Suomessa hyytävän kylmää alkukesää seurasi ennätyksellisen pitkä hellejakso, sillä 25 astetta ylittäviä lämpötiloja mitattiin joka päivä heinäkuun kuudennesta päivästä alkaen ainakin yhdellä havaintoasemalla.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesti yhtämittainen hellejakso siis 38 päivää. Vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna hellejakso on ollut yhtä pitkä vain kerran aikaisemmin, sillä myös kesällä 1973 hellejakso kesti 38 päivää.

Tänä vuonna oli myös yhteensä 22 päivää, jolloin maan ylin lämpötila oli vähintään 30 astetta. Määrä on suurin vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna. Yksittäisistä havaintoasemista pisin hellejakso oli tänä kesänä Kouvolan Utissa ja Hattulan Lepaalla, joissa oli 17.7.–11.8. yhteensä 26 peräkkäistä hellepäivää.

Vastaavia hellejaksoja myös vuosina 2003 ja 2010

Korkeapaineen pysyessä kesällä Suomen yllä pitkään lähes paikoillaan lämpötila voi nousta toistuvasti yli 25 asteen. Viikon hellejakso on tietyllä paikkakunnalla yleinen, mutta ei kuitenkaan jokakesäinen. Kahden viikon hellejakso on jo harvinainen, eli sellainen sattuu keskimäärin kerran 10 vuodessa. Poikkeuksellisesta hellejaksosta voidaan puhua vasta, kun helle kestää vähintään kolme viikkoa. Näin on käynyt vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna ennen tätä kesää vain vuosina 1973, 2003 ja 2010.

Tätä kesää muistuttavat eniten vuosien 2003 ja 2010 hellejaksot. Tänä kesänä ja vuoden 2003 heinäkuussa helle kattoi koko maan. Vuonna 2010 helteet kattoivat lähinnä maan etelä- ja keskiosan. Lapissa heinäkuun 2010 keskilämpötila oli lähellä tavanomaista. Vuonna 2010 mitattiin kuitenkin näitä kahta vuotta korkeampia lämpötiloja, ja tuolloin rikottiin monella paikkakunnalla lämpöennätyksiä. Heinäkuun 29. päivänä 2010 mitattiin Joensuun lentoasemalla Liperissä Suomen kaikkien aikojen korkein lämpötila, 37,2 astetta. Myös elokuussa saavutettiin uusi kuukauden lämpöennätys, kun Puumalassa, Heinolassa ja Lahdessa mitattiin 33,8 °C. Tämän kesän toistaiseksi korkein lämpötila, 32,8 astetta, mitattiin Porin rautatieasemalla 4. elokuuta.

Kuumat päivät yleistyvät

Tänä vuonna koko maan hellepäiviä on ollut tähän mennessä 50 kpl, kun niitä on keskimäärin vuodessa 36 kpl. Eniten koko maan hellepäiviä on ollut vuonna 2002, jolloin niitä oli 65 kpl.

Suomen kesät ovat jo muuttuneet aiempaa helteisemmiksi, ja tämä kehitys tulee jatkumaan, mikäli kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat nopeaa kasvuaan. Kesällä kuumat päivät yleistyvät ja kuumat jaksot pitenevät. Hellepäivien määrän arvioidaan 3-4 -kertaistuvan ennen vuosisadan loppua. "Hyvin kuumia" päiviä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli 24 astetta, esiintyi vuosina 1971–2000 vain muutamana kesänä. Kuluvan vuosisadan lopulla hyvin kuumia päiviä arvioidaan esiintyvän jo useammin kuin joka toinen vuosi.

"On arvioitu, että heinäkuun 2010 kaltainen tai vielä lämpimämpi heinäkuu koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10–15 vuodessa. Samoin ainakin yksi vähintään yhtä lämmin heinäkuu sattuisi vuoteen 2050 mennessä 80 %:n todennäköisyydellä", toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja laitoksen tiedotteessa.

Kanadan Kalliovuorilla sijaitseva Burgess Shale on kuuluisa kummallisista fossiileista. Yli 500 miljoonaa vuotta sitten kambrikaudella eläneiden olioiden jäänteet ovat raavituttaneet tutkijoiden päitä jo yli sadan vuoden ajan.

Yksi esiintymän omituisimmista lajeista on Hallucigenia, joka nimensä mukaisesti muistuttaa houreisen unimaailman hirviötä. Parin sentin mittaisen kummajaisen sijoittaminen eliökunnan sukupuuhun on ollut työlästä, sillä sen rakenteestakaan ei ole ollut varmuutta.

