Solar Impulse 2

Zephyr on brittiläisen Qinetiq -yhtiön kehittämä, nykyisin Airbus-ilmailujätin siipien suojassa oleva hanke, jonka tarkoituksena on kehittää niin sanottu pseudosatelliitti.

Se on laite, joka pysyy pitkän aikaa taivaalla ja toimii vähän kuin satelliitti, paitsi että se on lähempänä ilmassa, maksaa paljon vähemmän ja voidaan lähettää lentoon hyvinkin helposti tarpeen vaatiessa. Tarve on yleisimmin sotilaiden tarve saada jostain syystä aktiivisen, paljon tietoliikennettä vaativan paikan päälle tukiasema, joka voisi toimia tietojen välittäjänä, mutta tällaiset laitteet voisivat olla hyvinkin käyttökelpoisia myös monien siviilisovellusten kannalta.

On helppo kuvitella rock-konsertti, muu iso yleisötapahtuma tai vaikka yksinkertaisesti lisäkapasiteettia kaipaava kaupunki, jonka yläpuolella kaarteleva lennokki tietolinkkeineen olisi erittäin kätevä apu.

Siipien kärkiväliltään Jumbo-jetin kokoinen, mutta massaltaan vain katumaasturin luokkaa oleva Solar Impulse 2 nousi lentoon maanantaina, heinäkuun 11. päivänä aamulla klo 6.32 paikallista aikaa (klo 7.32 Suomen aikaa). Lentonsa alussa kone lensi symbolisesti maailman suurimman aurinkosähkövoimalan, Espanjassa Torresolissa olevan Gemasolarin päältä ja tästä luonnollisesti otettiin runsaasti kuvia – ja yksi on otsikkokuvanakin.

Noin 3600 kilometriä pitkä lento Kairoon kestää kaksi vuorokautta, joten verrattuna esimerkiksi edelliseen Atlantin ylilentoon, on kyseessä enää lyhyt pomppaus.

Tämän jälkeen vuorossa on enää yksi lento: Kairosta kone lentää kenties jo ensi viikolla Abu Dhabiin Arabiemiraateissa. Noin 36 000 kilometriä kokonaispituudeltaan oleva lento alkoi sieltä viime vuoden maaliskuussa.

Viimeisen lennon tekee toinen konetta maailmanympärilennolla ohjannut pilotti, hankkeen toinen puuhamies Bertrand Piccard. Hän on kaksikosta kuuluisampi (ja kenties mediahakuisempikin), joten lentojen lukumäärä ja välilaskut on suunniteltu sääolojen ja operationaalisten seikkojen lisäksi siten, että Piccard on saanut lennettäväkseen eniten julkisuutta saaneet lennot – ja matkan päättävä viimeinen, järjestyksessään 17. lento on eittämättä sellainen.

Solar Impulse 2 on siis eteläisessä Espanjassa, minne se saapui tänään klo 8.38 Suomen aikaa. Maanantaina aamulla alkanut lento kesti siten lopulta kaksi vuorokautta, 23 tuntia ja kahdeksan minuuttia, jonka kuluessa ohjaimissa ollut Bertrand Piccard lensi koneella 6765 kilometriä.

Lennon live-seurannan mukaan kone kävi lennon aikana korkeimmillaan 8534 metrin korkeudessa ja keräsi 1388 kWh energiaa aurinkopaneeleillaan. 

Kyseessä oli jo 15. etappi koneen pitkäksi venähtäneellä matkalla maapallon ympäri. Se joutui jäämään Tyynen valtameren ylityksen jälkeen, pisimmän yhtäjaksoisen lentonsa päätteeksi, viime heinäkuussa remontoivataksi Havaijille, mistä matka jatkui vasta nyt huhtikuussa.

Pysähdyspaikoissa koneetta huolletaan ja esitellään yleisölle, kutsuvieraille ja medialle, sillä lennon tärkein tehtävä lentämisen lisäksi on uusiutuvien energiamuotojen esittely; (lähes pelkästään) aurinkovoimalla toimiva lentokone on tästä hyvä esimerkki.

Tämän jälkeen edessä on kaksi lentoa ennen saapumista Abu Dhabiin. Seuraavalla lennolla ohjaimissa on jälleen koneen toinen lentäjä André Borschberg.

Kone lähti matkaan yöllä paitsi siksi, että näin se voi käyttää matkansa aluksi akkuihin ladattua virtaa ennen kuin Aurinko alkoi  lataamaan akkuja, ja koska lentoliikenne New Yorkin taivaalla on yöllä rauhallista.

Hitaalla, alitehoisella ja varsin kookkaalla koneella lentäminen tavallisen lentoliikenteen seassa olisi ollut varsin jännittävää.

