86 sekuntia maailmanloppuun Toimitus Ti, 28/01/2025 - 23:31
Tuomiopäivän kellon paljastus vuonna 2025
Tuomiopäivän kellon paljastus vuonna 2025

Maailma on täynnä synkkiä uutisia näinä päivinä, ja tässä yksi ikävä asia lisää: niin sanottu Tuomiopäivän kello on nyt ennätyksellisen lähellä maailmanloppua. Aikaa keskiyöhön on nyt van 89 sekuntia

Bulletin of the Atomic Scientists on vuonna 1945 perustettu tieteellinen lehti ja sitä julkaiseva organisaatio, jonka taustalla ovat ydinpommin luoneen Manhattan-projektin tutkijat, joista nimekkäimpiä ovat Albert Einstein ja Robert Oppenheimer

Ryhmän tavoitteena on valistaa yleisöä ja päättäjiä tieteeseen, teknologiaan ja kansainvälisiin suhteisiin liittyvistä asioista, jotka vaikuttavat ihmiskunnan turvallisuuteen, ja sen tunnetuin toimi on niin sanottu Tuomiopäivän kello eli  Doomsday Clock.

Se symbolisoi kuinka lähellä maailma on ihmiskunnan tuhosta kuvaamalla tilannetta kellotauluun: mitä lähempänä viisarit ovat puoltayötä, sitä lähempänä on täystuho. 

Kelloa päivitetään vuosittain, ja myös tarpeen mukaan useamminkin, perustuen arvioihin ydinaseiden, ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien uhkien tilanteesta.

2025 on 89 enää sekuntia keskiyöhön

Perinteiseen tapaan Bulletin of the Atomic Scientists päivitti tuomiopäivän kelloa nyt tammikuun 28. päivänä. Olemme lähempänä tuomiopäivää kuin olemme olleet koskaan, kylmä sota mukaan luettuna.

Ryhmän mukaan ihmiskunta lähestyi vuonna 2024 yhä enemmän katastrofia. 

Tuhoisat kehityssuunnat jatkuivat, eivätkä kansat ja niiden johtajat ole onnistuneet tekemään tarvittavia muutoksia kurssin muuttamiseksi, vaikka merkit vaaroista ovat erittäin selkeitä.

Muutos ei ole suuri. Se on lähinnä symbolinen. 

Tätä ennen kello oli 90 sekunnin päässä keskiyöstä, mutta nyt se siirrettiin sekuntia lähemmäksi aikaan 89 sekuntia keskiyöhön.

Atomitutkijaryhmä haluaa lähettää tällä sekunnilla merkin: maailma on jo vaarallisesti lähellä rotkon reunaa, ja ryhmä haluaisi maailman johtajien tunnustavan maailman tilanteen ja ryhtyvän puheiden sijaan oikeisiin toimiin vähentääkseen ydinaseiden, ilmastonmuutoksen ja biologisten tieteiden sekä erilaisten kehittyvien teknologioiden väärinkäytön aiheuttamia uhkia.

Ukrainan sota, joka jatkuu nyt kolmatta vuottaan, varjostaa maailmaa. Konflikti voi muuttua ydinaseelliseksi koska tahansa hätiköidyn päätöksen, onnettomuuden tai virhearvion vuoksi. 

Tulenarat tilanteet Lähi-idässä uhkaavat riistäytyä hallinnasta laajemmaksi sodaksi ilman varoitusta. 

Ydinaseita hallussaan pitävät maat kasvattavat asevarastojensa kokoa ja roolia sijoittamalla satoja miljardeja dollareita sivilisaation tuhoamiseen kykeneviin aseisiin. 

Ydinaseiden valvontaprosessi on romahtamassa, ja ydinasemaihtien väliset korkean tason kontaktit ovat täysin riittämättömät verrattuna kädessä olevaan vaaraan. 

Myös ydinaseettomat maat harkitsevat omien ydinsaeiden kehittämistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset lisääntyivät viime vuonna, kun lukuisat merkit merenpinnan noususta lämpötilaan ylittivät aiemmat ennätykset. 

