinkaan siellä jatkuvasti, mutta nyt kun laite kytkettiin päälle ensimmäisen kerran avaruudessa luotaimen laukaisun jälkeen, oli parempi olla paikan päällä lennonjohdossa siltä varalta, että jokin menee vikaan. Ja kaikki sujui hyvin.

SIXS, eli Solar Intensity X-ray Spectrometer on suomalaistekoinen mittalaite, jonka tärkein tehtävä on tarkkailla Auringosta tulevaa röntgensäteilyä, jotta brittiläinen MIXS-spektrometri (Mercury Imaging X-ray Spectrometer (MIXS) voi toimia kunnolla. MIXS tulee kartoittamaan Merkuriuksen pintaa, mutta SIXS pystyy tekemään kiinnostavia havaintoja myös matkan aikana – se kun havaitsee Auringosta ja muista taivaan kohteista tulevaa röntgensäteilyä.

"Saamme heti alkuun pitkän mittausjakson, joka johtuu osittain siitä että halutaan varmistaa mittalaitteen tietojenkäsittely-yksikön stabiili toiminta", kertoo laitteen päätutkija, Helsingin yliopiston dosentti Juhani Huovelin.

Aivan ilman yskimistä ei käynnistys kuitenkaan sujunut: samaa elektroniikkaa jakava kaksikko MIXS/SIXS sammui ja käynnistyi itsekseen yllättäen 7. joulukuuta, mutta tämä ei aiheuta suurta huolta. Kyseessä oli todennäköisesti kosminen säde, joka sai laitteen boottaamaan itsekseen. On aivan normaalia, että avaruusluotaimissa mutkikkaiden tieteellisten tutkimuslaitteiden käynnistäminen saa normaalisti aikaan pieniä ongelmia alussa, mutta niistä päästään nopeasti eroon. Tämä on osaltaan syynä SIXS:n pitkään mittajaksoon nyt alussa, sillä näin mahdollinen ongelma selviää toivottavastisaman tien ja se saadaan ratkaistua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ongelmanratkaisin lisäksi tuloksena on paljon kiinnostavia havaintoja: "Jos kaikki menee hyvin, saamme lähipäivien aikana paljon mittaustietoja", toteaa Huovelin.

SIXS:ssä on kaksi hieman erityyppistä havaintolaitetta, sivusuuntaan katsova SIXS-P ja kohti taivasta suunnattu SIXS-X. Koska SIXS kuluttaa hyvin vähän sähkövirtaa, voidaan sitä pitää päällä pitkä aikaa – aina siihen saakka, kunnes ensimmäinen pitkä ionimoottorien käyttä alkaa.

Viimeisen puolentoista kuukaiden aikana myös muita luotaimen laitteita ja alijärjestelmiä on käynnistelty lokakuun 20. päivänä tapahtuneen laukaisun jälkeen. Mitään hälyttävää ei ole tullut eteen, joskin suurtehoantennin suuntaus sai lennonjohdossa aikaan aluksi normaalia suurempaa huolestumista: nyt kaikki toimii kuitenkin hyvin. Antenni avattiin jo 21. lokakuuta ja toimii nyt kuten pitää.

Myös luotaimen ionimoottoreita on jo testattu. Ne ovat toimineet juuri odotetusti ja niiden ensimmäinen pitkä käyttö alkaa joulukuun 17. päivänä. Puolisen vuotta kestävän käytön tarkoituksena on ohjata luotain kohtaamaan maapallo ensimmäisessä ohilennossa huhtikuussa 2020. Ohilennon avulla luotaimen rataa muutetaan ja sen nopeutta kiihdytetään, jotta se voisi saapua lopulta perille Merkuriusta kiertämään vuonna 2025.

Video: Näin BepiColombo rynnisti matkaan kohti Merkuriusta – tältä se näytti laukaisupaikalta suomalaissilmin

Video: Näin BepiColombo rynnisti matkaan kohti Merkuriusta – tältä se näytti laukaisupaikalta suomalaissilmin

Viimeinkin! Tätä on kyllä odotettu! BepiColombo-luotain on matkalla kohti Merkuriusta. Suuri (ja pitkään kestävä) tutkimusmatka on alkanut.


Jari Mäkinen
20.10.2018

https://youtu.be/TTaVBb8jcV4

Pitkään rakenteilla ollut luotain lähetettiin matkaan kohti Merkuriusta aikaisin lauantaina 20. lokakuuta Suomen aikaa Kourousta, Etelä-Amerikasta.

