Viime kuukausina suomalaisiakin sänkyyn kaatanut kausi-influenssaepidemia on tältä talvikaudelta ohitse Euroopassa tilannetta seuraavan Euroopan tartuntatautien ehkäisyn ja valvonnan keskuksen (ECDC) ja Maailman terveysorganisaation Euroopan toimiston yhteisen seurannan mukaan.

Siinä missä tartuntatapauksia on ollut Euroopassa kauden aikana hieman normaalia vähemmän, on kuolleisuus influenssaan ollut kuitenkin tänä talvena korkeampi kuin normaalisti. Influenssa on aina mahdollisesti vaarallinen ikääntyneille ja vastustuskyvyltään heikoille henkilöille, mutta tänä vuonna viruksessa tapahtunut mutaatio teki siitä erityisen hankalan.

Kauden aikana kahdeksassa Euroopan seurantaan kuuluvassa maassa (Suomi, Ranska, Irlanti, Romania, Slovakia, Espanja, Ruotsi ja Iso-Britannia) oli kaikkiaan 6023 henkilöä sairaalahoidossa influenssan vuoksi ja heistä 584 menehtyi. Erityisen suurta kuolleisuus oli Ranskassa ja Espanjassa, missä tapauksia oli 241 ja 252.

Suurin osa kuolleista (66%) oli yli 65-vuotiaita.

Virallisten tilaston mukaan influenssakausi kesti kaudella 2014–2015 yhteensä 21 viikkoa ja se päättyi toukokuun ensimmäisellä viikolla. Hurjimmin virus mylläsi viikolla 7, eli helmikuun toisella viikolla.

Racetrack Playan tasangolla Yhdysvaltain Death Valleyssa ja Altillo Chican laguunissa Espanjan Lillossa on kiviä, jotka liikkuvat itsekseen. Tai näyttävät liikkuvan. Geologeja on vuosikymmenien ajan askarruttanut, mikä kuljettaa kiviä pitkin maanpintaa siten, että ne jättävät jälkeensä uran.

Yhden teorian mukaan kivien ympärille kertyy talvisin jäätä, jolloin ne liukuisivat tuulen mukana joskus pitkiäkin matkoja. Madridilaisen Complutense-yliopiston tutkijat ovat nyt päässeet mystisten "kivenpyörittäjien" jäljille. Syypäitä ovat tuuli ja vesi – sekä mikrobit.

Altillo Chican suurimmat kuljeksivat kivet ovat jopa seitsenkiloisia ja ne kovertavat ajoittain kuivuvaan laguuniin yli satametrisiä uurteita. Tutkijoiden mukaan kivet tosiaan liikkuvat talvisaikaan, mutta niitä kuljettavat virtaukset, joita myrskyt synnyttävät laguunia peittävään veteen.

"Tuulet saavat aikaan virtauksia, joiden nopeus on jopa kaksi metriä sekunnissa, ja niiden voima riittää siirtelemään kiviä", arvioi María Esther Sanz. Sateisena talvikautena laguunissa on vettä vain viitisen senttiä, mutta siinä syntyvä pyörteily myllertää kiviä ympäröivää pohjamutaa niin, että kivi voi lähteä liikkumaan.

Tutkijoiden yllätykseksi kivien liikkumista avittavat laguunissa asustavat mikro-organismit, muiden muassa sinilevät. Niiden eritteet muodostavat laguunin pohjalle mutakerroksen, jossa on runsaasti kaasukuplia. Kivien kannalta se on kuin luistinrata, jota pitkin ne pääsevät liukumaan.

Muistatko kapteeni Cousteaun ja hänen punaisen piponsa sekä Calypso -laivan?

Jos et, niin ei haittaa, sillä tässä on 2000-luvun ranskalaistutkimusalus: Tara, metallinen purjelaiva, jolla nuoret tutkijaryhmät ovat kiertäneet niin arktisia meriä kuin Välimertakin. Komeita kuvia ja tunnelmia Taran matkoista on heidän nettisivuillaan – sekä jutun lopussa olevassa lyhyessä videossa.

Tara-aluksella on myös tehty kunnon tiedettä, ja tänään perjantaina julkaistava Science-lehden erikoisnumero keskittyy kertomaan Taralla tehdyistä, osin jopa mullistavista planktonlöydöistä. 

Alukselta on otettu säännöllisesti vesinäytteitä eri merialueilta ja näiden perusteella kansainvälinen biodiversiteettiä tutkiva ryhmä on onnistunut tekemään erinomaisen katsauksen planktonin esiintymiseen, olemukseen, erilaisuuteen, vuorovaikutukseen ja paljoon muuhun niihin liittyvään. 

Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERNissä juhlittiin keskiviikkona illalla LHC-kiihdyttimen uutta tehoennätystä: hiukkaset törmäsivät 27 kilometriä halkaisijaltaan olevassa, maailman suurimmassa hiukkaskiihdyttimessä 13 TeV:n energialla. 

Kiihdytin oli parin vuoden ajan huoltotauolla, jonka kuluessa sen tehoa nostettiin tuplasti alkuperäistä suuremmaksi. Se aloitti toimintansa uudelleen huhtikuun alussa (katso juttumme ja videomme tapauksesta), ja sen jälkeen suuressa rinkulassa päinvastaisiin suuntiin kiertävien hiukkassuihkujen tehoa on nostettu, niitä on ohjattu törmäämään suurien ilmaisimien keskellä ja koko kiihdyttimen laitteistoja ja säädetty tätä uutta ennätysenergiaa varten.

Aalto-yliopiston tutkijat havaitsivat yhdysvaltalaisten kollegoidensa kanssa ensimmäisenä maailmassa pistemäisen monopolin kvanttikentässä.

Tutkijat tekivät kokeen, jossa rubidium-atomeista muodostunutta kaasua muokattiin magneetittomassa tilassa lähes absoluuttisessa nollapisteessä. Nämä olosuhteet mahdollistivat yksittäisen monopolin luomisen kaasua kuvaavaan kvanttimekaaniseen kenttään.

”Magneetittomassa tilassa kaasun kenttään syntyi samankaltainen rakenne kuin miltä magneettinen monopolihiukkanen näyttää hiukkasfysiikan teorioissa", iloitsee tutkimusryhmäss mukana oleva dosentti Mikko Möttönen Aalto-yliopistosta. 

"Aikaisemmin olemme saaneet aikaan monopolin synteettiseen magneettikenttään, mutta monopolia ei ollut kaasua kuvaavassa kvanttikentässä. Nyt vihdoinkin näimme kvanttimekaanisen monopolin!”

Unettaako? Onko unirytmisi sekaisin?

Kanadalaistutkijoilla voi olla sinulle vastaus. Quebecissä olevan McGill -yliopiston ryhmä on löytänyt uuden mekanismin, jolla ihmisen keho ohjaa sisäistä kelloamme: se on proteiini eIF4E ja sen fosforylaation syyt. Jos tähän voisi puuttua, voisimme nollata kellomme kun unettomuus vaivaa tai olemme saapuneet kaukomaille.  

Kello sisällämme

Meillä ja muilla eläimillä on eräänlainen sisäänrakennettu kello, joka säätää elimistön aktiivisuutta alhaisen aktiivisuuden lepoaikaan ja korkean aktiivisuuden päiväaikaan. 

Avainosassa tässä on valo, erityisesti pimeän ja päivävalon vuorottelu. Valon vaikutus luontaiseen kelloomme on toki tunnettu jo pitkään, mutta uusi tutkimus valottaa mekanismia tämän vaikutuksen takana.

“Löysimme mekanismin, joka selittää sen kuinka valo säätelee aivoissamme tapahtuvaa proteiinisynteesiä ja miten tämä vaikuttaa  sisäisen kellomme toimintaan”, selittää Nahum Sonenberg, tutkimuksen pääkirjoittaja.

Olennaisessa osassa näyttää olevan aivoissamme oleva proteiini nimeltä eIF4E, jota syntyy valon vaikutuksesta niin sanotun fosforylaation seurauksena.  Proteiini saa siis kylkeensä fosforia sisältävän molekyylin.

Kun Sonenbergin ryhmä muokkasi proteiinia koe-eläiminä olleiden hiirien aivoissa siten, että se ei päässyt muuttumaan, muuttui myös hiirien kyky sopeutua uuteen päivärytmiin: kun niiden vuorokausirytmiä muutettiin keinoteikoisesti, ne jatkoivat elämäänsä aiemman rytmin mukaan, vaikka valoisa aika ja pimeys vaihtelivat eri tavalla.

Yleensä hiiret, kuten ihmisetkin, sopeutuvat varsin nopeasti rytmin muutoksiin. Näin tapahtuu esimerkiksi matkustettaessa toiselle aikavyöhykkeelle, jolloin jet lag saa meidät sekaisin vähäksi aikaa, mutta voimme siirtää sisäistä kelloamme nopeasti (toiset nopeammin, toiset hitaammin) uuteen aikaan.

