automaatti

Tieteiselokuvissa on ruoka- ja juoma-automaatteja, jotka antavat pyynnöstä syötävää. 

McDonaldsin Bostonissa, Yhdysvalloissa tammikuun viimeisenä päivänä esittelemä Big Mac -automaatti on askel kohti tätä pikaruokailun tulevaisuutta.

Onko se hyvä vai huono, on jokaisen itse päätettävissä, mutta rutiininomaisesti purilaisia rasvan käryssä paistavien, minimipalkkaa nauttivien työläisten korvaaminen robotilla on looginen askel.

Tämä laite ei siis vain jaa purilaisia asiakkaille, vaan tekee ne sisällään.

Se paistaa pihvit ja sämpylät sekä pinoaa ne salaattien, tomaattien, kurkkujen ja soosien kanssa taatusti standardin mukaiseksi paketiksi. Jo nythän suurin osa pikaruokaketjujen raaka-aineista tulee ravintoloihin pakastettuina, paloiteltuina ja sopiviksi annosteltuina, joten laite pystyy käyttämään niitä kätevästi hyväkseen.

Tämä ensimmäinen hampurilaisautomaatti tarjosi asiakkailleen aluksi tuotoksiaan ilmaiseksi. Yhtiö halusi paitsi saada näin mainosta – esimerkiksi tämänkin jutun muodossa – mutta myös kerätä kokemuksia ja reaktioita automaattisten hampurilaisten tekemisestä.

Keltaisten kaarien ravitsemusliikkeen tavoitteena on luonnollisesti automatisoida koko ravintola, jolloin asiakas voisi tehdä tilauksen automaatilla joko näytön tai puhetunnistuksen avulla, maksaa kortilla tai etämaksulaitteella, ja poimia annoksensa luukusta.

Kenties jossain vaiheessa Ronaldin näköinen robottitarjoilijakin voi tuoda tarjottimen asiakkaalle.

de Vaucanson on jäänyt historiaan, koska hän keksi aikanaan ensimmäiset robotit. 

Kyllä, siis 233 vuotta sitten ja kyseessä olivat robotit.

Tarkalleen ottaen de Vaucanson rakensi eräät ensimmäiset automatat, jotka olivat nykyaikaisten robottien täysin mekaanisia ja yksinkertaisia esiasteita. Näistä kuuluisin oli tämä päivän kuvana oleva mekaaninen ankka, Canard digérateur, jonka tarkoituksena oli jäljitellä elävän, oikean ankan syömistä, juomista, ruoansulatusta ja kaikkea mitä sen jälkeen tapahtuu. 

Ankan oli tarkoitus toimia siten, että sen sisään laitettiin jyviä, jotka hajoaisivat kuten vatsassa ja lopulta tulisivat toisesta päästä ulosteena.

Ei sinänsä ole yllättävää, että ankka ei toiminut suunnitellusti. Ensinnäkin otsikkokuvana oleva ankka on oikeasta, alla olevasta ankasta tehty taiteellinen versio, joka näytti paremmalta kuin oikea suurine säiliöineen ja putkistoineen. 

Toiseksi systeemi ei toiminut (edes alla olevassa, suuremmassa ankassa, missä varsinainen “ruoansulatus” oli ankan ulkopuolella); sitä piti koko ajan hoitaa ja “ruokaa” viedä säiliöissä ja putkissa eteenpäin.

On perjantai, joten uutisvirtaan sopii jälleen hieman kevyempi taidejuttu: Kaakkois-Ranskassa, Alppien ympäröimässä Grenoblessa otettiin tällä viikolla käyttöön automaatit, joista ohikulkijat saavat tulostettua itselleen lyhyen tarinan tai runon.

Tekniikka taiteen ja kulttuurin palveluksessa!

Idean taustalla on kirjallistaiteellinen nettisivusto Short Édition, minne lukijat saavat lähettää omia tarinoitaan, sarjakuviaan ja piirustuksiaan. Yhteistä näille kaikille on se, että ne tulisi pystyä lukemaan alle 20 minuutissa. Ainakin toistaiseksi materiaali on vain ranskankielistä.

Sivusto perustettiin vuonna 2011 ja sillä on nyt noin 9500 kirjoittajaa ja yli 140 000 rekisteröitynyttä lukijaa. Nettisivuston lisäksi sisältöä voi lukea mobiililaitteilla.

Yhdessä Transdev-liikenneyhtiön kanssa Short Édition on kehittänyt myös sovelluksen, jonka avulla matkustajat voivat valita sivuston materiaalista automaattisesti matkansa oletetun keston mittaisen tarinan haluamastaan aiheesta.

Tähän liittyykin kirjallisuuden printtauspaikkojen synty: idea niihin tuli siitä, että ihmiset julkisessa tilassa ovat nykyisin nokka kiinni älypuhelimissaan. Ja yleensä sisältö, mitä puhelimissa katsotaan, ei ole mitenkään mieltä ylentävää – vain harva lukee mitään laadukasta tekstiä. Niinpä Grenoblen kaupunki, Isèren departtementti ja Short Édition (joka sijaitsee Grenoblessa) ajattelivat tarjota korkeatasoista luettavaa ja aivan uudessa, jännittävässä muodossa: paperilla.

Toistaiseksi näitä oranssimustia printteritolppia on vain kaupungintalolla, kolmessa suurimmassa kirjastossa, turistitoimistossa ja parissa muussa paikassa, mutta tarkoituksena on lisätä niiden määrää ainakin kymmeniin.

Laitteissa on kolme nappulaa, joita painamalla saa joko minuutin, kolmen minuutin tai viiden minuutin tarinan. Esimerkiksi kolmeminuuttinen tuottaa tulosteen, joka on 8 cm leveä ja 60 cm pitkä.

Grenoblen kaupunki on panostanut viime vuosina runsaasti kulttuuritarjontaan ja osana tätä siellä kiellettiin kokonaan julkiset katumainokset vuonna 2014.

Mainoksien poistamisesta kokonaan voi olla montaa mieltä, mutta tarinatolpat ovat erinomainen idea!