Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Kemiallinen joulukalenteri 5/24: Hyvää ja nokista joulua!

Kuva: Flickr / Hans Splinter
Kuva: Flickr / Hans Splinter
Nokea
Aktiivihiiltä
Jarmo Korteniemi

Hollannissa vietetään tänään Sinterklaas-juhlaa: Pyhä Nikolaus (Sint Nicolaas eli Sinterklaas) jakaa lahjoja kilteille lapsille ja pelottelee tuhmempia vitsalla tai säkkiin pistämisellä. Hän tulee höyrylaivalla Espanjasta, minne hän oli tullut kaukomailta lahjat mukanaan.

Päivän kuva

Avukseen hän on ottanut kikkarapäisen ja tummahipiäisen Piet-nimisen orjapojan Afrikasta, ja koska hän on musta, on hänen nimensä Zwarte Piet, Musta Piet.  Toisen tarinan mukaan hän on mauri, kolmannen mukaan ehkä jopa orjakauppias. 

Nykyisin hänen kuitenkin sanotaan usein olevan vain 'nokinen', koska jonkun pitää kiipeillä savupiipuissa viemässä lahjoja lapsille Nikolauksen puolesta. Tarinat elävät, milloin mistäkin syystä.

Yhä useammin Piet onkin nykyisin valkoinen tai hänet jätetään pois; hänen avullaan on tosin myös kerrottu usein Alankomaiden – ja samalla muiden raakaa kolonialistista voimaa käyttäneiden maiden – synkästä, vaikkakin tuolloisen ajan hengen mukaisesta historiasta ympäri maailman.

Mutta yhtä kaikki, tänään vietetään hollantilaisten joulua, eikä vielä vuosikymmen sitten muuta joulua siellä juuri tunnustettukaan. Ja tänäänkin monissa joulukuvaelmissa ympäri matalien maiden on mukana nokinen poika.

Tämä on heiveröinen aasinsilta joulukalenterimme päivän aiheeseen eli nokeen.

Joulun aikana itse kukin tuottaa jonkin verran nokea kynttilöiden, puusaunojen, takkatulien ja jopa tupakanpolton yhteydessä. Voisi sanoa, että noki on eräs joulun tuoksun tekijöistä.

Nokea syntyy orgaanisen aineen epätäydellisessä palamisessa. Se on ilmassa leijuvaa mustaa ainetta, joka takertuu ihan kaikkeen ja tahraa sitäkin enemmän. Se koostuu pääosin hiilestä, mutta mukana on myös monia muita aineita, esimerkiksi rikkiyhdisteitä, lähdeaineesta ja palamisen olosuhteista riippuen. 

Nokea

Yllä: Elektronimikroskoopilla otettu kuva nokihiukkasesta (sininen) kiinnittyneenä ilmansuodattimeen (punainen).

Nokea tehdään tarkoituksella teollisuuden tarpeisiin. Se on tärkeä täyteaine renkaiden valmistuksessa, antaen niille samalla tyypillisen mustan värin. Nokea käytetään hyväksi myös maalien ja musteiden värjäyksessä. Oikeaan paikkaan pistettynä noesta siis on paljon hyötyä.

Vapaaksi päästyään se on kuitenkin haitallista. Metsien, fossiilisten polttoaineiden ja jätteiden palaessa ilmaan pääsee lähes poikkeuksetta nokea, joka on yksi pahimmista ilmansaasteista. Siinä on esimerkiksi mutageenisiä PAH-yhdisteitä, ja suurkaupungeissa noen kansanterveydelliset vaikutukset ovatkin mittavia. Noki myös lämmittää ilmakehää (vaikka osa sen molekyyleistä vaikuttaakin viilentävästi).

Noki on taas läheistä sukua palamisen tuloksena syntyvälle hiilelle, yleensä puuhiilelle. Suuri osa siitä on alkuainetta nimeltä hiili, mutta ei täysin.

Puuhiiltä jalostamalla saadaan tehtyä aktiivihiiltä, joka on hyvin huokoista ainetta: yhdessä grammassa aktiivihiiltä on aktiivista pintaa lähes kahden tenniskentän verran, joten se sopii erittäin hyvin esimerkiksi suodattimissa käytettäväksi. Se kun imee itseensä hyvin tuoksuja ja kaasuja. 