Samaan aikaan ilmastonmuutosta aiheuttavat kasvihuonekaasupäästöt jatkoivat kasvuaan.  Äärimmäiset sääilmiöt ja muut ilmastonmuutokseen liittyvät tapahtumat – tulvat, hirmumyrskyt, helleaallot, kuivuus ja metsäpalot – vaikuttivat jokaiseen maanosaan. 

Maailman pyrkimykset ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat vaisuja, koska useimmat hallitukset eivät toteuta tarvittavia rahoitus- ja politiikkatoimia maailmanlaajuisen lämpenemisen pysäyttämiseksi. Aurinko- ja tuulienergian kasvu on ollut vaikuttavaa, mutta se ei ole riittävää ilmaston vakauttamiseksi.

Uudet ja uudelleen ilmaantuvat sairaudet uhkaavat edelleen maailman taloutta, yhteiskuntaa ja turvallisuutta. Helpostitarttuvan lintuinfluenssan esiintyminen epätyypilliseen aikaan, sen leviäminen maatalouseläimiin ja maitotuotteisiin sekä ihmistapaukset ovat luoneet mahdollisuuden tuhoisalle ihmispandemialle. 

Korkean turvallisuustason biologisia laboratorioita rakennetaan ympäri maailmaa, mutta niiden valvontajärjestelmät eivät pysy tahdissa, mikä lisää riskiä, että pandemian potentiaalia omaavia patogeeneja pääsee karkuun. 

Tekoälyn nopea kehitys on lisännyt riskiä, että terroristit tai maat saavuttavat kyvyn suunnitella biologisten aseiden, joille vastatoimia ei ole olemassa.

Monet epävakautta aikaan saavat teknologiat ovat kehittyneet viime vuonna tavoilla, jotka tekevät maailmasta vaarallisemman. 

Tekoälyn käyttö sotilassovelluksissa herättävät kysymyksiä siitä, kuinka paljon koneille annetaan valtaa tehdä sotilaallisia päätöksiä – myös päätöksiä, jotka voivat tappaa suuressakin mittakaavassa, mukaan lukien ydinaseiden käyttöön liittyvät päätökset. 

Suurvaltojen väliset jännitteet heijastuvat yhä enemmän avaruuskilpailuun, missä suurvallat kehittävät aktiivisesti kyvykkyyttä toimia satelliitteja vastaan. Venäjä on tiettävästi myös vienyt avaruuteen ydinaseen koekappaleen.

Kun näihin lisätään vielä väärän tiedon, disinformaation ja salaliittoteorioiden levittäminen, on tilanne hankala. Perinteinen tiedonvälitys on vaarassa sekä totuuden ja valheen välinen raja hämärtyy.

Tekoälyn kehitys tekee väärän tai epäautenttisen tiedon levittämisen helpommaksi internetissä, kuten myös sen havaitsemisen vaikeammaksi. 

Samalla valtiot ryhtyvät rajat ylittäviin pyrkimyksiin käyttää disinformaatiota ja muita propagandan muotoja vaalien kaatamiseksi, kun taas jotkut teknologia-, media- ja poliittiset johtajat edistävät valheiden ja salaliittoteorioiden leviämistä. 

Tämä tiedon ekosysteemin korruptio heikentää julkista keskustelua ja rehellistä keskustelua, joihin demokratia perustuu. Heikentyneessä tiedonmaisemassa syntyy myös johtajia, jotka vähättelevät tieteen merkitystä ja pyrkivät tukahduttamaan sananvapautta ja ihmisoikeuksia, minkä seurauksena vaarantuu se faktoihin perustuva julkinen keskustelu, jota maailmaa uhkaavien valtavien uhkien torjumiseksi tarvitaan.

Atomitutkijat toteavat, että Yhdysvalloilla, Kiinalla ja Venäjällä on mahdollisuus tuhota sivilisaatio. Näillä kolmella maalla on myös ensisijainen vastuu vetää maailmaa takaisin kuilun reunalta. Hidän tulisi ottaa ensimmäinen askel kohti tilanteen parantamista viipymättä, huolimatta syvistä erimielisyyksistään. 

Maailma tarvitsee välittömiä toimia.