Edessä Piccardilla oli noin 90 tuntia kestävä lento, sillä hänen odotetaan laskeutuvan Espanjan Sevillaan 23. kesäkuuta. Sevilla määräytyi tämän etapin määränpääksi Atlantin päällä vallitsevien tuulien mukaan.

Lento kestää siis neljä yötä ja päivää, ja on Solar Impulse 2:n maailmanympärilennon toiseksi pisin lento. Tätä vaativampi oli vain koneen toisen pilotin, André Borchbergin tekemä Tyynen valtameren ylilento Japanista Havaijille.

Tuon viime heinäkuussa tapahtuneen lennon aikana koneen akut vaurioituivat ylikuumenemisen vuoksi, mutta tällä kerralla näin ei pitäisi tapahtua, koska yli talven kestäneiden korjausten ansiosta akut toimivat nyt paremmin ja ongelma tunnetaan muutenkin jopa epämukavan hyvin. Nähtävästi akut ylikuumenivat osittain myös käyttövirheen vuoksi, mutta siitä ei kannata syyttää Borschbergiä, sillä hän teki juuri sillä tavalla kuin Piccardkin olisi tehnyt tuolla lennolla. 

Borschbergin lento kesti viisi yötä ja viisi päivää, eli vuorokauden pitempään kuin nyt alkanut lento yli Atlantin.

Joka tapauksessa lento on nytkin haastava ja laittaa lentäjän koetukselle. Piccard ei voi nukkua kuin nokkaunia, hän syö vain kevyttä kenttäruokaa ja tekee tarpeensa ammoisten astronauttien tapaan vaippoihin. 

Koneen toimintahäiriö tai lentovirhe Atlantin päällä voi olla pahimmillaan hengenvaarallinen, vaikkakin konetta seurataan satelliittilinkillä koko ajan ja Piccardin tukena on Monacossa oleva lennonjohto insinööreineen, lääkäreineen ja meteorologeineen.

Sää on matkan toinen epävarmuus. Vaikka lento aloitettiin juuri nyt siksi, että sää oli suotuisa koko reitin pituudelta, voi säätilassa tapahtua yllättäen myös muutoksia. Kone ei esimerkiksi pysty lentämään voimakasta tuulta vastaan, ja suihkuvirtaukset voivat sysätä sitä nopeastikin sivuun reitiltä. Onneksi näitä pystytään ennakoimaan varsin hyvin.

Sevillan jälkeen kone jatkaa kohti Abu Dhabia, minne sen odotetaan saapuvan heinäkuun alussa. Onko edessä Atlantin jälkeen yksi vain kaksi – vai useampikin – lento ennen Arabiemiraatteja, jää vielä nähtäväksi.

Meneillään olevaa lentoa voi katsella Solar Impulsen reaaliaikaisessa seurannassa.

Tarkalleen ottaen koneen pyörät koskettivat John F. Kennedyn lentoaseman kiitorataa lauantaiyönä 11. kesäkuuta klo 3.59 paikallista aikaa, eli klo 11 aamupäivällä Suomen aikaa. 

André Borschbergin tekemä 265 kilometriä pitkä lento Pennsylvaniasta Lehigh Valleyn lentoasemalta kesti vain neljä tuntia ja 41 minuuttia, ja tästä kohtalaisen suuri osa kului lennon lopussa New Yorkin kiertelyyn. Kuten San Franciscoon saapuessaan, konetta seurasi helikopteri ja toisia lentokoneita, jotka ottivat kauniita kuvia sähkölentokoneesta ikonisten maisemien päällä. Yksi näistä kuvista on päivän kuva, missä kone lentää Vapaudenpatsaan päällä.

Saattaa tuntua kummalliselta, että Solar Impulse lensi New Yorkiin keskellä yötä, mutta siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että yöllä muu ilmaliikenne on varsin vähäistä, joten Borschberg saattoi kierrellä kaupungin päällä lähes yksin. JFK:n lentoasemallakaan liikennettä ei ole kuin nimeksi yöllä. Toiseksi yölento on omiaan osoittamaan sähkölentämisen mahdollisuuksia – kone pysyi ilmassa ilman auringonpaistettakin. Tosin tällä kerralla sähkö, jolla kone lensi, ei ollut varmaankaan aurinkopaneeleilla tuotettua, vaan verkkovirrasta akkuihin ladattua. Eli saivartelijat voisivat todeta, että kone lensi nyt mahdollisesti hiilivoimalla...

Tämä oli kaikkiaan 14. lento koneen matkalla ympäri maapallon. Jäljellä on tämänhetkisen suunnitelman mukaan enää kolme etappia, joilla kone lennetään ensin Atlantin yli Eurooppaan tai Pohjois-Afrikkaan, mistä lento jatkaa yhden pysäkin periaatteella Abu Dhabiin, mistä matka alkoi maaliskuussa 2015.