Mukana luotaimessa on suomalaistekoinen mittalaite SIXS, jonka tekijöistä kolme oli mukana paikan päällä seuraamassa laukaisua. Tässä on mittalaitteen tieteellisenä johtajana toimivan Juhani Huovelinin kuvaama video laukaisusta ja tunnelmien kommentointia.

Suomalaiset ovat osallistuneet aikaisemminkin suurella osuudella Euroopan avaruusjärjestön satelliitteihin ja luotaimiin, mutta koskaan ei planeettatutkimusluotaimessa ole ollut näin paljon suomalaista tietotaitoa. 

Suurin osuus tulee SIXS-nimisen tutkimuslaitteen tekemisestä. Sen kehittämisestä on vastuussa Helsingin yliopisto ja siellä yliopistonlehtorina toimiva Huovelin on mittalaitteen päätutkija. SIXS toimii luotaimessa kimpassa brittiläisen MIXS-mittalaitteen kanssa, ja professori Karri Muinonen on sen toinen päätutkija. Professori Rami Vainio Turun yliopistosta vastaa puolestaan SIXS:in hiukkasilmaisimesta.

Kaikkiaan Suomesta BepiColombon tieteelliseen työhän osallistuu kaikkiaan toistakymmentä tutkijaa Helsingin ja Turun yliopistojen lisäksi Aalto-yliopistosta ja Ilmatieteen laitokselta.

Tutkijoiden lisäksi mukana hankkeessa on paljon suomalaista avaruusteollisuutta:

- Oxford Instruments Technologies Oy ja turkulainen Aboa Space Research Oy ovat vastanneet SIXS-instrumentin teknisestä suunnittelusta ja rakentamisesta.

- TalviOja Consulting Oy on vastannut SIXS-instrumentin lämpösuunnittelusta ja -mallinnuksesta.

- Space System Finland Oy on kehittänyt ohjelmistot SIXS- ja MIXS -mittalaitteiden yhteiseen ohjaus- ja tietojenkäsittely-yksikköön.

- Patria Aviation Oy (nykyisin RUAG Space Fnland Oy) on valmistanut SIXS:n ja MIXS:n yhteisen ohjaus- ja tietojenkäsittely-yksikön.

Näiden lisäksi Ilmatieteen laitos on ollut vastuussa projektipäällikön ja laadunvalvonnan työosuuksista.

Työn on rahoittanut pääosin Tekes, joka on ollut tämän vuoden alusta osa Business Finland -organisaatiota.

Siinä missä BepiColombon suunnittelu ja rakentaminen ovat olleet täynnä teknisiä haasteita sekä viivytyksiä, sujuivat Ariane 5 -kantoraketin valmistelu matkaan ja laukaisu avaruuteen erittäin sujuvasti. Kaikki meni juuri suunnitellusti, sää laukaisupaikalla oli hyvä, eikä raketin kanssa ollut teknisiä hankaluuksia.

BepiColombo kuljetettiin keväällä Euroopan avaruusjärjestön teknisestä keskuksesta ESTECistä osina rahtilennoilla Ranskan Guyanaan, missä kesän aikana osat testattiin vielä kerran sekä laitettiin yhteen. Lisätietoja osista on mm. tässä artikkelissamme.

Luotain liitettiin kantorakettiin aiemmin tällä viikolla, sen nokkakartio laitettiin paikalleen ja raketti kuljetettiin laukaisualustalle torstaina. Perjantaina illalla raketin tankkaaminen aloitettiin ja matkaan se päästi tarkalleen suunniteltuun aikaan klo 4.45 lauantaina Suomen aikaa.

Kun laukaisusta oli kulunut 27 minuuttia, oli BepiColombo oikealla radallaan kohti planeettainvälistä avaruutta ja se irtosi Ariane 5:n ylimmästä vaiheesta. Ensimmäinen signaali luotaimesta saatiin noin klo 5:20 aamulla, kun lentoonlähdöstä oli kulunut hieman alle 40 minuuttia.

Aurinkopaneelit avautuivat sen jälkeen ja vahvistus siitä, että ne olivat auki normaalisti saatiin noin tunti ja 14 minuuttia matkan alkamisen jälkeen. Tänään luotaimessa olevat pienet kamerat ottavat kuvia, joilla aurinkopaneelien oikea avautuminen voidaan myös visuaalisesti tarkistaa.

