Neandertalinihminen ei osannut piirtää – tuho tuli

Neandertalilaisia saattoi elää Euroopassa vielä noin 30 000 vuotta sitten eli nykyihmisen rinnalla kuljeskeli pitkään toinenkin fiksu kaveri. Ei kuitenkaan riittävän fiksu.

Siinä missä nykyihminen loi loisteliasta luolataidetta jo kymmeniätuhansia vuosia sitten, neandertalinihminen ei kyennyt riipustelemaan oikeastaan mitään tunnistettavaa. Serkkumme eivät osanneet piirtää.

Moinen puute kuulostaa vähäiseltä taitovajeelta, mutta se saattoi sinetöidä neandertalilaisten kohtalon. Sukupuuton syitä on pohdittu pitkään, mutta mitään selkeää, yksittäistä syytä ei edelleenkään tiedetä.

Piirustustaidon puutekaan ei ole sellainen, mutta se voi kertoa vakavammista ongelmista.

Sekä nykyihminen että neandertalinihminen metsästivät ja käyttivät jopa samanlaisia aseita eli keihäitä. Saaliseläimissä oli kuitenkin eroa.

Siinä missä neandertalilaiset väijyivät vähemmän vaarallista suurriistaa Euraasian aroilla, nykyihminen metsästi Afrikan ruohosavanneilla vikkelämpiä eläimiä – jotka saattoivat äkkiä muuttuakin saaliista saalistajiksi. Sen myötä nykyihminen kehittyi neuvokkaammaksi ja ehkä myös älykkäämmäksi kuin neandertalinihminen.

Miten metsästys liittyy piirtämiseen? Richard Cossin, Kalifornian yliopiston psykologian emeritusprofessorin, mukaan ehkä hyvinkin läheisesti.

Cossin kehittelemän hypoteesin mukaan nykyihmisen pyöreämpi kallo kehittyi antamaan tilaa suuremmalle päälakilohkolle, joka puolestaan kasvoi pakon edessä. Päälakilohkon alueella olevat aivojen osat ohjaavat näköaistin ja liikekoordinaation yhteistyötä. Ja se puolestaan oli kirjaimellisesti elintärkeää, ellei halunnut päätyä saaliseläimensä ateriaksi.

Silmän ja käden yhteistyö on oleellista myös piirtämisessä ja jos siinä on puutteita, näköaistin välittämät havainnot ympäristöstä eivät siirry luolan seinämiä peittäviksi piirroksiksi.

 

 

"Neandertalilaiset pystyivät muistinsa avulla visualisoimaan mielessään aiemmin näkemiään eläimiä, mutta he eivät kyenneet kunnolla muuttamaan näitä mielikuvia hallituiksi käden liikkeiksi, jotka ovat piirtämisen edellytyksenä", Coss arvelee.

Nykyihminen sen sijaan metsästi keihäillä vaarallista riistaa yli puolen miljoonan vuoden ajan, mikä vaikutti ihmisen lisäksi myös saaliseläinten evoluutioon. Ne kehittyivät yhä vaarallisemmiksi ja se vaati puolestaan ihmiseltä entistä suurempaa nokkeluutta.

Cossin mukaan pään sisällä olevien kuvien piirtäminen ohjaa käden liikkeitä samaan tapaan kuin metsästäjän mielikuvat siitä, miten keihäs pitää heittää, jotta se osuu lentonsa päätteeksi saaliseläimeen.

Piirustustaito ei merkinnyt pelkästään asuinsijojen koristelua: piirroksia saatettiin käyttää opetusvälineinä. Niiden avulla nykyihmiset kenties opettivat toisilleen metsästykseen liittyviä taitoja, kuten sopivien saaliseläinten valintaa ja niiden haavoittuvimpien kohtien sijaintia.

Luolamaalaukset ja -piirrokset eivät siis olisi olleet pelkkää tuntemattomiin seremonioihin liittyvää kuvitusta. Samalla piirtäminen mahdollisti kulttuurin kehittymisen. Nykyihminen meni menojaan, neandertalinihminen hiipui historian hämäriin, kun näppärämpi nykyihminen levittäytyi vähitellen samoille seuduille.

"Kyvyllä välittää mielikuvia muille ryhmän jäsenille oli valtaisat sosiaaliset seuraukset", Coss toteaa.

Cossin tutkimuksesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (University of California, Davis) uutissivuilla ja se on julkaistu Evolutionary Studies in Imaginative Culture -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Ministère de la Culture/Centre National de la Préhistoire/Norbert Aujoulat

Esihistoriallista gastronomiaa

Kevään vihdoin tultua ulkoilmaihmiset aloittelevat grillikautta. Lihaa, kalaa, kasviksia – ihminen on käytännössä kaikkiruokainen eläin. Vuosisatojen kuluessa tottumukset ovat vaihdelleet, viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta lähinnä sen mukaan, mitä on ollut tarjolla. Ja edelleen ravinto on monin paikoin niin niukkaa, että valinnanvaraa ei ole.

Itäisessa Afrikassa kaksi miljoonaa vuotta sitten eläneet nykyihmisen esi-isät olivat oman aikansa herkkusuita. Noihin aikoihin ruokalista muotoutui pitkälti sen mukaan, mitä sattui löytymään luonnosta tai onnistuttiin saamaan kiinni, mutta näyttäisi siltä, että Homo erectuksen suurta herkkua olivat antiloopin aivot.

Keniasta Victoria-järven koilliskulmassa sijaitsevan lahden rantamilta on löydetty teurastettujen eläinten luita. Kanjeran kaivauksilta on todettu vanhimmat merkit määrätietoisesta metsästyksestä ja valikoivasta haaskojen hyödyntämisestä.

Kanjerasta on löytynyt yli 80 yksittäisen eläimen luita, joissa on merkkejä kivityökalujen käytöstä, mutta ei juurikaan suurten petoeläinten hampaanjälkiä. Siitä on päätelty, että suuri osa syödyistä eläimistä, etenkin gasellit, on todellakin metsästetty.

Saaliseläimet ja suurempien eläinten, esimerkiksi antilooppien, haaskat raahattiin samalle paikalle, missä ne paloiteltiin ennen lihan syömistä. Jälkiä tulen käytöstä eli lihan kypsentämisestä ei kuitenkaan ole löytynyt.

Luiden joukossa on runsaasti pääkalloja, mikä viittaa siihen, että entisaikojen ruokailijat ovat ottaneet niitä myös talteen, kun kissapedot ovat jättäneet ne syömättä. Kalloissa on kolhuja ja murtumia, joiden perusteella niitä on hakattu kivillä: niiden sisältä on popsittu rasvaista ja ravinteikasta aivokudosta.

Parin miljoonan vuoden takaisia tapahtumia on toki vaikea päätellä varmuudella pelkkien luulöytöjen perusteella. Ihmisen esi-isät ovat metsästyksen sijasta saattaneet pelkästään hätyytellä petoeläimiä haaskoilta.

Gasellien luut viittaisivat kuitenkin siihen, että ne on todella metsästetty: kissapedot tuppaavat syömään pienet saaliseläimet niin nopeasti, että ne katoavat vauhdilla parempiin suihin.

Kallojen suuri määrä saattaa johtua myös siitä, että muinaiset einehtijät ovat vain syystä tai toisesta kasanneet ne yhteen paikkaan, ei välttämättä aivoilla herkuttelusta.

Tutkimuksesta uutisoi ScienceNews ja alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.