Jos voisimme siis vaikuttaa eIF4E-proteiiniin esimerkiksi lääkkeillä, voisi periaatteessa vaikuttaa sisäiseen kelloomme. Sen voisi kenties jopa nollata, kun unirytmi on mennyt sekaisin.

Tämä on kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa, ja toistaiseksi paras tapa välttää unihäiriöitä on lakata katsomasta kännykkää keskellä yötä ja yrittää elää enemmän luontaisen päivärytmin mukaan. 

Kuva: Flickr / Juan Haro Rodríquez

Kansalliskirjasto on saanut lahjoituksena Suomen mittakaavassa harvinaisen kokoelman vanhaa eurooppalaista kirjallisuutta 1500-luvulta 1800-luvun alkuun.

Humanisti ja pankkiiri Thomas Thesleffin lahjoittama aineisto sisältää historiaa, teologiaa, epistolografiaa sekä niteitä varhaisista tieteellisistä sarjoista ja antiikin auktorien editioita. Kaiken kaikkiaan sidoksia on 84.

Huomattavaa lahjoituksessa on vielä se, että teosten aikalaissidokset ovat säilyneet. Lahjoitus myös täydentää merkittävästi Kansalliskirjaston kokoelmia, sillä kyseisiä teoksia ei löydy kirjastosta ennestään.

Mukana on monia ainutlaatuisia julkaisuja kuten Mercure Francois vuosilta 1621–1622. Mercure Francois on varhaisin tunnettu ranskalainen poliittinen kausijulkaisu (revue), joka ilmestyi vuosina 1605–1644.

Teokset ovat kiinnostavia myös omistushistoriallisesta näkökulmasta. Esimerkiksi protestanttiteologi Matthias Faciuksen teoksen Clavis Scripturae Sacrae loistosidos paljastaa kirjan ensimmäisen omistajan: etukanteen on kaiverrettu Preussin herttua Albrecht Friedrich’n (1568–1577) vaakuna.

Tutkija-asiakkaiden käyttöön aineisto tulee vuoden 2016 aikana.

Lähde: Helsingin yliopiston 23.4.2015 lähettämä tiedote.

Otsikkokuvassa on espanjalaisen humanistin, matemaatikon ja teologin Pedro Chacónin teos De Triclinio sive de Modo convivandi apud Prisco Romanos (Geneve, 1588/1590), joka käsittelee roomalaisten ruokailutapoja, ruokaa, viiniä, etikettiä ja aterian yhteydessä kuunneltavaa musiikkia.

Suomen ympäristökeskuksen tiedotteen mukaan tutkimusalus  r/v Aranda väisti eilen Venäjän laivaston pyynnöstä kansainvälisellä merialueella Gotlannin itäpuolella liikkunutta venäläistä sukellusalusta.

Siinä missä viime vuoden syksyllä Venäjän laivasto häiritsi kahdesti Arandan liikkumista kansainvälisillä vesialueilla ja kohtaamiset koettiin suomalaisaluksella uhkaavina, ei tällä kertaa hämmennystä ollut ilmassa lainkaan: tapahtumien jälkeen jälkeen SYKE ja Arandan varustamo VR-Shipping tarkensivat toimintaohjeita vastaavia tilanteita varten.

Eilen kohtaaminen kesti yhteensä noin 2,5 tuntia, ja tilanne hoidettiin yhteisymmärryksessä. Varustamon suomalainen miehistö ja ruotsalainen tutkimusryhmä eivät kokeneet tilannetta uhkaavana.

Aranda on tällä hetkellä Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen tutkimusmatkalla kansainvälisellä merialueella.

Tapahtumat käynnistyivät varhain tiistaiaamuna, kun Aranda oli normaalisti ottamassa näytteitä Latvian talousvyöhykkeellä. Venäläiseltä sota-alukselta otettiin yhteyttä ja pyydettiin väistämään sukellusalusta. Aranda vaihtoi kurssiaan.

Seuraavan kerran venäläiset pyysivät väistymään uudestaan noin tunnin kuluttua, kun Aranda oli jo siirtynyt Ruotsin talousvyöhykkeellä sijaitsevalle näytteenottopisteelle. Aranda kuitenkin jatkoi näytteenottonsa loppuun, ja venäläisaluksen kapteeni kehotti Arandaa välttämään siirtymistä itään päin, missä oli kaksi sota-alusta ja sukellusvene.

Tilanteen loppuvaiheessa paikalle saapui myös Ruotsin armeijan lentokone tarkkailemaan tilannetta. Venäjän sotalaiva ohitti tällöin Arandan noin 600 metrin päästä. Kohtaaminen oli ohi noin klo 9 aikaan.