* * *

Juttu perustuu Bulletin of the Atomic Scientists'in 28.1.2025 julkaistuun tiedotteeseen. Kuva on myös heidän.

Mikä on elämän tarkoitus?

Pohtijoita meren rannalla
Pohtijoita meren rannalla

Itä-Suomen yliopistossa on lähdetty selvittämään elämän perimmäistä tarkoitusta ja tarkoituksettomuutta koskevia uskomuksia. Tutkimukseen haetaan laajasti täysi-ikäisiä vastaajia, jotka asuvat Suomessa.

(Itä-Suomen yliopiston tiedote) Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että elämän tarkoitusta tai päämäärää ajattelee usein yli 40 prosenttia suomalaisista aikuisista. Vuoden 2023 nuorisobarometrin mukaan myös 15–29-vuotiaista suomalaisista elämän tarkoitusta pohtii usein noin 27 prosenttia ja 44 prosenttia miettii sitä joskus.

"Tulokset kertovat siitä, miten usein aihetta pohditaan, mutta ajatusten sisältö ja konteksti jäävät pimentoon", sanoo väitöskirjatutkija Noora Palmi.

"Siksi haluamme nyt kartoittaa, mitä suomalaiset ajattelevat elämän perimmäisestä tarkoituksesta tai tarkoituksettomuudesta – millaisissa tilanteissa asiaa erityisesti mietitään, ovatko ajatukset muuttuneet iän myötä ja millaisia tunteita pohdintaan liittyy."

Elämän perimmäistä tarkoitusta ja tarkoituksettomuutta koskevat näkemykset ovat osa olemassaoloon ja maailmankuvaan kuuluvia uskomuksia, ja ainakin teoreettisesti ne ovat yhteydessä myös uskonnollisiin ja uskonnottomiin uskomuksiin.

"Koska yksilöiden todelliset maailmankuvat ja uskontoon liittyvät uskomukset ovat teorioita monivivahteisempia, on arvokasta saada aiheesta empiiristä tietoa eikä tyytyä pelkkiin oletuksiin."

Noora Palmin käytännöllisen teologian alan väitöskirja syntyy yhteistyössä muun muassa Itä-Suomen yliopistossa meneillään olevan Suomen Akatemian rahoittaman Uskonto, merkitys ja maskuliinisuus -hankkeen kanssa.

"Toivomme, että tutkimuksen avulla saamme tietoa siitä, onko elämäntarkoitukseen liittyvissä uskomuksissa ja niitä koskevissa arvostuksissa eroja eri sukupuolten välillä. Samalla selviää, onko niissä jotain ominaista erityisesti miehille, naisille tai muunsukupuolisille", Palmi kuvailee.

Samaa kysymystä tarkastellaan myös muiden taustamuuttujien, kuten iän ja koulutustaustan, osalta. Siksi Palmin mukaan olisi tärkeää, että kyselyyn vastaisi mahdollisimman monen ikäisiä kaikkien sukupuolten edustajia erilaisilla koulutustaustoilla. 

Tutkimuseettisistä syistä vastaajien täytyy kuitenkin olla vähintään 18-vuotiaita.

Tutkimuksessa taustoitetaan myös vastaajien merkityksellisyyden kokemuksia sekä poliittisia näkemyksiä.

Kysely löytyy osoitteesta go.uef.fi/tarkoitus

Joulukalenterit kautta aikain

Edisonin jouluvalot
Edisonin jouluvalot
Joulukalenteri kynttilöistä

Tiedetuubin Yllätysten joulukalenterin viimeisestä yllätysluukusta paljastuu yllättäen pienimuotoinen yllätys: useampikin joulukalenteri. 

Tiedetuubi on ollut linjoilla jo 11 vuoden ajan, ja tämän yli vuosikymmenen aikana olemme julkaisseet useammankin erilaisen joulukalenterin. 

Vuoden 2024 joulukalenterin lopuksi listaamme niistä kiinnostavimmat, ja lisäksi myös pieni katsaus joulu- ja adventtikalenterien historiaan.