Merenpohjassa ryömineen Hallucigenian pitkulaisessa kehossa on toisella puolella piikkejä ja toisella puolella ulokkeita, joiden luonnetta ei ole tiedetty. Toiset niistä ovat jalkoja, toiset eivät, mutta kummat? Eikä eliön pää- ja häntäpuolestakaan ole ollut varmuutta.

8. elokuuta tehtyä juttuamme on päivitetty 14. elokuuta.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti läntisessä Afrikassa olevan Ebola-epidemian vuoksi kansainvälisen hätätilan elokuun alussa, minkä jälkeen paikalle taudin pahiten vaivaamille alueille on saatu aiempaa enemmän hoitohenkilökuntaa. Samalla tilannetta on päästy tutkimaan paremmin: näyttää siltä, että epidemian laajuutta on aliarvioitu.

Maanantaisten lukujen mukaan 1975 ihmistä on saanut tartunnan vuoden alusta laskien ja heistä 1069 on kuollut. Todennäköisesti kuitenkin nämä viralliset luvut ovat kuitenkin puutteellisia, koska monia tautitapauksia ei ole kirjattu.

Vaikka tilanne on vakava, kannattaa samalla muistaa, että Ebola ei leviä pisaratartuntana tai ole muutenkaan helposti tarttuva, vaan sen saaminen vaatii käytännössä aina sairaan ihmisen ruumiinnesteille altistumista.

Yleistäen voisi siis sanoa, että vaikka olisit samassa huoneessa Ebola-potilaan kanssa, et saa tautia ellet suutele häntä. Siksi taudin leviäminen laajamittaiseksi pandemiaksi ns. läntiseen, kehittyneeseen maailmaan on erittäin epätodennäköistä.

Tarkalleen ottaen kyse on "kansainvälistä huolta aiheuttavasta yleisen terveyden hätätilanteesta" (Public Health Emergency of International Concern), jonka avulla kansallisten viranomaisten ja WHOn itsensä on helpompi antaa matkustusohjelta ja ilmoittaa painokkaasti, että vakavan tilanteen taltuttaminen vaatii lisää voimavaroja. Epidemia leviää parhaillaan nopeammin kuin sitä voidaan hallita Guineassa, Liberiassa, Sierra Leonessa ja Nigeriassa.

WHOn pääjohtajan Margaret Chanin mukaan WHO:lla, kuten valtioilla, joita tilanne koskettaa, ei ole tarpeeksi resursseja taisteluun tautia vastaan. Etenkin WHOlla on käsissään parhaillaan kolme suurta humanitaarista kriisiä (Syyria, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan tasavalta), minkä lisäksi se tarkkailee Ebolan lisäksi mahdollisesti vieläkin vaarallisempia - ja yhä edelleen ajankohtaisia, vaikkakin vähemmän huomiota saavia - H7N9-influenssa- ja Lähi-idän hengitysoireyhtymätapauksia vastaan.

2000-luvun alusta alkaen muhinut, mutta parhaillaan uinuva lintuinfluenssa on edelleen eräs mahdollisesti vaarallisimmista terveysuhista. Sairaus on vaatinut koko maailmassa yli 200 kuolonuhria sitten vuoden 2005. Vuoden 2003 SARS-epidemian kaltaisen, koronaviruksen aiheuttamaan MERSiin ei ole vielä rokotetta tai lääkettä, ja siihen on sairauteen ei ole. Kesäkuun 2014 alun tilanteen mukaan sairastuneita on lähes 700 ja kuolleita 282.

Näihin verrattuna nyt käynnissä oleva, historian pahin Ebola-epidemia on ollut toistaiseksi kuitenkin tappavampi: se on tartuttanut yli 1700 ihmistä ja lähes 950 on kuollut. Se leviämistä edesauttaa paikallisen väestön taikausko ja epäluulo suojavarusteisiin pukeutuneita ulkomaalaisia kohtaan. Potilaita ja ruumiita mm. "vapautetaan" hoitolaitoksista, minkä lisäksi paikallisten tapojen mukaista ruumiiden pesemistä koko perheen voimin jatketaan edelleen.