Merkuriusta kiertämään luotain saapuu joulukuussa 2025, mutta sitä ennen se tekee useita planeettojen ohilentoja – ensimmäinen on 13. huhtikuuta 2020, jolloin luotain vilahtaa Maan ohi 11 264 kilometrin etäisyydeltä. Ohilennoilla luotaimen rataa muutetaan sopivaksi.

Alla on vielä ESAn ja Arianespacen video raketin laukaisusta.

Millä kannattaa kulkea pääkaupunkiseudulla: met­rol­la, au­tol­la vai kau­pun­ki­pyö­räl­lä?

Liikennettä Helsingissä. Kuvat: Lauri Koponen ja Atte Koskimaa (flickr)
Toimitus

Suuret muutokset kaupunkirakenteessa ja liikennejärjestelmässä pääkaupunkiseudulla ovat saaneet aikaan sen, että eri paikkojen saavutettavuus on voimakkaassa muutoksessa. Uusi avoin ai­neis­to pal­jas­taa muu­tok­set jaa geoinformatiikka voi näyttää nopeimmat sekä kätevimmät tavat liikkua.

"Pääkaupunkiseudulla on valmistunut viimeisimpien vuosien aikana suuria liikennehankkeit", toteaa apulaisprofessori Tuuli Toivonen Helsingin yliopistosta.

"Kehärata aukesi kesällä 2015 ja Länsi-metro syksyllä 2017. Näiden lisäksi pyöräilyyn on panostettu paljon, ja Helsingissä ja Espoossa on otettu käyttöön kaupunkipyöräjärjestelmä. Myös pyöräilyinfrastruktuurin kehittämiseen on panostettu."

"Uudet tutkimuksemme paljastavat, kuinka nämä muutokset ovat vaikuttaneet matka-aikoihin eri kulkutavoilla paikkojen välillä", hän sanoo.

Toivonen vetää monitieteistä Kaupunkitutkimusinstituuttia, eli Digital Geography Labia Helsingin yliopistossa. Hän oli mukana Tiedetuubin Suorana labrasta twitterhankkeessa viime maaliskuussa ja kertoi viesteissään mm. miten sosiaalista mediaa ja matkapuhelinaineistoja louhimalla päästään aivan uudella tavalla tuottamaan uutta tietoa kestävien kaupunki- ja luonnonympäristöjen suunnitteluun.

Nyt julkistettu tuorein pääkaupunkiseudun matka-aikamatriisi perustuu yhdeksän vuoden aikana tehtyihin havaintoihin pääkaupunkiseudun saavutettavuudesta ja sen muutoksista. Vastaava on julkaistu aiemmin vuosina 2013 ja 2015.

Tutkimusryhmässä on kehitetty laskennallisia työkaluja saavutettavuuden arviointiin, ja matriisin aineisto kattaa tärkeimmät kulkutavat (auto, joukkoliikenne, pyörä, kävely) kahtena eri ajankohtana (aamuruuhka, keskipäivä). Työkalujen ja aineistojen avulla matka-aikoja eri kulkumuodoilla ja ajankohtina voidaan tarkastella vertailukelpoisesti alueellisessa mittakaavassa.

Laskentojen tekeminen ei olisi mahdollista ilman lukuisia tietoaineistoja. Suurin osa näistä on saatavilla täysin avoimesti, kiitos Suomen ja pääkaupunkiseudun kuntien avoimen datapolitiikan.

"Aikasarjojen tekemiseen tarvitaan saavutettavuustyökalujamme, mutta myös muita tietoaineistoja", kertoo Henrikki Tenkanen, joka on ollut vastuussa massiivisten laskentojen tekemisestä.

"Nämä koostuvat joukkoliikenneaikatauluista, autoilun nopeuksia sisältävistä GPS-mittauksista sekä tie- ja joukkoliikenneverkostosta. Pyöräilytietoa on saatu Strava-urheilusovelluksesta ja Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmästä."

Tutkimuksesta julkaistiin juuri myös artikkeli Applied Geography -lehdessä: Dynamic Cities: Location-based accessibility modelling as a function of time.