Nämä kalenterit kannattaa katsoa ainakin:

Tieteellistekninen lähtölasku jouluun (2013)

Kemiallinen joulukalenteri (2015)

Tiedetöppäyskalenteri (2019)

Vuonna 2018 esittelimme tiedepaikkoja, mutta nyt niitä on kartalla jo paljon enemmän kuin esittelimme aikanaan. Etenkin näin korona-aikaan mielikuvamatkat eri puolille planeettaa ovat kiinnostavia, joten alla koko tarjontamme!

Vuonna 2023 esittelimme joitain näistä paikoista joulukalenterinomaisesti YouTube -kanavamme Shorts-videoilla.

Tämän vuoden Yllätysten joulukalenterin kaikki luukut löytyvät myös omalta sivultaan.

Mistä joulukalenteri on kotoisin?

Wikipedian mukaan ensimmäisen adventtikalenterin loi protestanttipappi Johann Hinrich Wichern vuonna 1839 hampurilaisen lastenkodin lapsille, jotta joulun joulun odotus olisi lapsille helpompi. Hän asetti joka päivälle kynttilän pyöreään kranssiin, ja jokaiselle adventtisunnuntaille paksumman kynttilän.

Joulukalenteri kynttilöistä

Ensimmäinen itse tehty adventtikalenteri yksityiskodissa on peräisin todennäköisesti vuodelta 1851. Protestanttiperheet ripustelivat vähitellen 24 kuvaa seinälle. Yksinkertaisempi versio oli 24 liituvetoa seinään tai oveen, ja lapset saivat pyyhkiä yhden viivan pois joka päivä. 

Katolilaisissa kodeissa taas laitettiin olkia seimeen, yksi joka päivä, jouluaattoon saakka. 

Thomas Mann mainitsee romaanissaan Buddenbrookit vuoden 1869 adventin, jolloin pieni Hanno seuraa joulunajan lähestymistä lastenhoitajan valmistamalla repäisykalenterilla.

Noin vuonna 1903 müncheniläisen painotalon Reichhold & Lang perustaja Gerhard Lang tuotti ensimmäiset painetut, kuvitetut kalenterit.

Vuonna 1921 Lang keksi laittaa painettuun kalenteriin luukut. Sen ansiosta häntä pidetään nykyaikaisen joulukalenterin keksijänä. Vuonna 1945 saksalaisen Richard Sellmerin yhtiö ryhtyi painamaan joulukalentereita massatuontantona.

Joulukalenterin ja adventtikalenterin ero on yksinkertaisesti se, että joulukalenterissa on 24 luukkua, kun taas adventtikalenterissa luukkuja on ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaen.

Suomeen adventtikalenterin toivat Suomeen partiolaiset, jotka edelleen myyvät kalentereita. Tessi Fazer näki Ruotsissa kalenterin ja ehdotti, että Partiotytöt teettäisivät oman kalenterin. Ensimmäisen kalenterin suunnitteli Ulla von Wendt ja se ilmestyi vuonna 1947. Ensimmäisinä vuosina kalenteri meni huonosti kaupaksi, koska sen ideaa ei ymmärretty. Vuonna 1949 kauppa sujui jo hyvin.

Yllätysten joulukalenteri: Rakettikelkka joulukortissa

Tekoälyllä tehty joulukortti (Jarmo Korteniemi)
Tekoälyllä tehty joulukortti (Jarmo Korteniemi)
Colen joulukortti

Posti ilmoittaa, että kotimaan paketit ehtivät perille jouluksi, kun ne lähettää perjantaihin 20.12. mennessä – eli viimeistään tänään. Samoin tavalliset joulukortit – joissa ei ole ikimerkkejä – kannattaa lähettää tänään. Tämän merkkipäivän kunniaksi pieni tarina joulukorttien historiasta ja tekoälyllä tehty sähköinen joulukortti.

 

Tiettävästi maailman ensimmäiset joulukortit lähetti Sir Henry Cole Lontoossa vuonna 1843. Cole (1808 – 1882) oli virkamies, opettaja, keksijä jamyös  Victoria ja Albert -museon ensimmäinen johtaja.

Hän oli mukana uudistamassa brittiläistä postijärjestelmää 1840-luvulla, jolloin muun muassa kehitettiin yhtenäispostimerkki, jonka toivottiin lisäävän ihmisten innostusta lähettää tervehdyksiä koristelluilla kirjelomakkeilla ja käyntikorteilla.

