Avaruus olisi tietysti paras paikka avaruuden havaitsemiseen, mutta meneminen sinne on kallista ja suurten teleskooppien tekeminen sinne on ollut käytännössä mahdotonta.

Täällä Maan pinnalla paras paikka tähtitieteelle on Chile. Kun lasketaan suurten teleskooppien peilipinta-alaa, yli puolet siitä on Chilessä, ja yli kolmasosa tästä pinta-alasta on pelkästään Atacaman autiomaassa Chilen pohjoisosassa.

Itäpuolella korkeat Andien vuoret estävät kosteuden pääsyn Amazonian suunnalta ja länsipuolella oleva rannikkovuoristo estää Tyynen valtameren kosteuden pääsyn sisämaahan. Atacama jää ikään kuin nalkkiin siihen väliin. Lisäksi Tyynellä valtamerellä Perun ja Chilen edustalla oleva Humboldtin virta eli Etelämantereelta lähtevä kylmä merivirta jäähdyttää rannikolla olevaa ilmaa, jolloin ilma ei nouse niin helposti, eikä siksi muodostu pilviä eikä siksi tule sadetta. Kosteus jää rannikolle, mutta ei nouse vuorten yli sisämaahan. Atacamassa on noin 320 havaintoyötä vuodessa.

Suuri osa autiomaasta on myös korkealla, parissa kilometrissä, joten ilma on siellä siitäkin syystä kuivaa ja kirkasta. Siksi paikka sopii myös erinomaisesti infrapunavalon alueella tehtäviin havaintoihin.

Kun maailman kaikki observatorioalueet laitetaan listaan, niin Atacama on ihan omaa luokkaansa ykkösenä.

Niinpä kun Euroopan eteläinen observatorio, Euroopan maiden yhteinen tähtitiedeorganisaatio, alkoi haaveilla uudesta, suuresta observatoriosta 1980-luvulla, sijoituspaikaksi valittiin Atacamassa oleva Cerro Paranal.

Tuo observatorio oli kunnianhimoinen neljästä 8,2-metrisestä teleskoopista koostuva laitteisto. Teleskooppeja voidaan käyttää yksittäin tai ne voidaan yhdistää toimimaan yhtenä suurena havaintolaitteena, jolloin siitä tulee periaatteessa koko tämän vuorenhuipun kokoinen havaintolaite.

80-luvulla puheet jo yhdestä kahdeksanmetrisestä teleskoopista olisi ollut hurjaa, mutta ESO päätti tehdä niitä neljä. Laite sai nimen VLT, Very Large Telescope, ja sen rakennustyöt alkoivat vuoden 1991 alussa. Vuoren huippu lanattiin tasaiseksi, niin myös vuoren alarinteeseen rakennettiin pieni kylä huoltotoimia ja asumista varten.

Paranalin huipulta rahdattiin yli 350 00 kuutiometriä maata pois, minkä seurauksena vuoren korkeus putosi 28 metriä ja
havaintotasanteen lopulliseksi korkeudeksi merenpinnasta tuli 2635 metriä. Tasanteesen rakennettiin tunnelien verkosto
tulevaa interferometriä varten sekä perustukset neljälle teleskoopille.

Tietä pitkin kahden kilometrin päähän vuoren välittömän huipun juurelle 2360 metrin korkeuteen rakennettiin ns. perusleiri, jonne sijoitettiin teleskooppien peilien uudelleenaluminointilaitos, toimistot, työpajat, asuintilat, varastot ja muut tarpeelliset laitokset vesisäiliöistä sähköntuotantoon.

Tähtitieteilijöiden ja teknikoiden asuintilaksi tehtiin komea hotelli, residencia, joka on kuin pieni keidas kuivan autiomaan keskellä. Pieni design-aspekti ei maksanut juuri mitään verrattuna kokonaiskustannuksiin, ja tulos olikin upea.

Teleskooppien tärkein osa on peili, siis neljä sellaista. 45 tonnia 1400-asteista lasimassaa kaadettiin erikoiseen muottiin, joka nostettiin pyörivälle alustalle. Kun sula lasikiekko pyöri akselinsa ympäri, muovasi keskipakovoima siitä raa-asti peilin muotoisen, minkä jälkeen kovettuneen pailiaihion hiominen oli helpompaa.

Lopullisten peilien massa oli 23,5 tonnia, ja kun ensimmäinen valmistui, oli se maailman suurin. Lisäksi lopullisen hionnan ja kiillotuksen jälkeen se oli myös maailman tarkimmin hiottu peili: sen 50 neliömetriä olevan pinnan virhe oli ja on maksimissaan vain 0,00005 millimetriä.

VLT:n ensimmäinen teleskooppiyksikkö valmistui vuonna 1998 ja viimeinen näki ensivalonsa syksyllä 2000. Sen jälkeen tähän tasanteelle asennettiin neljä 1,8-metrisellä peilillä varustettua aputeleskooppia, jotka liittyvät kaikki teleskoopit yhdistävään interferometriin. Kun se oli valmis vuonna 2010, oli myös VLT valmis noin 30 vuotta kestäneen projektin päätteeksi.

Videolla tutustutaan observatorioon, ja seuraavassa osassa katsomassa lähellä olevaa, lähes 40-metrisellä peilillä varustettua ELT-jättiteleskooppia – tai sen työmaata. ELT, Extremely Large Telescope on valmistumassa juuri nyt, ja tullee käyttöön vuonna 2030. 

Sarjan kolmassessa osassa käydään ESO:n alkuperäisellä observatoriolla La Sillassa. Se sijaitsee Atacaman autiomaan aivan eteläisimmässä osassa, noin 650 kilometrin päässä Paranalista. 

Kyseessä on ainutlaatuinen sarja, sillä toimittaja Jari Mäkinen pääsi käymään ensimmäisenä suomalaistoimittajana (ja ESO:n mukaan ensimmäisenä suomalaisenakin) ainutlaatuisella ELT-rakennustyömaalla nyt, kun teleskoopin koko on selvästi nähtävissä ja sen suojarakennus on valmistunut.