Liikennettä pääkaupunkiseudulla

Pää­kau­pun­ki­seu­dun saa­vu­tet­ta­vuus­ra­ken­teet elä­vät jat­ku­vas­ti

Saavutettavuuden keskeisyysvertailut paljastavat kiinnostavia asioita saavutettavuuden rakenteista eri kulkutavoilla liikkuvien kannalta. Joukkoliikenteellä parhaiten saavutettavat alueet sijoittuvat keskustan tuntumaan. Viime vuosien joukkoliikenteen suuret hankkeet, kuten bussien poikittaislinjat ja kehärata, ovat siirtäneet joukkoliikenteen parhaan saavutettavuuden aluetta hieman aiempaa pohjoisemmaksi. Länsimetrolla on lopulta ollut vähän vaikutusta Lauttasaarta ja Otaniemeä lukuun ottamatta. Ne ovat nousseet keskeisimpien alueiden joukkoon aiempiin vertailuvuosiin nähden.

Autoilijan näkökulmasta keskeisimmät alueet ovat keskittyneet nopeiden kehäteiden varsille. Vertailu viiden vuoden takaiseen tilanteeseen osoittaa, että saavutettavuudeltaan parhaat alueet ovat siirtyneet pohjoisemmaksi. Tämä selittyy Helsingin päätöksellä laskea nopeusrajoituksia järjestelmällisesti erityisesti asuinalueilla sijaitsevien teiden osalta.

"Pyörän parhaiten saavutettavat alueet sijaitsevat pääkaupunkiseudun pyöräilyverkoston keskiosissa, koska pyöräilyä järjestelmällisesti hidastavia tekijöitä on vähän Helsingin keskusta-aluetta lukuun ottamatta", kertoo kaupunkipyöristä pro gradu -työtään viimeistelevä Elias Willberg.

Laaja pääkaupunkiseudun saavutettavuuden muutoksia kuvaava esitys on katsottavissa täältä.

Pyö­rä on kil­pai­lu­ky­kyi­nen kul­ku­vä­li­ne

Kulkutapavertailut paljastavat, että pyörä on erittäin kilpailukykyinen kulkuväline pääkaupunkiseudulla. Pyöräilyä tarkasteltiin nopean (keskinopeus 19 kmh) ja hitaan (keskinopeus 12 kmh) pyöräilijän näkökulmasta. Matka-ajassa mitattuna nopea pyöräilijä saavuttaa esimerkiksi rautatieaseman joukkoliikennettä nopeammin suurimmasta osaa kaupunkia lukuun ottamatta alueita, jotka ovat raideliikenneyhteyksien läheisyydessä.

Pyöräilyssä ei kuitenkaan otettu väsymysefektiä huomioon, joten vertailut pitkien matkojen takaa kuvastavatkin enemmänkin tilannetta, jossa käyttäjällä on sähköpyörä käytössään. Se mahdollistaa tasaisen nopeuden pitkienkin matkojen päähän", toteaa Henrikki Tenkanen.

Tiedot hitaasta pyöräilijästä, jonka keskinopeudet perustuvat kaupunkipyöräjärjestelmästä kerättyyn aineistoon, osoittavat, että pyörä on rautatieasemalle kulkiessa joukkoliikennettä nopeampi, tai yhtä nopea, suurin piirtein sillä alueella, johon kaupunkipyöräjärjestelmän kattavuus tällä hetkellä ulottuu.

Julkisen liikenteen ja autoilun vertailu taas paljastaa, että autoilu on pääosin joukkoliikennettä nopeampi kulkutapa kaikkina kolmena vertailuvuonna, 2013, 2015 ja 2018. Joukkoliikenne on autoilua nopeampi erityisesti raideliikenteen läheisyydessä. Metro- ja juna-asemat erottuvat aineisosta selkeästi, ja niiden läheisyydestä Helsingin päärautatieaseman saavuttaa autoa nopeammin.

Ai­neis­tot ja me­ne­tel­mät hyö­ty­käy­tös­sä

Tutkimusryhmän avoimet saavutettavuusaineistot sekä menetelmät ovat olleet aktiivisesti käytössä niin kaupunkisuunnittelussa kuin yritystoiminnassa.

"Menetelmien avoin julkaiseminen on yhä tavallisempaa, sillä muiden muassa yritykset ovat huomanneet avoimuudesta olevan enemmän hyötyä kuin haittaa liiketoiminnalle", selittää tutkimusryhmässä pro graduaan tekevä ja uusia saavutettavuustyökaluja kehittänyt Jeison Londoño.

