Juoksijan akillesjänne muuttuu paksummaksi, mutta aivot kutistuvat
14.12.2015

Saksalaiskaupunki Ulmin yliopistollisen sairaalan radiologi Uwe Schütz kertoi tänään Chicagossa pidetyssä Pohjois-Amerikan lääketieteellisen kuvantamisen kokouksessa tutkimuksestaan, missä hän oli mitannut magneettiresonanssilaitteistolla 4487 kilometriä pitkään Trans Europe Foot Race (TEFR) -kilpailun osallistuneiden fysiologisia muutoksia.

Tutkimuksen kohteena oli tämän varsin äärimmäisen juoksun vuoden 2009 kilpailu, jolloin 64 päivän ajan (19. huhtikuuta - 21. kesäkuuta) kisaajat juoksivat Norjan pohjoisimmasta kärjestä Italian eteläosaan. 

44 kilpailijaa suistui tutkittavaksi matkan aikana. Schütz seurasi heitä rekka-autolla, jonka sisälle oli laitettu kohtalaisen kokoinen 1,5 Teslan magneettikuvauslaite (MRI-laite), ja jonka avulla hän kuvasi kunkin tutkimukseen osallistuneen kilpailijan kolmen-neljän päivän välein koko kisan ajan. Kustakin henkilöstä saatiin siis 15-17 täydellistä kuvaa.

Lisäksi osasta tutkittavista otettiin satunnaisesti veri- ja virtsanäytteitä sekä heille tehtiin muita testejä.

“Se, että ultrajuoksussa keho joutuu alttiiksi hyvin suurelle rasitukselle, ei suinkaan ole mikään yllätys”, kertoo Schütz kokouksen tiedotteessa.

“Tutkimuksemme kuitenkin näyttää nyt yksityiskohtaisesti miten eri elimistön osat muuttuvat rasituksen aikana ja reagoivat stressiin.”

Oikeastaan kaikki nilkan, polven ja jalkaterän takaosan nivelet rappeutuivat olennaisesti ensimmäisten 1500-2500 kilometrin kuluessa. Ainoa poikkeus oli polvilumpio.

“Tosin oli kiinnostavaa, että jatkotutkimuksissamme havaittiin näiden vaurioiden korjaantuvan, kun pitkänmatkan juoksu jatkuu. Lopulta siis emme havainneet jalkojen alaosien nivelissä mitään sellaista, jonka perusteella voisi antaa niille jonkinlaisen matkarajan kulumiselle.”

Ultrajuoksijoiden jalkojen pehmeät kudokset ja luut voimistuivat, ja erityisesti akillesjänne muuttui paksummaksi.

“Emme havainneet näillä 44 juoksijalla lainkaan luiden tai pehmytkudosten vaurioita.”

Aivokuvaus

Lisäksi tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota aivojen tilavuuteen: juoksijoilla aivojen ns. harmaan aineen koko pieneni 6,1%. Se palautui normaaliksi kahdeksan kuukauden kuluessa juoksun jälkeen, eikä siten juoksijoiden ole syytä huolestua. 

Todennäköisesti harmaan aineen koon pieneneminen johtuu aliravitsemuksesta tai – yllättäen – visuaalisten ärsykkeiden vähyydestä. Eniten muutoksia kun havaittiin tapahtuneen näköaistimuksia käsittelevissä aivojen osissa. 

“Voi olla, että nämä aivojen alueet eivät koe tarpeeksi ärsykkeitä kilpailun aikana, koska juoksijat katselevat oikeastaan vain tietä edessään 64 vuorokauden ajan”, arvelee Schütz. 

Tutkija toteaa kuitenkin lohduttavasti, että vaikka aivojen koostumuksessa ultrajuoksun stressitilanteessa tapahtuukin olennaisia muutoksia, palautuvat aivot normaalitilaan. Eikä kokomuutos näkynyt aivoten toiminnassa.

“Kokonaisuudessaan ihmisen on selvästi ikään kuin tehty juoksemaan", toteaa Schütz viitaten niin aivojen sopeutumiskykyyn kuin jalkojen toimivuuteen rasittavassakin juoksemisessa.

Otsikkokuva: Flickr / Reflex Blue