WHOn lisäksi useat muut kansainväliset järjestöt ovat työssä läntisessä Afrikassa. Mukana on myös Punainen Risti, joka perustaa ebola-eristysklinikan Sierra Leonen itäiseen maakuntaan Kenemaan ensi viikolla. Se toimii asiassa yhdessä WHO:n ja Sierra Leonen terveysviranomaisten kanssa. Eristysklinikalla on työntekijöitä myös Suomesta sekä Norjasta, Espanjasta ja Isosta-Britanniasta. Espanjan Punainen Risti toimittaa klinikalle hoitotarvikkeet.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on puolestaan lähettänyt jo 40 tonnia tarvikkeita sekä 300 lääräriä ja hoitajaa Guineaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan.

Edellisenä päivänä oli juuri tehty ensimmäinen, sikiötä muistuttava savi-idolilöytö. Molemmat löydökset ovat lähes 6 000 vuotta vanhoja ja edustavat kampakeraamista kulttuuria noin kivikauden puolivälistä. Runsaimmat löydöt tulivat kohdasta, jossa näyttäisi olleen kaksi hautaa lähekkäin. Vainajista ei ollut säilynyt jälkiä.

Tiedekeskus Heurekan, Helsingin yliopiston alumnitoiminnan ja arkeologi Jan Fastin yhteistyössä järjestämillä yleisökaivauksilla Vantaan Jokiniemessä oli keskiviikkona 6.8. kaivauksien lopetuspäivä. Mukana kaivauksissa oli viimeisinä päivinä Arkeologian harrastajat Ango ry:n jäseniä. Molemmat harvinaiset savi-idolilöydöt teki arkeologian harrastaja Kyllikki Rosenström. Kaivauksia johtaneen Jan Fastin mukaan löydöt ovat ainutlaatuisia, sillä harvoin saviesineet ovat säilyneet näin hyvin tai niitä on saatu ehjinä ylös.

Jos olet aina halunnut osallistua tieteen tekemiseen, mutta et ole saanut siihen mahdollisuutta, niin nyt elokuussa tarjoutuu maittava tilausuus tähän: Turun yliopiston biokemian laitos etsii vapaaehtoisia arvioimaan mustaherukkamehuja elokuussa.

Turun yliopiston harjoittelija Karoliina Hirvosen julkistaman hakuilmoituksen mukaan vapaaehtoisella ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta, riittää, että on kiinnostunut. Kunkin osallistujan tarvitsee osallistua vain yhteen Turun yliopiston Biokemian laitoksella (Vatselankatu 2) järjestettävään arviointikertaan, joka kestää noin 20 min. Arviointeja järjestetään 19., 20. ja 21. elokuuta useaan eri kellonaikaan ja ilmoittautumisia pyydetään viimeistään perjantaina 15. elokuuta.

Koko alkueräinen ilmoitus on täällä: Tervetuloa arvioimaan mustaherukkamehuja.

Kun puhumme vieraita kieliä, äidinkielenään sitä puhuvat todennäköisesti huomaavat välittömästi se, että kyseessä on ulkomaalainen – vaikka kuinka hyvin olisi kielen oppinut.

Syy tähän ovat foneemit, puhutun kielen pienimmät merkityksiä erottavat yksiköt. Suomen kielessä foneemit vastaavat varsin pitkälle kirjaimien äänteitä, mutta monissa kielissä kirjaimet ja niiden ääntäminen poikkeavat kovasti toisistaan mm. vieressä olevien kirjaimien mukaan.

Aalto-yliopiston ja italialaisen Salenton yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selviteltiin kielen oppimista aikuisiällä, ja havaittiin, että juuri foneemit ovat yleensä ongelma: kun ensimmäisen vieraan kielen (niin sanottu L2-kieli) äänteitä opetellaan aikuisiällä, ne assimiloituvat äidinkielen (L1-kieli) foneemeihin.

Siis tuloksena on kaikille tuttu asia, missä vierasta kieltä puhutaan ikään kuin automaattisesti äidinkielen kaltaisin ääntein ja vivahtein, vaikka kielioppi sekä monet muut toisen kielen pienet knopit hallittaisiinkin hyvin.

Suomalais-italialainen tutkimusryhmä löysi tälle käyttäytymiseen ja hermostoon perustuvia todisteita, joista kertova artikkeli julkaistiin Frontiers in Human Neuroscience -lehdessä toukokuussa. Tutkimuksessa määritettiin hermostolliset mekanismit, jotka vaikuttavat vieraan kielen äänteiden oppimiseen erityisesti aikuisiällä.

Tutkimuksessa pyydettiin kahta italialaisopiskelijoiden ryhmää, jotka osallistuivat ensimmäisen ja viidennen vuoden englannin kursseille, käyttäytymistä ja elektroenkefalografiaa (EEG) tutkivaan laboratorioon.