Helsingin ja Espoon kaupunkisuunnittelijat ovat käyttäneet työkaluja aktiivisesti uusien liikenneinvestointien vaikutusten arviointiin, ja aineistot on liitetty myös osaksi kaupunkien asukkailleen tarjoamia verkkopohjaisia karttapalveluita. Myös pääkaupunkiseudulla toimivat yritykset ovat käyttäneet aineistoa aktiivisesti kauppapaikkojen suunnittelun tukena.

Avoimiin saavutettavuusaineistoihin sekä menetelmiin kohdistuva kysyntä on innoittanut yliopiston Digital Geography Labin nuoria tutkijoita myös liiketoimintaan.

"Perustamamme Mapple keskittyy saavutettavuuteen ja liikkumiseen liittyvien analytiikkapalvelujen sekä rajapintojen tarjoamiseen eri toimijoille. Jännittävä nähdä, kuinka pitkälle avoimuudella pääsee yritysmaailmassa", pohtii Tenkanen, joka on yksi yrityksen perustajajäsenistä.

Pääkaupunkiseudun saavutettavuutta voi tarkastella eri vuosina kätevästi interaktiiviselta Mapplen tarjoamalta kartalta.

*

Juttu on lähes sellaisenaan Helsingin yliopiston lähettämä tiedote.

Kuvat (via flickr): Atte Koskimaa (vas.) ja Lauri Koponen (oik.).

Suorana labrasta 23/2018: Jani Järvi kertoo sen mitä olet aina halunnut tietää hyönteisistä, mutta et ole uskaltanut kysyä

Jani Järvi
Jari Mäkinen

Kesä ja kärpäset! Ja Suorana labrasta -twitterhanke ja hyönteiset! Jani Järvi aloittaa tällä viikolla työnsä hyönteisopetushankkeen kanssa Luonnontieteellisessä keskusmuseossa ja kertoo viikon kuluessa paitsi työstään, niin myös koluaa museon arkistoja sekä avaa meille hyönteisten maailmaa.

Jani Järvi (eli @janijarvi) on vastavalmistuva biologi, joka toimii suunnittelijana Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Hän on tällä hetkellä töissä Luomuksen hyönteistiimissä tuottaen ja kehittäen Pinkka-oppimisympäristöä, joka toimii tukena hyönteisten ja muiden lajiryhmien tunnistamisen opiskelussa sekä opetuksessa yliopistolla ja sen ulkopuolella.

Biologina Jani on erityisen kiinnostunut luonnon monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin ja sen suojeluun liittyvistä teemoista. Biodiversiteettiä tutkiakseen tarvitaankin hyvää lajintuntemusta, joten työ Pinkan parissa on siitä syystä hänelle erittäin mieluista. Omaa laji- ja luontotuntemustaan hän on päässyt hyödyntämään toimittuaan Luomuksessa ennen suunnittelijan tehtäviään oppaana jo neljän vuoden ajan.

"Opastusryhmien esittämät kysymykset ovat aina kiinnostavia – koskaan ei tiedä minkä eläimen, kasvin tai sienen biologiaa pääsee milloinkin pohtimaan!"

Jani on aina ollut kiinnostunut luonnosta sekä sen ilmiöiden ja kokonaisuuksien ymmärtämisestä. Tulevaisuudessa hän haluaa päästä käyttämään oppimiaan tietoja ja taitoja siihen, että yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa luonnon ja ihmisten tarpeet otettaisiin paremmin huomioon kumpaankin osapuolta mahdollisimman hyvin hyödyttävällä tavalla.

Tämä joukko on viemässä meitä Merkuriukseen

BepiColombo-hankkeeseen osallistuvia suomalaisia
Jari Mäkinen

Merkuriukseen lähtevä eurooppalaisluotain BepiColombo on tällä hetkellä laukaisupaikallaan, missä sitä ollaan valmistelemassa loka-marraskuun vaihteessa tapahtuvaan laukaisuunsa. Hankkeeseen osallistuu myös koko joukko suomalaisia tutkijoita ja insinöörejä – he esittelivät hanketta ja töitään tänään Helsingissä.

BepiColombo on ehdottomasti kiinnostavin tulossa olevista planeettalennoista: tarkoituksena on lennättää kaksiosainen alus Merkuriukseen ja tutkia tätä Aurinkoa lähintä planeettaa, avaruutta sen luona sekä Aurinkoa monilla erilaisella mittalaitteella. Näistä yksi on kokonaan suomalainen ja toisessakin on paljon suomalaista osaamista.