Se, milloin koneen toinen lentäjä Bertrand Piccard pääsee tekemään pitkän yksinlennon aurinkosähkökoneella yli Atlantin, riippuu sääolosuhteista. Samoin määränpää riippuu vallitsevista tuulista.

Ja mitä tuuliin tulee, niin vertaamalla alla olevaa karttaa eiliseen pasaatituulista kertoneeseen päivän kuvaan huomaa heti miksi kone on lentänyt juuri tähän tapaan ympäri planeettamme...

Kone lähti hetki sitten matkaan Kaliforniasta Piilaakson keskellä olevalta Mountain Viewin lentokentältä, legendaariselta Moffet Fieldiltä, ja on menossa nyt André Borschbergin ohjaamana kohti Arizonaa. 

Kyseessä on koneen kymmenes hyppäys eteenpäin matkallaan kohti Abu Dhabia ja yllättävä sellainen: suunnitelman mukaan kone olisi tehnyt Yhdysvaltain halki lentäessään vain yhden pysähdyksen mantereen keskiosissa ennen saapumistaan New Yorkiin. Nyt kuitenkin kohteena on Phoenix Arizonassa.

Lentomatka ei olekaan nyt pitkä, vain hieman yli tuhat kilometriä, ja sen kone taittaa arviolta 16 tunnissa. Kohde ei ole lennon puuhamiehille Borschbergille ja Bernard Piccardille tuntematon, sillä koneen prototyyppiversio Solar Impulse 1 kävi siellä lentäessään Amerikan halki vuonna 2013.

Näillä näkymin kone viipyy vain lyhyen aikaa Arizonassa.

"Tarkoituksemme on näyttää konetta ja kertoa ihmisille cleantechistä matkan varrella", totesi Piccard koneen lähtiessä lentoon ja antoi ymmärtää, että mahdollisia uusiakin yllätyspysähdyksiä voi olla matkalla.

Meneillään olevaa lentoa voi seurata suorana Solar Impulsen nettisivuilla.

Kone lähti maailmanympärilentonsa yhdeksännelle etapille viime torstaina Havaijilta, missä se oli joutunut odottelemaan viime keväänä alkaneen matkansa jatkumista yhdeksän kuukauden ajan. Määränpää Kaliforniassa oli San Franciscon lahden eteläosassa, aivan Piilaakson ytimessä oleva Mountain View.

Sähkölentokoneen akut vaurioituivat viime heinäkuun alussa tehdyllä pitkällä lennolla Japanista Havaijille, ja korjausten sekä suotuisten sääolojen odottamisen jälkeen matka pääsi jatkumaan vasta nyt.

Tällä kerralla kaikki sujui erinomaisesti, joskin jo aikaisemmin kone on osoittautunut hyvin luotettavaksi ja toimintavarmaksi, ellei inhimillisestä erehdyksestä johtunutta akkujen ylikuumentumista oteta huomioon.

Viime vuoden maaliskuussa alkaneella matkalla oli myös muita vastoinkäymisiä, sillä hankalat sääolot viivyttivät matkantekoa odotettua enemmän ja Japanissa, Nagoyassa, ollut myrsky vaurioitti myös lievästi konetta. Jo silloin matkan jatkamista jouduttiin viivyttelemään korjausten vuoksi.

Bertrand Piccardin tekemä lento Yhdysvaltain länsirannikolle eteni jotakuinkin samaa vauhtia kuin autolla olisi ajanut. Siksi lentoon kului kaksi ja puoli vuorokautta.

Sääolot olivat tällä kerralla erittäin hyvät ja kone saapui jopa hieman etuajassa San Franciscon luokse, joten Piccard joutui kaartelemaan ja kiertelemään Tyynen valtameren päällä ennen lentoaan legendaarisen kaupungin päälle. Siellä konetta oli odottamassa toinen lentokone, mistä Solar Impulse 2:n lipuminen hitaasti Golden Gate -sillan ja San Franciscon rantaviivan yli kuvattiin.

Itse asiassa koneet tekivät monta kierrosta ja kaarrosta kaupungin luona, jotta kuvamateriaalia saataisiin tarpeeksi. Tähänkin mennessä kuvaaminen ja media-aktiivisuus ovat olleet hyvin huomiota herättäviä maailmanympärilennolla. Muun muassa lennon aikana Piccardin twitter-tilille tuli niin paljon viestejä ja kuvia, että jos hän olisi lähettänyt ne kaikki itse, ei hän olisi ennättänyt lentämään konettaan kuin satunnaisesti.