Niinpä aktiivihiiltä käytetään ilmansuodattimissa, liesituulettimissa, kaasunaamareissa ja monissa muissa suodattimissa – myös tupakan filttereissä, joskin häkä imeytyy huonosti aktiivihiileen.

Kun aktiivihiiltä (kuvassa alapuolella) käytetään lääkkeenä, puhutaan lääkehiilestä. Sen vaikutus perustuu siihen, että se pystyy imemään myrkyllisiä aineita tehokkaasti itseensä. Niinpä sitä käytetään myrkytysten hoitoon... sekä ripuliin ja mahdollisesti pahentuneesta ruoasta johtuvan ripulin hoitoon.

Valitettavasti siis tässäkin mielessä monet joutuvat joulun aikaan tekemään tuttavuutta lääkehiilen kanssa.

Muista käydä vilkaisemassa Tiedetuubin joulukalenterin muidenkin luukkujen taa!

Lähteet: Nokian renkaat, THL, Wikipedia.

Aktiivihiiltä

Otsikkokuva: Hans Splinter / Flickr

Kuva yllä: Wikipedia

Kemiallinen joulukalenteri 4/24: PVC ja muut joulumuovit

Kuva: Sean McMenemy
Kuva: Sean McMenemy
Polyvinyylikloridi
Muovijätteen kierrätysohjeet
Kuva: Caitlyn Willows
Kuva: David Prasad / Flickr
Kuva: David Prasad / Flickr
Jarmo Korteniemi

Joulu on muovintäyteistä aikaa. Tuorekelmu, polyesterikuidut, joulupukin naamari, kuplamuovipehmusteet, tehdaspakkaukset, muovikuusi ja -koristeet. Mistä se kaikki oikein tulee?

Päivän kuva

Muovit koostuvat pitkistä molekyyliketjuista, polymeereistä. Niiden sekaan laitetaan yleensä vielä monia täyteaineita tekemään muovista halutunlainen. Lisäaineita voi olla jopa 80 % koko tuotteesta.

Eräs vanhimmista muovityypeistä on päivän aine, PVC. Sitä onnistuttiin kehittämään jo 1800-luvun alussa, mutta otettiin kunnolla käyttöön vasta lähes sadan vuoden päästä, kun sitä keksittiin muokata lisäaineilla. PVC on sellaisenaan kovaa ja haurastakin muovia, jota pehmitetään tarvittaessa nykyisin esimerkiksi myrkyllisillä ftalaateilla. (Siksi pehmeitä PVC-muoveja ei kannatakaan liiaksi hiplailla.)

Nykyään PVC:stä tehdään mm. viemäriputkia, johtojen eristeitä, pankkikortteja sekä sadetakkeja. Jonkun kaapista voi löytyä myös muunkinlaisia PVC-pukuja.

Polyvinyylikloridi

PVC eli polyvinyylikloridi sisältää paljon klooria, enimmillään sitä on jopa kaksi kolmasosaa. PVC:tä poltettaessa syntyy paitsi suolahappoa myös erittäin myrkyllisiä dioksiineja. Koska kaikissa polttolaitoksissa ei ole valmiuksia poistaa aineita palokaasuista, PVC-muovit kannattaakin pistää kaatopaikalle menevään sekajätteeseen.

Lähes kaikki muut yleisimmät muovit voidaan hävittää energiajätteenä. Samalla tosin muoveihin varastoitunut hiili päästetään lämmittämään ilmakehää.

Vuonna 2016 pakkausmuovien kierrätyksessä on tarkoitus ottaa aimo askel eteenpäin. Pullojen ja muovipussien kierrätysmahdollisuushan löytyy nykyään (lähes) joka kaupasta.