Jotta luotain pääsisi suunnitelman mukaan perille, täytyy sen lähteä matkaan 5. lokakuuta – 29. marraskuuta välisenä aikana. Laukaisuaika on tiukka, koska pelkästään Maan ja Merkuriuksen ei tule olla radoillaan juuri sopivissa paikoissa, vaan myös Venuksen siinä välissä tulee olla juuri sopivasti. Pitkään kestävän lentonsa aikana luotain kun lentää kahdesti Venuksen ohitse, jotta sen vetovoiman avulla voidaan muuttaa lentorataa sopivasti.

Merkuriuksen luokse luotain saapuu lokakuussa 2021, mutta se ei jää vielä silloin kiertämään planeettaa. Sen sijaan se käyttää jälleen Merkuriuksen vetovoimaa hyväkseen ratamuutokseen – eikä vain kerran, vaan viisi kertaa uudelleen kesäkuun 2022 ja tammikuun 2025 välillä, jotta luotain voisi asettua lopulta radalle Merkuriuksen ympärillä joulukuussa 2025. 

Lentäminen sisemmäksi Aurinkokunnassa ja etenkin Merkuriuksen soikealle radalle on hankalaa!

Yhden luotaimen sijaan BepiColombossa on kaikkiaan neljä osaa. Varsinainen luotain, missä ovat tutkimuslaitteet ja joka jää kiertämään Merkuriusta, on nimeltään MPO (Mercury Planetary orbiter). Siinä on kaikkiaan 11 erilaista tutkimuslaitetta. Sen lisäksi Merkuriusta jää kiertämään toinen, pienempi tutkimusluotain, japanilaisten tekemä Mercury Magnetospheric Orbiter. Kuten nimi sanoo, keskittyy se tutkimaan Merkuriuksen magnetosfääriä ja sitä varten siinä on neljä tutkimuslaitetta.

Pitkän matkan läpi planeettainvälisen avaruuden kaksikkoa kyytii MTO, Mercury Transfer Module, missä on neljä voimakasta ionimoottoria ja niille sähkövirtaa tuottamassa kaksi pitkää aurinkopaneelia. Kun alus saapuu Merkuriukseen, tämä irtoaa pois – se on silloin tehtävänsä tehnyt. Samoin magnetosfääriluotainsa matkan aikana suojannut osa MOSIF hylätään tuolloin.

Sekä Bepi että MMO kiertävät Merkuriusta soikeilla radoilla napojen ympäri. Molemmat käyvät lähimmillään vain noin 400 kilometrin päässä Merkuriuksesta. Bepi pysyttelee suhteellisen lähellä planeettaa, mutta MMO:n rata ulottuu yli 11000 kilometrin päässä Merkuriuksesta, missä luotain havaitsee myös aurinkotuulta.

Jos kaikki käy suunnitellusti, asettuu MPO kiertämään Merkuriusta 14. maaliskuuta 2026 ja tekee tutkimuksiaan ainakin seuraavan vuoden kevääseen. Kaikissa suunnitelmissa on kuitenkin varauduttu siihen, että luotain toimii kevääseen 2028 saakka. Jos se on silloinkin vielä iskussa, ei sitä varmasti sammuteta, vaan sen annetaan toimia pitempäänkin.

BepiColombon MPO Kouroussa

BepiColombon planeettaluotainosa MPO perillä Kouroun avaruuskeskuksessa, mistä se laukaistaan lokakuussa avaruuteen Ariane 5 -kantoraketilla.

Lentonsa lopuksi luotain todennäköisesti ohjataan putoamaan Merkuriukseen, koska silloin tutkimuslaitteet pääsevät tekemään mittauksia ja ottamaan kuvia hyvinkin läheltä pintaa.

Merkuriuksen rakenteen, geologian ja koostumuksen, sen magneettikentän alkuperän ja lähiavaruuden tutkimisen lisäksi Bepi testataa  Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja sen toivotaan tuovan myös lisätietoa yleisesti aurinkokunnan synnystä sekä kehityksestä.

Monet eksoplaneetat kiertävät tähtiään hyvin lähellä, joten Merkuriuksen tutkiminen auttaa ymmärtämään myös näitä muita tähtiä kuin Aurinkoa kiertäviä planeettoja.

