Kemiallinen joulukalenteri 9/24: Pumpulia ja puuvillalankaa

Kuva: Boston Public Library

Pari päivää sitten kerroimme polyesterikuiduista. Kankaiden valmistuksessa käytetään muitakin aineita, kuten vaikkapa tänään joulukalenteriluukun takaa pursuavaa puuvillaa.

Puuvillaa saadaan useiden puuvillalajien siemenhahtuvista. Aine on 90-prosenttisesti selluloosaa (pitoisuus on siis lähes kaksi kertaa suurempi kuin tyypillisellä paperipuulla). Puuvillakasvin siemenistä saadaan hyvin käyttökelpoista puuvillaöljyä.

Selluloosa
Puuvillan tuotanto kartalla

Puuvillakuituja on käytetty kankaiden ja lankojen valmistukseen sekä Amerikassa että Aasiassa jo tuhansia vuosia. Eurooppaan se alkoi rantautua vasta keskiajan lopulla. Lopullinen läpilyönti tapahtui 1700-luvulla, kun puuvillagini (karstauskone), Kehruu-Jenny, kutomakone ja lentävä sukkula keksittiin. (Sukkula tarkoitti alunperin juuri tuollaista kangaspuissa edestakaisin liikuteltavaa osaa. Avaruussukkula on siis puolet nimestään velkaa kangaspuille...)

Puuvillaa käytetään lähinnä vaatteissa, pyyhkeissä ja liinavaatteissa sekä monenlaisissa muissa arkipäivän kankaissa. Tekstiilien lisäksi puuvillasta tehdään mm. kalastusverkkoja, suodattimia, vaippoja, paperia sekä nitroselluloosa-räjähdettä. Hienoksi ja pörröiseksi muokattua puuvillaa,  pumpulia, käytetään sekä kosmetiikassa että sairaanhoidossa apuvälineenä imukykynsä vuoksi. Kiiltävä puuvilla taas hylkii vettä.

Hienosta ja pitkäkuituisesta ”egyptiläisestä” tai ”pima”-puuvillasta tehdyt kankaat ovat arvostettuja pehmeytensä, kiiltonsa ja imukykynsä vuoksi. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan, sillä noilla nimillä myydään myös aivan tavallisiakin tuotteita.

Kuituja

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvä laulu, Cotton Fields. Se tuli tunnetuksi Beach Boysin esittämänä, mutta on alunperin Huddie "Lead Belly" Ledbetterin käsialaa.

Otsikkokuva: Boston Public Library.

Tämä on tänään olevan mielenilmauksen pääsyyllinen

Päivän kuvaTätä julkaistaessa Suomi on pysähtynyt mielenilmaukseen, jonka tarkoituksena on vastustaa hallituksen säästötoimia.

Sen poliittiseen puoleen emme osaa ottaa kantaa, mutta muistutamme, että pääsyyllinen tähän koko nykyajan epävarmuuteen löytyy vuodesta 1770. Silloin James Hargreaves patentoi laitteen, jolla voitiin kehrätä useita lankoja samanaikaisesti. Kehruu-Jennyksi kutsuttu laite aloitti kehityksen, joka on syrjäyttänyt yhä enemmän ja enemmän ihmisten tekemää fyysistä työtä.

Teollinen vallankumous muutti elämänmenon koko maailmassa ja sen jälkeen alkanut – ja yhä edelleen koko ajan voimakkaammin myllertävä – elektroniikan vallankumous on muuttanut paitsi elämänmenomme, niin myös yhteiskuntia kautta koko sinivihreän planeettamme. 

Fyysisen työn lisäksi koneet tekevät nyt myös hommia, joita perinteisesti on tehty aivoilla. 

Erityisen voimakasta muutos on ollut Suomessa, joka oli sata vuotta sitten vielä lähes kehitysmaaksi luokiteltava maatalousmaa. Ja tästä muutoksesta suurin ja merkittävin osa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana, eikä kehitys ole päättynyt. Päinvastoin. 

Ei ihme, että monia tahti paitsi uuvuttaa, niin myös huolestuttaa.

Samaan aikaan on myös huolestuttavaa, että tieteen ja tekniikan koulutuksesta sekä tutkimuksesta ollaan leikkaamassa raskaalla kädellä. Tiukka taloudenpito on hyvä asia, mutta ruokkivaa kättä ei saisi katkaista.

Luonnontieteellinen tutkimus ja tekniikan kehittäminen ovat saaneet aikaan koko nyt kuohuntaa aiheuttavan prosessin, missä työt muuttuvat, maailma tulee yhä pienemmäksi ja eri kansat ovat aiempaa enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Vain tieteen (niin luonnontieteiden kuin humanististenkin tieteiden) ja tekniikan ymmärtämisen avulla muutosta ja osin myös tulevaa voi ymmärtää ja vain niiden avulla Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. 

On paitsi turhaa, niin myös haitallista haikailla menneitä aikoja ja maailmaa, missä ei ollut Kehruu-Jennyjä. Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Parasta olisi ottaa tukeva niskaote maailmasta ja koettaa vaikuttaa tulevaisuuteen siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta se vaatii tieteen ja tekniikan ymmärtämistä. Sekä niiden käyttämistä päätöksenteon tukena.

Vai haluaako Suomi olla taas maailman kehityksessä ajopuuna, jota markkinavoimat ja suurvaltapolitiikka heittelevät?

Koetamme Tiedetuubissa osaltamme viedä eteenpäin tätä tieteellisteknistä ilosanomaa, sillä maailma on oikeasti erittäin kiinnostava paikka, edessämme on paljon mahdollisuuksia ja tulevaisuus voi olla oikein hyvä – jos vain niin tahdomme.