Tällainen on Neopalpa donaldtrumpi, kultakutrinen koiperhonen

Ei ole mitenkään harvinaista, että eläimiä ja kasveja nimetään julkisuuden henkilöiden mukaan. Toisinaan kyse ei kuitankaan ole suoranaisesti suosionosoituksesta.

Tässä tapauksessa on vaikea sanoa onko Kalifornian yliopiston tutkijan Vazrick Nazarin nimeämistemppu itse asiassa vain julkisuustemppu, mutta joka tapauksessa tämä koiperhonen näyttää enemmän kuin vähän Yhdysvaltain tulevalta presidentiltä ja tuo tutkijalle, presidentille ja entomologialle kuuluisuutta.

Sekä koilla (otsikkokuvassa vasemmalla) kuin tulevalla presidentillä (oikealla) on komea, kultakutrinen otsakoriste, joka Trumpilla on (todennäköisesti) hiuksia, kun taas koiperhosella kyse on otsan kellertävistä suomuista.

Nimeämisestä kerrottiin tuoreimmassa Zookeys -julkaisussa, missä on Nazarin artikkeli Review of Neopalpa Povolný, 1998 with description of a new species from California and Baja California, Mexico (Lepidoptera, Gelechiidae).

Siinä kerrotaan, että kyseessä on tsekkientomologi Dalibor Povolnýn vuonna 1998 kuvaama Neopalpa -sukuun kuuluva koi, joita hän löysi kaksi kappaetta Santa Catalinan saarelta.

Näiden urospuolisten yksilöiden lisäksi kolmas, nyt naaras, löydettiin vuonna 2011, ja se todettiin DNA-testillä samaksi lajiksi, mutta ne eivät täsmänneet ulkoisesti muiden tunnettujen Gnorimoscheminien kanssa. Muun muassa niiden sukuelimet olivat erilaisia.

Niinpä kyseessä oli uusi laji, ja sille piti löytää oma nimi. Ja Neopalpa donaldtrumpi on kieltämättä aika osuva – ja ajankohtainen.

 

Neopalpa donaldtrumpin tupee vielä tarkemmin. Kuvat: Vazrick Nazari

Tällainen on Valterin varaani – katso kuvat

Varanus semotus


​Turun yliopiston eläinmuseon jatko-opiskelija Valter Weijola on löytänyt uuden varaanilajin Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvalta Mussaun saarelta. Millainen eläin oikein on kyseessä?


Varaanit (Varanidae) ovat suuria tropiikissa eläviä liskoja, jotka ovat eräänlaisia eläviä muinaismuistoja: ne ovat sukua dinosaurusten aikaan eläneille mossaureille, jotka kuolivat lähes sukupuuttoon samaan aikaan kun dinosauruksetkin, eli noin 65 miljoonaa vuotta sitten.

Samoin kuin kymmenmetriset mossaurit, ovat varaanitkin maalla eläviä liskoja, joista osa viihtyy myös vedessä ja pystyy vaanimaan saalistaan pitkänkin aikaa pinnan alla. 

Varaanilajeja on kolmisenkymmentä, ja niistä pienimmät ovat noin 20 senttimetriä pitkiä ja suurimmat kolmimetrisiä.

Lajeihin lisätään nyt vielä yksi, ​Valter Weijolan löytämä Varanus semotus. Lajinimi viittaa tuliperäisen Mussaun kaukaiseen sijaintiin. Lähimmät naapurisaaret ovat satojen kilometrien päässä.

Löydöstä kerrotaan tuoreimmassa ZooKeys-julkaisun numerossa.

Weijola löysi tämän uuden varaanilajin selvittäessään Papua-Uuden-Guinean saarien lajistoa osana väitöskirjatyötään, joka käsittelee Tyynenmeren alueen eliömaantiedettä.

"Papua-Uuden-Guinean alueelta löytyi tieteelle tuntematon varaanilaji edellisen kerran yli kaksikymmentä vuotta sitten", sanoo Weijola Turun yliopiston tiedotteessa.

"Nyt löytynyt laji on kotoperäinen Mussaun saarelle, jonka ekosysteemiä se hallitsee huippupedon asemassa. Tyynenmeren saarilla elää vain vähän nisäkäspetoja, joten muita eläimiä saalistavat, raatoja syövät, suurikokoiset ja älykkäät varaaniliskot ovat nousseet niissä ravintoketjun huipulle."

Weijola löysi kaikkiaan 16 uuden lajin yksilöä Nain kylän luota Mussaun saaren kaakkoisosasta rantamaastosta, joka on kuivahkoa ja missä kasvaa kookos- ja kairapalmuja sekä muita vastaavia varjostavia puita. 

Kun varaanit huomasivat ihmisiä, ne kipusivat nopeasti puihin. Kiinni otettaessa ne olivat varsin aggressiivisia – kuten monet varaanit – ja koettivat purra.

Kolmen kuolleen varaanin mahasta löytyi viisi liskon munaa, kaivajalisko sekä jäänteitä ravuista; varaanit olivat siis syöneet toisia liskoeläimiä sekä herkutelleet ravuilla.

Varanus semotus voi kasvaa reilusti yli metrin pituiseksi ja se eroaa muista varaaneista muun muassa siten, että sen kieli on väriltään vaaleanpunaiseen vivahtava, vatsanahka kermanvalkoinen ja pyrstö (aikuisilla) on hännän puolelta turkoosien ja sinertävien täpläviirujen peitossa. 

Olennaisinta on kuitenkin se, että laji on elänyt DNA-tutkimusten mukaan eristyksissä saarellaan noin 1-2 miljoonaa vuotta.

Stephen Donnella Adelaidessa olevasta Etelä-Australian museosta (South-Australian Museum) ja Christer Lindqvist (Åbo Akademi) tekivät tutkimuksen DNA-selvitykset. 

Tyynenmeren saaret ovat biologien kannalta erittäin kiinnostavia, koska niillä elää monimuotoinen eliölajisto niiden kaukaisen sijainnin ansiosta. Monet alueen lajeista esiintyvät vain yhdellä saarella tai saariryhmällä, mikä tekee alueesta ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Kartta löytypaikasta

Kartta näyttää paikat, mistä semotus ja sen "keltakieliset" lähivaraanisukulaiset ovat löytyneet Papua-Uuden-Guinean saarilla. Mussau on merkitty nuolella kartan yläoikeassa kulmassa.

*

Jutun pohjana on Turun yliopiston tiedote. Kuvat ovat ZooKeys-julkaisun artikkelista.