Otsikkokuvassa on venäläiskorvetti ja sukellusvene taka-alalla horisontissa (kuva: VR-Shipping).  

Tiedote on Suomen ympäristökeskuksen tiedote lähes suoraan lainattuna.
 

Idästä leviävän taigapunkin asuinalueet Suomessa kartoitetaan. Turun yliopiston tutkijat kaipaavat työssä yleisön apua. Löydetty puutiainen pyydetään lähettämään (ohjeet jutun lopussa) eläinmuseoon, jossa tutkitaan onko kyseessä yleinen puutiainen vai taigapunkki. Taigapunkin löytäneille lähetetään tieto lajista, ja kaikki taigapunkkilöydöt esitellään puutiaiset.fi -sivustolla.

Suomessa esiintyy kaksi ihmiselle haitallista puutiaislajia: yleinen puutiainen (Ixodes ricinus) ja taigapunkki eli Siperian puutiainen (Ixodes persulcatus). Taigapunkki ja yleinen puutiainen pystyvät elämään luonnossa samoilla alueilla. Molemmilla on samat isäntäeläimet: luonnonvaraiset nisäkkäät, lemmikki- ja kotieläimet sekä ihminen.

Taigapunkki on levinnyt Suomeen idästä

"Tähänastisen tiedon mukaan sitä on löydetty kuudelta eri paikkakunnalta: Lempäälästä, Simosta, Kokkolasta, Närpiöstä, Kuhmosta ja Ilomantsin Mekrijärveltä", kertoo puutiaistutkimusta johtava amanuenssi Ritva Penttinen.

"Laikuittaiset esiintymistiedot maan eri puolilta viittaavat siihen, että taigapunkkia esiintyy muuallakin. Nyt me haluamme selvittää lajin levinneisyyden."

Sekä tavallinen puutiainen että taigapunkki levittävät borrelioosia aiheuttavia bakteereja, mutta virolaisten tutkijoiden mukaan taigapunkilla on todettu borreliabakteerien esiintyvyyden olevan muutamia prosenttiyksiköitä korkeampi kuin tavallisella puutiaisella. Taigapunkin on todettu myös kantavan puutiaisaivokuumeen (TBE) aiheuttajan, flaviviruksen ns. siperialaista alatyyppiä, joka on osoittautunut yleisen puutiaisen kantamaa eurooppalaista alatyyppiä ärhäkkäämmäksi.

Kirjekuoressa yliopistolle

Turun yliopiston tutkijat pyytävät nyt yleisöltä puutiaisnäytteitä, joiden avulla taigapunkin esiintymisalueet pystyttäisiin paremmin selvittämään.  Omalta iholta tai eläimestä tavoitettu puutiainen pakataan esimerkiksi folion sisälle. Noin 10 x 10 senttimetriä oleva folio taitetaan kahtia ja puutiainen nostetaan taitoksen keskelle. Sen jälkeen avoimina olevat kolme reunaa taitetaan kiinni.

"Puutiaisen lisäksi on tärkeää liittää tiedot siitä, löytyikö puutiainen ihmisestä vai eläimestä, ja jos eläimestä niin mistä eläinlajista, arvioitu tarttumispaikka niin tarkasti kuin sen voi määritellä sekä päivämäärä", jatkaa Penttinen.

"Tarvitsemme myös lähettäjän yhteystiedot, mielellään myös sähköposti tai puhelinnumero, niitä käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä käytetä markkinointiin."

Jokainen yliopistolle saapunut puutiaisnäyte määritetään lajilleen. Lajin määritys onnistuu, vaikka puutiainen olisi ennättänyt jo jonkin verran imeä verta. Herneen kokoiseksi paisunutta puutiaista ei kannata lähettää. Näytteistä voidaan myöhemmin määrittää myös puutiaisten kantamia taudinaiheuttajia. Puutiaisia otetaan vastaan touko-syyskuun ajan.

Tutkijat lupaavat ilmoittaa jokaiselle taigapunkin löytäneelle henkilökohtaisesti tiedon lajista. Ne, jotka eivät vastausviestiä saa, tietävät, että heidän löytämänsä laji oli tavallinen puutiainen. Uusista taigapunkkiesiintymistä tutkijat tiedottavat tutkimuksen kotisivulla www.puutiaiset.fi.

Eläinmuseo arpoo kaikkien puutiaisia lähettäneiden kesken kuukausittain Turun yliopiston UTUShopin tuotteita.