Mutta mistä muovi tulee? Sitä valmistetaan lähinnä öljystä, polttoainetuotannon sivutuotteena. Sellaisista hiilivedyistä, jotka ilman muoveiksi muuttamista todennäköisesti tupruteltaisiin tavalla tai toisella taivaalle. Kaikesta ihmiskunnan käyttämästä öljystä vain muutama prosentti päätyy muoveiksi, ja muovin tuotannon vaikutuksen on arvioitu olevan häviävän pieni osa kasvihuonekaasupäästöistä. Suomessa muovituotteita valmistetaan noin 600 000 tonnia vuodessa.

Otsikkokuva: Sean McMenemy / Flickr
Valokuvat alla: Caitlyn Willows, David Prasad / Flickr

Muovijätteen kierrätysohjeet
Kuva: Caitlyn Willows
Kuva: David Prasad / Flickr
Kuva: David Prasad / Flickr

Kemiallinen joulukalenteri 3/24: Jokapaikan arabikumi

Arabikumipalluroita
Arabikumipalluroita
Arabikumipuu
Arabikumia
Acacia
Jarmo Korteniemi

Mitä yhteistä on akvarellikuvitetuilla joulukorteilla, nuoltavilla joulupostimerkeillä, joulupaketista löytyvillä kumikarkeilla, sekä uudenvuoden ilotulitteilla?

Päivän kuva

Kaikkien näiden valmistuksessa on varsin suurella todennäköisyydellä tarvittu arabikumia, Tiedetuubin joulukalenterin tämänpäiväistä ainetta.

Arabikumia tuodaan lähes yksinomaan Sudanista ja Sahelin alueelta. Sitä kerätään kahdesta afrikkalaisesta kuivuutta kestävästä akaasialajista (sekä villeistä että viljellyistä).

Puiden kuoriin tehdään viiltoja, joista valuva maitiaisneste kovettuu joutuessaan tekemisiin ilman kanssa. Aine kerätään talteen, puhdistetaan, murskataan, ja sitten se onkin jo käyttökelpoista.

Arabikumipuu
Arabikumia

Yllä: Arabikumia saadaan akaasioista, joiden kovettunut maitiaisneste murskataan pulveriksi. (Nature And / Flickr)

Arabikumi on koostumukseltaan sekoitus mono- ja polysakkarideja sekä glykoproteiineja. Aine on makeahkoa, vesiliukoista ja lähes väritöntä.

Sitä käytetään kiinnike- ja sidosaineena hyvin monenlaisiin tarkoituksiin. Arabikumin viskositeettia kontrolloivia ominaisuuksia hyödynnetään ainakin lääkkeissä, väreissä, liimoissa ja kosmetiikassa. Hiuslakoistakin sitä voi löytyä.

Elintarvikkeissa arabikumi on varsin yleinen sakeuttava lisäaine (E414). Joidenkin viinikumimakeisten koostumuksesta yllättävän suuri osa on akaasiapuusta lähtöisin, toisissa kumimaisuus taas saadaan aikaan muilla hyytelöintiaineilla. Vaihtoehtona on esimerkiksi liivate, jota saadaan pääasiassa eläinten luista ja nahasta keittämällä.

Yleisesti ottaen arabikumi ei tunnu vaikuttavan normaalikäytössä ihmisten terveyteen lähes ollenkaan, suuntaan tai toiseen (lukuunottamatta tietysti aineelle allergisia). Pieniä viitteitä joistain vaikutuksista kuitenkin on, etenkin jos ainetta nautitaan erityisen paljon tai jos sille altistutaan muulla tavoin harvinaisen suurissa määrin.

Muista käydä vilkaisemassa Tiedetuubin joulukalenterin muidenkin luukkujen taa!

Otsikkokuva: Arabikumin raaka-ainetta ennen murskausta.
Alla: Acacia seyal, toinen arabikumin tuottajapuista (لا روسا / Flickr)

Acacia

Kemiallinen joulukalenteri 2/24: Parasetamolilla joulukipujen kimppuun

Alkuperäinen kuva: Eva Rinaldi / Flickr
Alkuperäinen kuva: Eva Rinaldi / Flickr
Parasetamoli
Jarmo Korteniemi

Tiedetuubin kemiallisen kierrätysjoulukalenterin toisesta luukusta putkahtaa pillereitä.