V&A:n joulukorttiartikkelissa kerrotaan, että joulu oli kiireistä aikaa Colen perheessä, ja isäntä keksijänä keksi vastata tervehdyksiin ja kirjeisiin korteilla. Sir Henry pyysikin ystäväänsä, taiteilija John Callcott Horsleytä suunnittelemaan tätä varten sopivan kortin.

Cole kirjasi päiväkirjaansa 17. joulukuuta 1843: "Illalla Horsley tuli ja toi suunnitelmansa joulukorteille".

Colen joulukortti

Ensimmäinen joulukortti Victoria & Albert -museon kokoelmista.

Horsleyn suunnitelma kuvaa kolmea Cole-sukupolvea, jotka nostavat maljan keskeisessä, käsin värjätyssä paneelissa, ympäröitynä koristeellisella ristikkäällä ja mustavalkoisilla kohtauksilla, jotka kuvaavat lahjoittamisen tekoja; viesti oli siis kaksimerkityksinen, siinä oli juhlintaa ja hyväntekeväisyyttä.

Cole painatti tuhat korttia, joihin hän kirjoitti henkilökohtaisia tervehdyksiä vastaanottajan mukaan. 

Horsley piirsi Colen kortin oikeaan alakulmaan pienen omakuvansa allekirjoituksen sijasta ja lisäsi siihen tekstin "Xmasse, 1843".

Cole myös myi korttejaan, mutta yhden shilligin hinta oli kallis, eivätkä kortit tuottaneet rahaa. 

Ne kuitenkin sysäsivät liikkeelle trendin. 

Wikipedian mukaan joulukortit saivat 1800-luvun puolivälissä nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa. Keski-Euroopassa uuden vuoden lahjat ja tervehdykset olivat olleet pidempi perinne, joten tämä uusi tapa tuli aiemman rinnalle ja alkoi osin korvata sitä.

Saksaan syntyi 1860-luvulla joulukorttiteollisuutta, joka hallitsi parikymmentä vuotta Euroopan markkinoita.

Joulukorttien aiheet eivät aluksi olleet kovin jouluisia, sillä tonttujen ja jouluisten aiheiden sijaan niissä oli uuden vuoden korttien mukaan pääasiassa pitsimäisiä koristeita, erilaisia kukkasia ja muun muassa neliapiloita.

Uskonnolliset aiheet (jouluseimi, kirkko ja enkelit) tulivat mukaan 1800-luvun lopulla.

Joulupukki ja -tontut eivät olleet kovin nättejä aiheita 1800-luvulla, koska silloin ne olivat vielä pelottavia ja jopa ilkeitä. Vasta 1900-luvun alussa, etenkin Coca Colan brändättyä pukin pulleahkoksi punanutuksi, otettiin joulupukki mukaan korttitaiteeseen.

1800-luvulla joulukortti-innostusta edesauttoi myös postilaitoksen kehittyminen. Postimerkit tulivat käyttöön – osin Sir Henry Colen ansiosta – ja rautatiet tekivät postin kulusta nopeampaa. Uusi painotekniikka teki mahdolliseksi korttien edullisen painamisen. 

Asiaan vaikutti myös luku- ja kirjoitustaidon lisääntyminen.

Joulukortit Suomessa

Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Suomessa joulukorttien lähettäminen yleistyi merkittävästi 1920-luvulla. Eniten lähetettiin saksalaisia ja ruotsalaisia kortteja, mutta venäläisiäkin oli liikkeellä.

Ensin korttien lähettely oli varakkaiden ja kaupunkilaisten tapa, mutta myöhemmin myös maaseudun asukkaat ja työväestö alkoivat lähetellä kortteja.

Joulu on Suomen postille kiireisintä aikaa, sillä suomalaiset lähettävät kortteja eniten joulunaikaan. Joulukortteja lähetettiin eniten vuosina 1995—2009, jolloin vuosittain lähetettiin reippaasti yli 50 miljoonaa korttia.

