Yllätysten joulukalenteri: päivän luku on 147 165 829 km

Tänään 21.12. on talvipäivänseisaus, eli päivä on lyhimmillään täällä pohjoisella pallonpuolella ja yö pisimmillään. Tähtitieteellinen talvi alkaa, mutta yllättäen maapallo onkin lähimmillään Aurinkoa näinä aikoina!

21.12.2024

 

Vuodenajat ja maapallon vuotuinen kierto Auringon ympäri eivät ole suoraan tekemisissä keskenään.

Maan rata on lähes ympyrä, joten Auringon Maahan kohdistama lämmitysteho ei vaihdu vuoden kuluessa olennaisesti. Vähän kyllä, mutta ei niin paljoa, että se vaikuttaisi vuodenaikoihin.

Sen sijaan syynä on maapallon pyörähdysakselin kaltevuus, tällä haavaa noin  23,5°. Juuri tänään talvipäivänseisauksen aikaan akseli osoittaa poispäin Auringosta, ja klo 11.20 Suomen aikaa akseli on täsmälleen poispäin. 

Pohjoisella pallonpuolella yö on pisimmillään, eikä napapiirin pohjoispuolella Aurinko nouse lainkaan. Napapiiri sijaitsee tuon 23,5° etelään pohjoisnavalta, eli leveyspiirillä 66,5°. Auringon keskipiste näkyisi siellä keskipäivällä talvipäivänseisauksen aikaan horisontissa, jos ilmakehä ei taittaisi Auringon valoa.

Luonnollisesti myös etelässä on napapiiri, kohdassa 66,5° eteläistä leveyttä. Sen eteläpuolella on näinä aikoina yötön yö, eli Etelämantereella nautitaan jatkuvasta päivänpaisteesta.

Seisausten ajankohdat on nimetty pohjoisen pallonpuolen mukaan, joten kesäpäivänseisauksen aikaan täällä pohjoisessa tilanne on juuri päinvastainen: yö on pisimmillään eteläisellä pallonpuolella ja päivä pisimmillään täällä pohjoisessa. Maapallon akseli osoittaa kohti Aurinkoa.

Kevätpäivän- ja syyspäiväntasausten aikaan Aurinko on suoraan sivulla, joten niiden aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkät joka puolella rakasta kotiplaneettaamme.

Maapallon akselin kaltevuus muuttuu noin 41 000 vuoden jaksoissa. Muutos on tosin hyvin pientä, sillä kaltevuus soutaa välillä 22° – 24°. 

Myös akselin suunta Auringon suhteen muuttuu hitaasti, eli seisausten ja tasausten ajankohdat siirtyvät. Muutosjakson pituus on 19 000 – 23 000 vuotta.

Tällä hetkellä maapallo on lähimpänä Aurinkoa pohjoisen pallonpuoliskon keskitalven aikaan, mutta runsaat 10 000 vuotta sitten näin oli keskikesällä.

Maan rata Auringon ympärillä on lähes ympyrä, mutta ei aivan täsmälleen, sillä etäisyys vaihtelee 147 ja 152 miljoonan kilometrin välissä. 

Lähimpänä Aurinkoa olemme 4. tammikuuta ja kauimpana 4. heinäkuuta.

Juuri tänään maapallo on 147 165 829 kilometrin päässä Auringosta.

Maapallon rata Auringon ympärillä

Maan rata on tarkkaan ottaen ellipsi. Pyörimisakselin kaltevuudella ja suunnalla ei ole tekemistä radan kanssa. Johannes Kepler otti aikanaan käyttöön sanat apheli ja periheli Maan Aurinkoa kiertävän radan kaukaisimmalle ja läheisemmälle pisteelle. Sanat tulevat kreikasta: peri (περί) tarkoittaa läheisintä ja apo (ἀπό) kaukaisinta, ja Aurinko on (ἥλιος eli hēlíos). Samaan tapaan esim. Maata kiertävillä radoilla on apogeum ja perigeum, missä "geum" viittaa maapalloon (Γῆ eli Gē).

 

Jääkaudet seuraavat rataparametrien vaihtelua

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa monet ottavat esiin nämä maapallon radan ja pyörimisakselin suunnan jatkuvat, sykliset muutokset. Niillä ei ole olennaista vaikutusta maapallon kokonaisuudessaan saamaan vuotuiseen säteilymäärään, mutta ne vaikuttavat merkittävästi säteilyn jakautumiseen eri vuodenajoille ja leveyspiireille.

Ilmatieteen laitoksen hieno Ilmasto-opas ja erityisesti sen maapallon rataa sekä pyörimisakselia selittävä artikkeli kertovat hyvin, kuinka taivaanmekaniikka vaikuttaa maapalloon ja synnyttää välillä jääkausia. 

Olennaisinta on se, että tähtitieteellisistä syistä johtuvat lämpötilan muutokset ovat varsin hitaita - muutamia sadasosa-asteita vuosisadassa. Sen sijaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen vaikutus on lähimmän sadan vuoden aikana useita asteita.

Ilmastonmuutoksen kannalta ei maan pyörimisakselin ja kiertoradan hitaita muutoksia siis tarvitse huomioida – kuten ei myöskään Auringon kirkkauden pieniä muutoksia lyhyillä ja pitkillä aikaväleillä.

Auringon sielunelämä on kuitenkin ihan oman juttunsa väärti.