Päivän kuva

Voi vain kuvitella, mikä olo Joulupukilla on urakkansa päätteeksi, säkin raahauksen ja reessä pomppimisen jälkeen. Osviittaa siitä ehkä saa jouluostoksilla. Pahimmassa tapauksessa mukaansa saa myös flunssan.

Apuun rientää valkoinen ja hajuton parasetamoli. Se lievittää kipuja ja alentaa kuumetta. Tulehduskipulääkkeet kuten aspiriini ja ibuprofeeni (esim. Burana) tekevät saman, ja hyssyyttelevät lisäksi tulehduksia. Niistä enemmän aiemmassa jutussamme Hoffmannin tipoista.

Parasetamolin etu on, ettei se ärsytä limakalvoja tai aiheuta verenkierto- ja munuaisongelmia kuten tulehduskipulääkkeet. Aine sopii siksi useimmille, myös lapsille ja odottaville, kunhan annosteluohjeita noudatetaan. Yliannostus johtaa maksavaurioihin. (Lisäksi lähes kaikille lääkkeille löytyy aina jonkin verran allergisia tai yliherkkiä, ja näin on myös parasetamolin kanssa. Ja pitkäkestoinen käyttö voi laukaista uusia oireita.)

Pikkujoulukrapulaa kannattaa kuitenkin hoitaa ihan muuten kuin parasetamolilla, helpoiten esimerkiksi harrastamalla kohtuutta edellisenä iltana. Parasetamoli rasittaa maksaa, joka on alkoholin jäljiltä jo muutoinkin tiukoilla. Yhteisvaikutus voi helposti olla vaarallinen. (Joillekin eläimille, kuten kissoille, parasetamoli on hengenvaarallista muista syistä.)

Vaikka parasetamoli keksittiin jo 1800-luvulla, sen toimintamekanismia ei vieläkään tunneta. Jotenkin se estää COX-entsyymien toimintaa keskushermostossa, mutta ääreiskudoksiin vaikutus ei ulotu. Ainetta käytetään usein voimakkaampien kipulääkkeiden tehosteena.

Suomen suosituin parasetamolilääke on kansainvälisen lääkejätti GlaxoSmithKlinen Panadol, mutta kotimaisiakin vaihtoehtoja on (linkin takana otsake "kodin lääkeopas").

Parasetamoli

Parasetamoli, asetaminofeeni, para-asetyyliaminofenoli, N-(4-hydroksifenyyli)etanamidi, C8H9NO2 — rakkaalla kemiallisella yhdisteellä on monta nimeä.

Muista käydä vilkaisemassa Tiedetuubin joulukalenterin muidenkin luukkujen taa!

Lähteet: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Terveyskirjasto, Wikipedia.

Otsikkokuva: Eva Rinaldi / Flickr (kuvaa muokattu alkuperäisestä)

Kemiallinen joulukalenteri 1/24: Mitä steariini oikein on?

Kuva: Flickr / Jyväskylän seurakunta
Kuva: Flickr / Jyväskylän seurakunta
Steariini
Kuva: FaceMePLS / Flickr
Jarmo Korteniemi

Tiedetuubi käyttää kierrätyskaleneria: viimevuotinen kemiallinen joulukalenteri sai sen verran kiitosta, että se kannattaa laittaa pramille toisenkin kerran. Siis tänä juhlakautena esittelemme uudelleen 24 erilaista joulun tekevää ainetta ja kerromme niiden tarinan.

Päivän kuvaOn joulukuu ja Ensimmäisenä otamme esiin kynttilät, koska niistä on iloa jo nyt joko synkkää syystalven säätä piristämään tai adventtipyhiä juhlistamaan.

Vaikka kynttilöiden valumia ja niistä jääviä tahroja sanotaankin steariiniksi, ei aine itse asiassa aina ole steariinia.

Se aito ja oikea steariini on peräisin nautojen, lampaiden tai vuohien rasvasta, tai vaihtoehtoisesti palmuöljystä. Steariinia on osattu valmistaa vasta 1800-luvun alusta lähtien. Sitä ennen kynttilöiden vaha tehtiin pahanhajuisesti savuttavasta talista, kalliista mehiläisvahasta, sekä valaanrasvasta. Steariini paransi tilannetta.