Siitä alkaen trendi on ollut laskeva. Vuosina 2010-2015 lähetettyjen korttien määrä putosi 40 %. Vuonna 2023 lähetettyjen joulukorttien määrä väheni noin 12 miljoonaan, tänä vuonna luku lienee vieläkin pienempi.

Nyt suurin osa joulutervehdyksistä lähetetään sähköpostilla tai somessa. Sähköisen joulutervehdysajan kunniaksi Jarmo Korteniemi usitti tekoälyä tekemään meille otsikkokuvassa olevan kortin.

Tutkijat selvittivät napanöyhdän salaisuuden

Da Vincin ihmiskuvan napa
Da Vincin ihmiskuvan napa
Napanöyhtää mikroskoopissa
Näyte ennen tutkimusta

Oletko koskaan kaivanut napaasi ja miettinyt, että mistä sinne kerääntyvä nöyhtä oikein tulee?

Spoiler alert: Napanöyhtää syntyy mahan karvoituksen vuoksi yleisimmin miehillä. Mahan karvoitus ohjaa paidan kuituja napaan, jossa päivän mittaan kerääntynyt aines tiivistyy nöyhdäksi. Kuitujen mukana napaan kulkeutuu myös muovia.

Sukelletaan aiheeseen kuitenkin syvemmälle.

Australialainen ABC -uutiskanava teki kyselytutkimuksen tohtori Karl Kruszelnickin (Dr. Karl) juontamaan radio-ohjelmaan tulleen visaisen kysymyksen vuoksi: ”Miksi napanöythäni on sinistä ja mistä se tulee?”

ABC:n kyselytutkimukseen vastasi 4 799 henkilöä, joista 58,1% identifioitui miehiksi ja 41,9% naisiksi.

Vastaajista yllättäen vain 66% kertoi löytävänsä navastansa nöyhtää. Miehien osuus napanöyhdän löytäjistä oli 73% ja 27% oli naisia. Tuloksien mukaan nöyhdän määrä yleistyy henkilön vanhetessa.

Napanöyhdän syntymisen todennäköisin syy on mahan karvoitus.

Napanöyhtää löytäneistä vastaajista 97% kertoi omaavansa mahassa karvoitusta. Loput kolme prosenttia vastaajista oletettavasti piti liian tiukkoja vaatteita.

Myös niin sanotulla ”satiaisten polulla” on vaikutusta napanöyhdän kertymiseen, sillä 80% napanöyhtää löytävistä kertoi omaavansa häpyalueelta  napaan johtavan karvoituksen.

Nature-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistu tutkimusartikkeli tukee väittämää mahan karvoituksen merkityksestä napanöyhdän syntyyn.

Tutkimuksen mukaan mahan karvoitus irroittaa hengityksessä tapahtuneen liikkeen myötä puettujen vaatteiden kuituja irtoaa. Mahakarvoituksen karkea pinta ja niiden napaan päin suuntautuneisuus kuljettaa mahaan kosketuksissa olevia kuituja napaan, jossa kuidut tiivistyvät käsin kosketeltavaksi nöyhdäksi.

Napanöyhtäpallon keskimääräinen paino on 1,82 milligrammaa. Kuitujen lisäksi napanöyhtä sisältää muun muassa pölyä, hikeä ja kuollutta ihosolukkoa.

Medical hypotheses-lehdessä julkaistun tutkimusartikkelin mukaan napanöyhtää syntyy vähemmän vanhoja paitoja käyttävillä kuin uusia vaatteita kuluttavilla.

Käytettyjen vaatteiden väri yleensä vastaa myös napanöyhdän väritystä.

Navasta vuoden aikana 0,5 grammaa muovia

Tutkimukset eivät suoraan kerro, että kuinka paljon napanöyhdän koostumuksesta on muovikuituja tai muuta synteettistä materiaalia.

Arvioiden mukaan vaatetekstiileissä käytetään keskimäärin jopa 60% synteettisiä materiaaleja, kuten polyesteria ja nylonia. Näin olleen voidaan olettaa, että napanöyhdän kuiduista suunilleen yhtä suuri osa on muovikuituja.

Tarkistimme toimittajamme napanöyhdän koostumuksen mikroskoopin avulla. Näytteestä löytyi nöyhdän seasta ulkonäölltään polyesteriin viittaavia kuituja.