Kuvauslennot San Franciscon luona näkyivät selvästi mm. Flightradar24 -palvelussa:

Yhdeksän kuukautta kestäneiden korjausten jälkeen kone on taas lentokuntoinen. Leikki jouduttiin viime vuona jättämään kesken koneen akkujen ylikuumennettua lennolla Japanista Havaijille, sillä vaikka akut olisi vaihdettu uusiin nopeammin, eivät sääolosuhteet olleet enää suotuisia lennon jatkamiselle. 

Solar Impulse 2 on erinomainen lentokone, mutta se toimii maailmanympärilennollaan koko ajan suorituskykynsä rajoilla. Se ei kykenisi puskemaan kovaa vastatuulta vastaan, vaan ennemminkin päinvastoin: sen reitti ja lentokorkeus pyritään valitsemaan lennon aikana siten, että luonto auttaisi menoa mahdollisimman hyvin.

Lento Japanin Nagoyasta Havaijille kesti viisi yötä ja päivää, ja se oli koko maailmanympärilennon pisin yksittäinen osuus. Nyt edessä oleva lento Amerikan mantereelle Kalaeloan lentoasemalta Honolulusta, Havaijilta, Moffettin tunnetulle lentokentälle Mountain Viewissä, Kaliforniassa, kestää laskelmien mukaan 62 tuntia, eli jotakuinkin kaksi ja puoli vuorokautta.

Tarkoituksena on lähteä matkaan juuri ennen auringonnousua, jolloin laskeutuminen tapahtuisi sopivasti Auringon laskiessa. Näin kone voisi lennollaan käyttää hyväkseen mahdollisimman paljon päivänpaistetta.

Lentoa voi seurata reaaliajassa Solar Impulsen nettisivuilla ja kerromme Tiedetuubissakin lennon tapahtumista ennen sunnuntaina aamulla Suomen aikaa tapahtuvaa laskeutumista.

Siinä missä viimevuotisen maailmanympärilennon aikana hankkeen tiedotusosasto oli toisinaan hyperaktiivinen ja kertoi jopa etukäteen tapahtumista, on nyt tiedotuksessa hieman rauhallisempi tahti. Uutinen Solar Impulse 2:n lentoon palaamisesta tulee varsin myöhässä, sillä ensilento talven ja korjausten jälkeen tapahtui jo viime viikon maanantaina, 14. maaliskuuta.

Silloin kone nousi kolme kertaa lentoon Bertrand Piccardin ohjaamana.

Ensimmäisellä lennollaan Piccard nousi noin 2300 metrin korkeuteen ja testasi koneen hidaslento-ominaisuuksia sekä kertasi mahdollisen moottoririkon tapahtuessa tehtäviä toimia. Toisella ja kolmannella lennolla hän lensi pimeässä ja kävi läpi yöaikaan tehtävien lentoonlähtöjen ja laskeutumisten toimenpiteitä. 

Jotta kone voisi käyttää päiväsaikaan kaiken mahdollisen Auringon valon hyväkseen, se nousee matkaan akut ladattuina aamuvarhaisella ja pyrkii laskeutumaan illalla, mahdollisesti jo pimeän aikaan.

Lentojen tarkoitus on paitsi varmistaa se, että tehdyt korjaukset toimivat odotetusti, mutta myös lentäjälle on tärkeää päästä verestämään lentotuntumaansa. Piccard tulee tekemään koneella sen seuraavan, todennäköisesti kiertueen erään näyttävimmän lennon, sillä hän lentää koneen Havaijilta Yhdysvaltain mantereelle.

Edellisen, itse asiassa maailmanympärilennon kaikkein pisimmän ja vaativimman etapin Japanista Havaijille lensi André Borschberg viime kesä-heinäkuun vaihteessa. Lennon aikana koneen akut ylikuumenivat ja vaurioituivat siinä määrin, ettei lennon jatkaminen ollut turvallista.

Keskimääräiset sääolosuhteet myöhemmin syyskesällä olivat jo lennon jatkamisen kannalta epäedullisia, joten lennon jatkamista lykättiin tähän kevääseen, jolloin tuulet puhaltavat jälleen suotuisasti. Kone sai hyvän majapaikan Havaijin yliopiston käytössä olleesta hangaarista.

Talven aikana akut on vaihdettu, mutta koneeseen on tehty myös muita parannuksia. Esimerkiksi siihen on asennettu 360°-kamerasysteemi, jonka avulla jäljellä olevilta lennoilta saadaan varsin ainutlaatuista kuvaa.

Seuraavan lennon suunniteltua päivää ei ole kerrottu, mutta niin kone kuin mieskin, sekä nähtävästi myös koko tukiverkosto lennon ympärillä, näyttää olevan taas kasassa. Seikkailu saattaa jatkua siis melkein milloin vain.