Nykykynttilöiden vaha on kuitenkin usein öljynjalostuksen sivutuotteena saatavaa parafiinia. Steariinista sen erottaa hajun perusteella: hyvälaatuinen parafiini ei haise oikein millekään, huonompi taas voi jopa löyhkätä pahalle, ja savuttaa poltettaessa. Steariini tuoksuu hyvälle, ikään kuin "oikealle" kynttilälle.

Steariini

Steariini on 173 atomin muodostama pitkä orgaaninen molekyyli (C57H110O6). Se on triglyseridi, joka koostuu kolmesta rasvahaposta ja glyserolista. Rasvahapot voivat käytännössä olla joko steariinihappoa, palmitiinihappoa, tai oleiinihappoa, riippuen hieman valmistustavasta ja lähtörasvoista.

Steariini on polymorfinen aine. Sellaisella on useita erilaisia kidemuotoja, steariinin tapauksessa kolmenlaisia. Rakenteesta riippuen steariinikiteet voivat sulaa jo 54 asteessa, mutta kynttilöissä käytetty steariini kestää noin 70 asteen kuumuuden.

Steariinin valmistuksessa hyödynnetään juuri aineen verrattain korkeaa sulamislämpötilaa sekä hydrolyysiä.

Alla olevassa kuvassa on Goudassa sijaitsevan hollantilaisyhtiön ääriperinteisiä kynttilöitä, mutta kannattaa muistaa, että myös Suomessa on useita kynttilänvalmistajia pienistä käsityöpajoista suurehkoihin vientiyrityksiin – ja näiden kotimaista työtä kannattaa tukea etenkin näin jouluaikaan! 

Suurimpia suomalaisia kynttilätekijöitä ovat "se perinteisin" Havi ja Fiskarsin ruukkikylässä oleva modernimpi Desico. Oitissa toimiva perheyritys Lahtisen vahavalimo paljastaa sivuillaan myös kynttilöidensä koostumuksen! 

Lisätietoja kynttilöiden materiaaleista löytyy myös esim. Kuningaskuluttajan artikkelista.

Muista käydä vilkaisemassa Tiedetuubin joulukalenterin muidenkin luukkujen taa!

Otsikkokuva: Jyväskylän seurakunta / Flickr
Valokuvat alla: FaceMePLS / Flickr

Kuva: FaceMePLS / Flickr

Maailman pienimmät kultaketjut tehtiin Jyväskylän nanotiedekeskuksessa

Maailman pienimmät kultaketjut
Maailman pienimmät kultaketjut
Toimitus

Noin yhden nanometrin kokoisia kultahiukkasia yhdistettiin molekyyleillä toisiinsa, jolloin ne muodostivat kultahiukkasten ketjuja ja renkaita. Tutkimus on merkittävä edistysaskel valon kanssa voimakkaasti vuorovaikuttavien nanomateriaalien ymmärtämisessä.

Nanoteknologian avulla pystytään metalleista muodostamaan vain muutamasta sadasta atomista koostuvia nanometrien kokoisia hiukkasia. Tässä superpienessä mittakaavassa metallit saavat uusia mielenkiintoisia ominaisuuksia, esimerkiksi niiden vuorovaikutus valon kanssa on erittäin voimakasta.

Nanohiukkasia hyödynnetään jo lukuisissa sovelluksissa, esimerkiksi herkkinä kemiallisten yhdisteiden ilmaisimina sekä kemiallisia reaktioita nopeuttavina katalyytteinä.

”Yleensä nanohiukkasten valmistusprosessi tuottaa jakauman erikokoisia ja muotoisia hiukkasia”, kertoo Jyväskylän yliopiston Nanotiedekeskuksen lehtori Tanja Lahtinen.

”Meidän käyttämämme menetelmä on poikkeuksellinen, sillä puhdistuksen jälkeen saamme tuotteena yhtä ainoaa nanohiukkasta. Nanohiukkasessa on tietty lukumäärä kutakin atomia ja ne ovat järjestäytyneet hyvin määritellyksi rakenteeksi. Se on kuin suuri molekyyli, jonka ydin on kultaa.”