Napanöyhtää mikroskoopissa

Toimittajalla oli päivän aikana päällänsä kiinassa valmistettu Tommy Hilfigerin sininen puuvilla-kasmirsekoitteesta valmistettu villaneule. Kuitujen alkuperä ei voida varmuudella sanovan olevan kyseisestä villaneuleesesta, eikä näiden kemiallista koostumusta testattu tämän tarkemmin.

Laskennallisesti keskimääräisen napanöyhtäpallon keskimääräinen muovin osuus on jopa 1,1 milligrammaa. Mikäli napanöyhtää kertyy päivittäin ja sen koostumus pysyy samanlaisena, niin vuoden aikana muovijätettä navasta löytyy lähes puoli grammaa.

Kymmenen vuoden aikana muovin määrä voi olla jopa 5 grammaa, joka vastaa suunilleen A4 paperiarkin painoa.

Modernit tekstiiliteollisuuden polyesterit tuotetaan petrokemiallisesti fossiilisista polttoaineista. Polyesteri on edullista tuottaa, ja on yksi ultrapikamuodin pääraaka-aineista.

Tekstiileistä syntyvät mikromuovipäästöt ovat useimmiten polyesterikuiduista peräisin.

Heylion-tiedelehden mukaan jopa 90 prosenttia jäteveden puhdistamoille päätyvästä muovista on peräisin kuiduista. Vaateteollisuuden muovikuidut tuottavat suurimman osan merien muovisaasteesta.

Näyte ennen tutkimusta

Kahvikiihdytin-podcast

Kahvikiihdytin on Tiedetuubin uusi podcast-sarja. Säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvässä podcastissa jutellaan – yllättäen – tieteeseen ja tekniikkaan liittyvistä asioista kevyesti ja hauskasti, mutta myös asiallisesti sekä rauhallisesti.

20.11.2024

Kahvikiihdytin on Tiedetuubin uusi podcast-sarja. Säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvässä podcastissa jutellaan – yllättäen – tieteeseen ja tekniikkaan liittyvistä asioista kevyesti ja hauskasti, mutta myös asiallisesti sekä rauhallisesti.

YouTuben lisäksi podcast on kuullentavissa (pelkkänä puheena) Spotifyssä:

 

Jokaisessa jaksossa on isompia keskusteluaiheita, kunkin osallistujan huomaama jännä tiedeuutinen ja lopussa knoppi.

Tässä ensimmäisessä osassa Markus Hotakainen kyseli "Missä kaikki ovat?", eli jos muualla avaruudessa on älyllistä elämää, niin miksi he eivät ole ottaneet yhteyttä meihin? Voi tietysti olla niin, että tarpeeksi älyllistä elämää ei ole – tai vieraat sivilisaatiot katsovat, että emme ole tarpeeksi älykkäitä...

Mari Heikkilä heittää puolestaan esiin kysymyksen sitä, pitäisikö ihmisten kloonaaminen sallia. Eläimiä jo kloonataan, ja se näyttää onnistuvan hyvin.

Jari Mäkinen puolestaan mietiskelee tunteita herättävää asiaa: sähköautoja. Uutisissa kerrotaan, että niiden myynti on romahtanut, vaikka todellisuudessa myynnin kasvu on laskenut (monissa maissa, ei maailmanlaajuisesti) ja esimerkiksi lokakuussa Suomessa ensirekisteröitiin enemmän sähköautoja kuin polttomoottoriautoja. Mistä sähköautojen vastustus tulee?

Uutisissa esillä oli laserin varjo, rasvasolujen muisti ja likinäköisyys. Alla linkit uutisiin:

Scientists discover laser light can cast a shadow

Fat cells have a ‘memory’ of obesity — hinting at why it’s hard to keep weight off

Why we now think the myopia epidemic can be slowed – or even reversed

Ja lopuksi viime viikonlopun "superkuun" innoittamana: Oletko aina katsonut Kuuta väärin?