MIXS ja SIXS

BepiColombo on suomalaisittain kiinnostava, koska Suomessa työskentelevät tutkijat osallistuvat lennon tieteellisten mittausten analysointiin ja sen mukana on suomalaista huipputeknologiaa. 

Tärkein kohde on luotaimessa oleva SIXS-mittalaite, joka on kokonaan tehty ja suunniteltu Suomessa, sekä sen kanssa yhdessä toimiva brittiläinen MIXS.

SIXS mittaa Auringosta saapuvaa röntgensäteilyä, elektroneja ja protoneja ja MIXS puolestaan näiden Merkuriuksen pinnalla synnyttämää röntgenfluoresenssia ja -sirontaa.

Havainnoista voidaan päätellä Merkuriuksen pinnan alkuainepitoisuuksia ja rakennetta, mikä auttaa selvittämään planeetan muodostumista ja kehitystä. Yhdessä BepiColombon muiden tiedelaitteiden kanssa näiden havaintojen avulla tutkitaan, miten Auringon hiukkassäteily tunkeutuu Merkuriuksen magneettikenttään ja miten Merkuriuksen magnetosfäärin dynaamiset prosessit puolestaan kiihdyttävät hiukkasia.

SIXSin rakennemalli on esillä Helsingin observatorion Avaruusmaa Suomi -näyttelyssä.

MIXS ja SIXS liittyvät läheisesti toisiinsa siten, että kun MIXS kuvaa Merkuriuksen pintaa hyvin tarkasti röntgensäteiden aallonpituusalueella, tarkkailee SIXS koko ajan Auringosta tulevan röntgensäteilyn määrää. Tämä auttaa säätämään MIXSin keräämiä tietoja oikeanlaiseksi. 

Lisäksi SIXS tekee mittauksia myös itsenäisesti mittauksia Auringosta. Sen toivotaan keräävän ensimmäiset pitkät aikasarjat Auringon purkauksista peräisin olevasta röntgen- ja hiukkassäteilystä lähellä Aurinkoa.

Pitkän matkan aikana BepiColombon mittalaitteet eivät ole toimettomina, vaan niillä pyritään tekemään havaintoja myös avaruudesta matkan varrella. Varsinkin Venuksen ja Merkuriuksen ohilentojen aikana tehdään mittauksia ja kuvia; näitä voidaan käyttää myös mittalaitteiden toiminnan testaamiseen ja kalibrointiin.

Helsingin yliopisto on päävastuussa Suomen osuudesta hankkeessa. SIXS-instrumentin päätutkija on dosentti Juhani Huovelin, ja professori Karri Muinonen on brittiläisen MIXS-instrumentin toinen päätutkija. Professori Rami Vainio Turun yliopistosta vastaa SIXS:in hiukkasilmaisimesta.

Helsingin yliopiston johtamassa ja Business Finlandin (viime vuoden loppuun saakka Tekes) rahoittamassa teknisessä projektissa on viisi päätason alihankkijaa, ja Ilmatieteen laitos vastaa projektipäällikön ja laadunvalvonnan työosuuksista.

Oxfords Instrument Technologies Oy ja turkulainen Aboa Space Research Oy (ASRO) ovat vastanneet SIXS-instrumentin teknisestä suunnittelusta ja rakentamisesta. 

TalviOja Consulting Oy on vastannut SIXS-instrumentin lämpösuunnittelusta ja -mallinnuksesta. Olosuhteet Merkuriuksen luona ovat hyvin hankalat, koska Auringon lisäksi laitteeseen tulee paljon lämpöä Merkuriuksen pinnasta.

RUAG Space Finland Oy (ent. Patria Aviation Oy) on valmistanut SIXS- ja MIXS-instrumenttien ohjaus- ja datankäsittely-yksikön ja Space System Finland Oy on kehittänyt ohjelmiston SIXS- ja MIXS -instrumenttien yhteiseen ohjaus- ja datankäsittely-yksikköön. 

Space Systems Finland on tehnyt myös suuren työn tarkistamalla koko BepiColombon tietokoneohjelmien laatua; tällaisissa hankkeissa, joissa ohjelmistojen pitää olla erittäin luotettavia, annetaan ne toisien yhtiöiden arvioitavaksi. Suomalaiset löysivät ohjelmistosta noin 250 pahaa bugia ja noin 500 hieman pienempää – joten työ ei ollut turhaa!