Nanohiukkaset yhdistettiin molekyylisilloilla, jolloin saatiin nanohiukkaspareja, -ketjuja ja renkaita.

Ihan kaulaan tai ranteeseen nämä korut eivät mahdu, sillä ne ovat kooltaan noin tuhat kertaa hiuksen halkaisijaa pienempiä. Sen sijaan niillä on yllättävää, muuta käyttöä.

”Kun tällaiset rakenteet ovat vuorovaikutuksessa valon kanssa, viereisten hiukkasten metalliytimien elektronipilvet kytkeytyvät toisiinsa”, selittää Suomen Akatemian tutkijatohtori Eero Hulkko.

Vuorovaikutus muuttaa oleellisesti sitä, kuinka välissä olevat molekyylit kokevat valon aiheuttaman sähkökentän.

”Kun pystymme tutkimaan tällaisia atomitasolla hyvin määriteltyjä nanorakenteita sekä kokeellisin että laskennallisin menetelmin, voimme ymmärtää syvällisesti kytkeytyneiden metallirakenteiden vuorovaikutusta valon kanssa”, jatkaa akatemiatutkija Lauri Lehtovaara. Hänen mukaansa syvällinen ymmärtämys on tärkeää uusien sovelluksien kehittämisessä.

Tutkimus on jatkumoa pitkäjänteiselle monitieteelliselle yhteistyölle.

”Olen erittäin tyytyväinen, että pitkäjänteinen työ molekyylisuojattujen kultahiukkasten tutkimuksessa on luonut meille ainutlaatuisen monitieteellisen osaamiskeskittymän, joka pystyy jatkuvasti tuottamaan huipputason julkaisuja”, iloitsee Nanotiedekeskuksen johtaja akatemiaprofessori Hannu Häkkinen.

Tutkimukseen osallistuivat myös tutkijat Karolina Sokołowska, Tiia-Riikka Tero, Ville Saarnio, Johan Lindgren ja professori Mika Pettersson. Tutkimus julkaistiin Nanoscale -lehdessä viime keskiviikkona.

Akatemian rahoituksen lisäksi Jyväskylän yliopisto myönsi tutkimukselle liikkuvuusrahoitusta. Laskennallinen tutkimus tehtiin CSC:n tarjoamilla supertietokoneresursseilla.

Uutinen perustuu Jyväskylän yliopiston tiedotteeseen.

Onko tämä muka taidetta? Kerro ja auta tutkijoita.

Jari Mäkinen

Mikä on taidetta ja mikä ei? Sitä pohtitaan joka päivä kahvipöydissä ja kapakoissa, mutta sitä miettivät myös tutkijat: miten oikeasti ymmärrämme kauneuden ja taiteen? Nyt suomalaistutkijat kaipaavat apua tämän selvittämisessä.

Professori Lauri Nummenmaan laboratorio Aalto-yliopistossa on oman määritelmänsä mukaisesti Inhimillisten tunnejärjestelmien laboratorio, tai englanniksi Human Emotion Systems laboratory. Nimessä voi olla pientä insinöörihenkeä, mutta sen tekemä tutkimus ihmisen neurokemiasta ja aivojemme toiminnasta sosiaalisissa yhteyksissä on monessa mielessä varsin teknistä.

Paitsi että tutkimuksessa käytetään varsin teknisiä laitteita, kuten Turun yliopiston PET-keskuksen erilaisia kuvannuslaitteistoja, niin ihminen toimii kaikesta inhimillisyydestään huolimatta monessa mielessä kuin kone.

Estetiikka on kuitenkin yksi monista inhimillisen toiminnan alueista, joita on hyvin vaikea ymmärtää teknisessä mielessä. Siksipä laboratorio on nyt yhdessä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa tutkimassa asiaa ja pyytää siihen yleisön apua: nettikyselyyn vastaamalla voit olla mukana selvittämässä mikä tekee taiteesta miellyttävää.