Täysikuu Bordeaux'n kuuluisan Pont de pierre -kivisillan päällä
Kahvi

Legendaarista Pariisin meridiaania pitkin Barcelonaan – pitkä matka on ohi

Legendaarista Pariisin meridiaania pitkin Barcelonaan – pitkä matka on ohi
17.07.2024

Tiedetuubin Jari Mäkinen ajoi kahden viikon ajan polkupyörällä noin 1500 kilometriä läpi Ranskan pohjoisosassa sijaitsevasta Dunkirkista alas Barcelonan luokse Espanjaan lähes suoraa viivaa pitkin. Viiva on Pariisin meridiaani, joka oli aikanaan tärkeä osa maapallon mittaamista, kartantekoa ja lopulta myös ajanmääritystä. 

Matkan tarkoituksena on selittää tätä kaikkea ja näyttää maisemia sekä kertoa tunnelmia Ranskasta sen koko pituudelta pohjoisesta etelään. Kyseessä on maisemallis-maantieteellinen seikkailu, mistä tulee useita videoita myöhemmin. Tällä videolla kuitenkin kerrotaan miten matka meni ja annetaan maistiaisia tulevasta.

Pariisin meridiaani -ennakkovideo

Pariisin meridiaani -ennakkovideo
28.06.2024

Tiedettä ja turismia, maantiedettä ja maisemia - niitä on luvassa nyt heinäkuussa, kun Jari Mäkinen lähtee tutkimaan Pariisin meridiaania fillareille. Tämä ennakkovideo kertoo mistä tässä hullussa hankkeessa on kyse.

Valitse sinulle sopiva joulukalenteri

Joulun "tähti"
Joulun "tähti"

On taas joulukuu ja aika kalenterin. Olemme julkaisseet Tiedetuubissa vuosien varrella useita joulukalentereita, mutta tänä vuonna julkaisemme joululakenterijoulukalenterin.

Jouluisia juttuja on Tiedetuubissa ollut paljon, mutta olemme tehneet yhden yleiskalenterin lisäksi kolme erityistä jouluista juttusarjaa: kemiallisen joulukalenterin, virtuaalisen joulumatkakalenterin tieteellisesti kiinnostaviin paikkoihin ja Tiedetöppäysjoulukalenterin.

Mikä estää katsomasta niitä nyt uudelleen?

Lisäksi nämä jo käytetyt kalenterit sopivat nykyaikaiseen kiireiseen elämään myös siksi, että kaikkia luukkuja voi katsella nyt saman tien!

Jos haluat sen sijaan pitää jännitystä yllä, niin suuntaa Lasten yliopiston Digimaailmaan, missä Kemiallisen joulukalenterin luukut avataan päivä päivältä perinteiseen tapaan.

Tiedetuubin vanhemmat kalenterit ovat täällä:

Lähtölasku jouluun 2013

Kemiallinen joulukalenteri (2015)

Tiedetöppäyskalenteri (2019)

Vuonna 2018 esittelimme tiedepaikkoja, mutta nyt niitä on kartalla jo paljon enemmän kuin esittelimme aikanaan. Etenkin näin korona-aikaan mielikuvamatkat eri puolille planeettaa ovat kiinnostavia, joten alla koko tarjontamme!

Tarjolla ilmaiseksi liki 5000 tiedejuttua - pyöräytä rulettia ja ylläty!

Jutturuletti 2020
Jutturuletti 2020

Tiedetuubi on ollut viime kuukausina jälleen hieman hiljainen, kun sen tekijät ovat olleet ahkeria muihin medioihin tehtävien töiden parissa. Sivustollamme on kuitenkin jo lähes 4000 juttua ja videota luettavissa ja katsottavissa.

Tiedetuubin kaikki vuodesta 2012 alkaen tehdyt jutut löytyvät ylävalikon avulla, mutta jännä tapa hyppäytyä tuubin tiedemaailmaan on käyttää jutturulettia: Tiedetuubin jutturuletti näyttää sisältöämme satunnaisesti.

Yllättäviä juttuja tulee koko ajan lisää sivua alaspäin rullatessa, mutta niitä saa myös enemmän yksinkertaisesti sivun uudelleen lataamalla.

Jos et ole innostunut satunnaisuudesta, niin voit myös lukea kaikki juttumme aikajärjestyksessä: pääset arkistoomme tästä.