*

Juttu perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen. Otsikkokuva kirjoittajan.

Menovinkki: Virtuaalimatkoja avaruuteen ja kosminen pubivisa huomenna Tiedekulmassa

Kosminen ilta -mainos
Toimitus

Nauti tuopillinen kosmologiaa ja koe tajunnanräjäyttävä hetki tähtitieteilijöiden kantapöydässä! Kysy avaruudesta alan huipuilta, testaa tietosi kosmisessa pubivisassa ja kokeile leijumista maapallon kiertoradalla virtuaalitodellisuudessa!

Tiedetuubi ei valitettavasti ennätä mukaan Kosmiseen iltaan huomenna Tiedekulmassa, Helsingissä, mutta suosittelee lämpimästi tätä rentoa ja tietorikasta tilaisuutta, missä saattaa – jos hyvin käy – saada puolihuomaamatta oppia aivoon!

Ohjelmassa on ensin klo 17.30 kellumista kiertoradalla Suomi 100 -satelliitin matkassa Aalto-yliopiston satelliittitiimin kehittämän virtuaalitodellisuuden avulla. Pilottina virtuaaliavaruuslennoilla on Markku Alho. Suomi 100 -satelliitin sivuilla on taustaa tästä virtuaalitodellisuusmatkailusta.

Musiikillista tunnelmaa tarjoaa samalla DJ Yollu, joka pyörittää Kosmisia levyjä.

Klo 18.00 alkaa Kosminen raati. Ursan Tuukka Perhoniemen johtattamana raadissa avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja, radioastronomian professori Anne Lähteenmäki ja kosmologian dosentti Hannu Kurki-Suonio vastaavat kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin kysymyksiin maailmankaikkeudesta.

Jos et keksi mitään jännää kysyttävää, niin tässä vinkkejä: Mitä oli ennen alkuräjähdystä? Onko olemassa muuta älyllistä elämää? Mikä on maailmankaikkeuden kohtalo? 

Lisää kysymyksiä ja vastauksia seuraa klo 19.30, mutta nyt Kosmisen pubivisan muodossa. Ursan Anne Liljeström vetää visaa, missä voit testata avaruustietosi rajat ystäviesi kanssa.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy! Kosmista raatia voi seurata myös verkossa ja raadille voi esittää kysymyksiä myös etänä; ohjeet tulevat Ursan verkkosivulle ennen tilaisuutta.

Tapahtuma on jo nyt myös Facebookissa: www.facebook.com/events/1052219614919425

Yle Areenassa alkaa samana päivänä uusi sarja Kosmos – Maailmankaikkeus viidessä minuutissa. Sarja perustuu 3000 suomalaisen lähettämään kysymykseen avaruudesta ja maailmankaikkeudesta.

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Yle, Helsingin yliopiston Tiedekulma, Ursa ja Aalto-yliopisto. Koko illan juontaa Reetta Rönkä.

*

Juttu perustuu Ursan tiedotteeseen.

Suorana labrasta 13/2018: Tuuli Toivosen puuhamaa on digitaalinen maantiede

Tuuli Toivonen
Jari Mäkinen

Tällä viikolla @suoranalabrasta -hanke on paitsi fyysisesti, niin myös aiheeltaan sosiaalisessa medissa; se on geoinformatiikan apulaisprofessori Tuuli Toivosen eräs työväline.

Tuuli, eli @TuuliToivonen, vetää monitieteistä Digital Geography Labia Helsingin yliopistossa. Siis digitaalista maantiedettä!

Se tarkoittaa sitä, että työvälineinä Tuulilla kumppaneineen ovat mm. sosiaalinen media ja matkapuhelinaineistot. Niitä louhimalla päästään aivan uudella tavalla tuottamaan uutta tietoa kestävien kaupunki- ja luonnonympäristöjen suunnitteluun. Lisäksi tutkimusrymässä kehitetään tutkimuksen tueksi uudenlaisia analyyttisiä menetelmiä.

Pääfokuksena ryhmällä on ihmisten kestävä liikkuminen ja saavutettavuus, sekä luonnonympäristöjen monimuotoisuuden säilyttäminen.

Tuulin viestit tulevat paitsi twitteriin @suornalabrasta -tilille, niin myös tähän alas. Viikon loputtua näistä tulee kooste.

Tilaa aihepiirin helsingin yliopisto RSS-syöte