Kyselyn nimi jatkaa laboratorion hieman hupaisaa nimilinjaa, sillä tutkimuksen nimi on suomeksi Esteettinen perseptio, eli Aesthetic Perception.

Noin kymmenen minuuttia kestävässä kyselyssä näytetään kuvia ja pyydetään vastaamaan neljään yksinkertaiseen kysymykseen. Ensimmäisessä tiedustellaan oletko nähnyt kuvan aikaisemmin, toinen utelee onko kuva mielestäsi taidetta, kolmas täsmentää tivaa onko se hyvää taidetta ja kolmas pyytää määrittelemään miltä kuvan katsominen tuntuu yleisesti ottaen.

Vastaaminen käy anonyymisti, eikä Otaniemessä ole taidepoliisia, joka tulee tukistamaan vääristä vastauksista – koska vääriä vastauksia ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Kysely on täällä: emotion.becs.aalto.fi/aesthetics_EN

Imutieliikennettä säätelevä molekyyli löytyi Turusta

Näytteitä laboratoriossa
Näytteitä laboratoriossa
Toimitus

Turun yliopiston tutkijat löysivät aiemmin tuntemattomia ja yllättävän suuria eroja ihmisen elimistön imuteiden välillä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin uusi imutieliikenteestä vastaava molekyyli. Tulokset voivat avata mahdollisuuksia esimerkiksi syövän leviämisen kontrollointiin.

Niin sanottu imutieliikenne on yksi puolustusmekanismimme perusta. Valkosolut kulkeutuvat kehon ääreisosista imuteitä pitkin imusolmukkeisiin, ja kuljettavat mukanaan taudinaiheuttajia, joita kohtaan imusolmukeissa syntyy immuunivaste.

Immuunivasteen kehittymisen seurauksena syntyy valkosoluja, jotka kykenevät eliminoimaan taudinaiheuttajan. Valkosolut poistuvat imusolmukkeista imuteitä pitkin päätyen verenkiertoon ja lopulta sinne, missä kyseinen taudinaiheuttaja lymyilee. 

"Tiedetään, että kaikki valkosolut pääsevät ihmisen ääriosista, kuten iholta, imusolmukkeisiin, mutta vain tietty ryhmä valkosoluista pääsee lähtemään imusolmukkeista eteenpäin vievien imuteiden kautta", selittää akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen. 

"Tällaista valikoivaa liikennettä säätelevät mekanismit ovat olleet tähän asti tuntemattomia huolimatta siitä, että ne vastaavat myös useiden syöpien leviämisestä. Arvelemme löydön avaavaan uusia mahdollisuuksia kontrolloida elimistön puolustusvastetta ja myös haitallista soluliikennettä, kuten esimerkiksi syövän leviämistä."

Jalkasen johtama tutkimusryhmä julkaisi juuri tuloksensa ja löytönsä Proceedings of National Academy of Sciences USA -julkaisusarjassa.

Juttu käytännössä suoraan kopioitu Turun yliopiston tiedote.

Unohda Loch Ness: tässä on Storr Lochsin hirviö (ja se on totta)

Storr Lochsin monsteri
Storr Lochsin monsteri
Skyen sijainti
Toimitus

Legenda Loch Ness -järvessä elävästä hirviöstä elää edelleen, vaikka siitä ei ole saatu moderneillakaan laitteilla minkäänlaisia merkkejä. Sen sijaan Storr Lochs -järvestä Skotlannissa on löydetty oikea todiste toisesta jurakauden hirviöstä. Tosin tämä omituisen delfiinin näköinen, 170 miljoonaa vuotta sitten elänyt monsteri on oikeastaan aika sympaattisen näköinen!

Se on nähtävästi ichthyosaurus, eli dinosaurusten vedessä elänyt serkku, joka kylvi pelkoa pienempiinsä merissä samaan aikan kun dinoraurukset marssivat kuivalla maalla.

Eläimen fossilin löysi SSE Storr Lochs -voimalaitoksen johtaja Norrie Gillies jo vuonna 1966 Skotlannin länsirannikolla, Hebridien saariryhmän itäpuolella sijaitsevalta Skye-saarelta voimalaitoksen luota, mutta se saatiin vasta nyt kunnolla tutkittavaksi. 