"Erottelutaitoja mitattiin käyttämällä ristikkäin kahta menetelmää", kertoo Aalto-yliopiston tutkija, tohtori Elvira Brattico.

"Toisessa käytettiin havaitsemistestejä, joissa opiskelijat kuuntelivat muutamia englanninkielisiä äänteitä ja heidän piti arvioida, miten samanlaisia tai erilaisia ne olivat. Toisessa menetelmässä käytettiin ”elektrodimyssyllä” (64 elektrodia) tehtyjä EEG-tallennuksia esittämällä opiskelijoille samat äänneparit, kun he katsoivat elokuvaa ilman ääntä. EEG-tallennuksia käytettiin erottamaan kuulotapahtumaan liittyvät mahdollisuudet, erityisesti kuuloaivokuoresta peräisin oleva äänen käsittelyyn ja kuvaamiseen tarvittavien hermotapahtumien järjestys."

"Kun kuulemme omaan äidinkieleemme kuuluvia kielellisiä äänteitä, aivot pystyvät selvittämään muutamassa millisekunnissa akustisen signaalin, erottamaan kunkin äänen erityisominaisuudet ja tuottamaan siitä mielikuvan", jatkaa Salenton yliopiston professori Mirko Grimaldi. "Pystymme erottamaan yhden äänen toisesta, kokoamaan ensin tavut, sitten sanat ja niin edelleen."

Tutkimus tukee kokemusperäisesti usein toimivaksi havaittua metodia, missä vierasta kieltä opiskelevat hyötyvät intensiivisestä harjoittelusta joko multimedialaitteilla tai äidinkielenään kieltä puhuvien seurassa ja puhuvat kieltä mahdollisimman monipuolisesti. Äidinkielenään kieltä puhuva opettaja on myös suureksi avuksi, koska hän pystyy havaitsemaan pienet vivahteet ja auttaa esimerkillään ääntämisessä.

Koska yliopisto-opiskelijat ovat tyypillisiä aikuisoppilaita, osoittaa Brattico sanansa suoraan heille: "Tämä tutkimus todistaa neurofysiologisten tietojen avulla, että yliopisto-opiskelijoiden saamien ärsykkeiden määrä ja laatu eivät riitä muodostamaan pitkäaikaisia jälkiä vieraan kielen äänteistä kuuloaivokuoressa."

Siis kaivataan lisää äidinkielenään kieltä puhuvia opettajia sekä suoraa kosketusta opiskeltavan kielen kanssa.

Teksti perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen Tutkimustulos muuttaa käsitystä vieraan kielen oppimisesta aikuisiällä.

Kuva: Flickr / Theen Moy

Orgaaninen valodiodi (OLED), painettu elektroniikka ja muoviset aurinkokennot ovat tutkimus- ja kehitystyön tuloksia alalta, jonka nobelistit Alan Heeger, Alan MacDiarmid ja Hideki Shirakawa perustivat 1970-luvun puolivälissä. Turussa 1.–5. heinäkuuta järjestettävä ICSM 2014 -konferenssi keskittyy tähän tutkimusalaan eli synteettisiin metalleihin.

Åbo Akademi ja Turun yliopisto isännöivät parhaillaan Turun Logomossa tätä vanhinta ja arvostetuinta elektroaktiivisten polymeerien, molekulaaristen kiteiden ja orgaanisen elektroniikan konferenssia. Järjestyksessään jo 22. konferenssi kokoaa Logomoon 600 tutkijaa maailmalta keskustelemaan uusimmista tutkimustuloksista ja orgaanisten materiaalien elektronisista sovelluksista, kuten taipuisista OLED-näytöistä, muoviaurinkokennoista, orgaanisista suprajohteista ja uusista energian säilytys- ja muuntamistavoista.

Konferenssiin osallistuvien yhteinen nimittäjä on, että he tutkivat hiilestä ja vedystä tehtyjä materiaaleja. Konferenssissa esiintyvät muun muassa OLED-teknologian pioneeri, professori Karl Leo ja muoviaurinkokennon keksijä, professori N. Serdar Sariciftci.

Konferenssin puheenjohtajana toimii professori Ronald Österbacka (ÅA) ja varapuheenjohtajina professori Carita Kvarnström (TY) sekä emeritusprofessori Ari Ivaska (ÅA).

Konfrenssia voi seurata Twitterissä: @icsm2014_fi

Teksti perustuu Turun yliopiston tiedotteeseen.