Edinburghin yliopisto, Skotlannin kansalliset museot sekä SSE-energiayhtiö irrottivat miljoonien vuosien ajan kivessä olleen fossiilin ja toimittivat sen tutkittavaksi. 

Kyseessä on jurakauden puolivälissä elänyt delfiinin kaltainen eläin, joka oli noin neljä metriä pitkä ja sen etupäässä oli pitkä, tuhansien terävien hampaiden täyttämä suu. Tutkijoiden mukaan eläin käytti ravinnokseen todennäköisesti silloisia kaloja ja kalmareita.

Skyen sijainti

Skye on eräs harvoista paikoista maailmassa, missä on tältä ajalta säilyneitä fossiileita. Tämä Storr Lochsin hirviöksi nimetty otus on eräs parhaimmin säilyneistä fossiileista tuolta noin 170 miljoonaa vuotta sitten olleelta ajalta ja auttaa osaltaan selvittämään keskijurakauden eläimistöä.

Kunhan fossiili on tutkittu kunnolla, se viedään kiertueelle ympäri Skotlannin, jotta yleisö pääsee näkemään tämän harvinaisuuden. Yksi paikoista on SSE-yhtiön uusi vierailijakeskus Pitlochry -padolla, joka tosin on aika kaukana löytöpaikasta, mutta silti Skotlannissa. Tämä SSE:n uusin voimala vierailijakeskuksineen sijaitsee noin 110 km pohjoiseen Edinburghista.

Otsikkokuvassa on Todd Marshallin tekemä piirros Storr Lochsin hirviöstä (via Edinburghin yliopisto).

Metallipurjevene Tara – tutkimusmatkalla Tyynellä valtamerellä

Metallipurjevene Tara – tutkimusmatkalla Tyynellä valtamerellä

Tara on ranskalainen 36-metrinen purjealus, jonka tutkimusmatkoja olemme seuranneet aikaisemminkin Tiedetuubissa (Jäämeri vuonna 2013 ja yleisjuttu viime vuonna)

Jari Mäkinen
06.09.2016

Nyt tämä alumiinirakenteinen alus on Tyynellä valtamerellä olosuhteissa, missä sen jäävahvistuksesta ei ole mitään hyötyä. Alus lähti matkaan toukokuussa ja on juuri nyt Pääsiäissaarilla, mistä matka jatkuu eteenpäin Polynesiaan ja muille Tyynen valtameren korallisaarille, Japaniin, Uuteen Seelantiin, Kiinaan ja lopulta päättyy Kanadaan, Vancouveriin vuonna 2018. 

Taran kartta

Tämän Tara Pacific -tutkimusmatkan päätutkimusaihe on korallit. Koralliriuttoja on vain 0,02 % maailman meristä, mutta Taran mukaan niillä on 25 % maailman biodiversiteetistä. Merien eläinten ja kasvien lisäksi noin miljardi ihmistä etenkin Aasiassa ovat riippuvaisia koralleista suoraan tai epäsuorasti. 

Korallit ovat kärsineet huomattavasti ilmastonmuutoksesta: noin 20 % koralliriutoista on tuhoutunut 25 % on vaarassa ja 25 % lisää koralleista on vaarassa tulevaisuudessa, kun arvioidaan tilannetta vuonna 2050. 

Yllä oleva video kertoo enemmän Taran nyt käynnissä olevasta tutkimusmatkasta ja laivan nettisivut ovat erinomainen paikka tutustua tarkemmin matkalla tehtävään ja aiemmin Taralla tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen.

Tiedetuubikin seuraa purjehdusta varmasti myös jatkossa.

Suosituimmat tänään

La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Lentopodi 3 – Lennetään simulaattorilla ja jutellaan siitä, miten lentokone pysyy ilmassa
Jutturuletti
Golf-virta on hämmentävän repaleinen
Lumière-veljekset keksivät elokuvan – perheen kotitalo on museona Lyonissa, Ranskassa

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 12
  • Seuraava sivu ››
Tilaa aihepiirin Tiede RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved