Tiede | Tiedetuubi

Markus Hotakainen

...tai ainakin huonon eli LDL-kolesterolin aisoissa. Näin kertoo uusi tutkimus, joka on julkaistu Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 45 ylipainoista, mutta muuten tervettä, ikäjakaumaltaan 21–70-vuotiasta henkilöä. Ensin jokainen heistä noudatti kahden viikon ajan keskimääräistä amerikkalaista ruokavaliota. Siinä 34 prosenttia kaloreista on peräisin rasvasta, 51 prosenttia hiilihydraateista ja loput proteiineista.

Sen jälkeen koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään, joista kukin noudatti erilaista ruokavaliota: joko vähärasvaista dieettiä ilman avocadoa, keskivertorasvaista dieettiä ilman avocadoa tai keskivertorasvaista dieettiä, johon sisältyi yksi avocado päivässä.

Vähärasvaisessa dieetissä 24 prosenttia kaloreista tuli rasvasta, josta noin puolet koostui kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Kahdessa muussa dieetissä rasvan osuus oli 34 prosenttia, mistä puolet tuli kertatyydyttymättömistä rasvahapoista. Ainoa ero kahden jälkimmäisen dieetin välillä oli avocadon syönti. Koeruokavalioita noudatettiin viiden viikon ajan.

Osin tulokset olivat odotettuja: jokaisessa testiryhmässä huonon kolesterolin määrä laski.

Vähärasvaisella dieetillä arvot laskivat keskimäärin 7,4 mg/dL ja keskivertorasvaisella dieetillä ilman avocadoa 8,3 mg/dL. Avocadon ansiosta LDL-kolesterolin määrä laski kuitenkin melkein tuplamäärän: 13,5 mg/dL.

Lähtötasot olivat testiryhmissä miehillä 105–194 mg/dL ja naisilla 98–190 mg/dL. Vaikutus oli tuntuva myös kokonaiskolesterolin ja triglyseridien sekä monien muiden sydän- ja verisuonisairauksien riskiä lisäävien tekijöiden määrissä.

Käytännön kannalta ongelmana on se, miten avocadosta saa luontevan osan päivittäistä ruokavaliota. Yhdysvalloissa liki ainoa käyttötapa on tehdä siitä guacamolea, joka sitten syödään maissilastujen kanssa - ja niissä on tunnetusti paljon kaloreita ja suolaa. Avocadon tuoma etu häviää helposti sipsien rouskutteluun.

Sama ongelma on alkuruoaksi oivasti sopivan katkarapu-avocadon kanssa: avocado puolitetaan, siemen otetaan pois, ja sen jättämiin koloihin lusikoidaan kypsennettyjen katkarapujen, majoneesin ja mustapippurin seosta. Suomessa avocadopasta oli tovin "yhden hitin ihme", mutta tuskin innokkaimmatkaan avocadopastakokit söisivät sitä joka päivä.

Vanhastaan on tiedetty, että välimerellinen ruokavalio, jossa on runsaasti hedelmiä, vihanneksia, täysviljaa, pähkinöitä, kalaa sekä oliiviöljyä, on hyväksi terveydelle. Nyt ostoslistalle voi lisätä myös avocadon.

Tutkimuksesta kerrottiin Amerikan Sydänliiton sivuilla ja alkuperäinen julkaisu löytyy täältä.

Markus Hotakainen

Ei, otsikossa ei ole virhettä, mutta taustalla olevassa teoriassa on. Kun asteroiditörmäys sai 65 miljoonaa vuotta sitten aikaan dinosaurusten katoamisen – siihen tosin saattoi vaikuttaa myös samoihin aikoihin osunut voimakas ja laaja-alainen vulkanismi – tutkijat ovat pohtineet, olisiko myös mammuttien sukupuuton voinut aiheuttaa kosminen kolari.

Tuoreen tutkimuksen mukaan mitä ilmeisimmin ei olisi.

Mammutit – tai ainakin useimmat mammuttilajit – kuolivat sukupuuttoon viimeisimmän jääkauden loppuvaiheissa, jolloin monet muutkin suuret nisäkkäät katosivat, samoin esimerkiksi Pohjois-Amerikan Clovis-kulttuuri. Tuolta ajalta on maakerroksissa pieniä, ammoin sulaneita ja jähmettyneitä kivipisaroita.

Niiden perusteella on arveltu, että noin 12 900 vuotta sitten Maahan olisi mahdollisesti osunut asteroidi, joka teki paikoin selvää jälkeä sekä eläimistä että ihmisistä. Itse isku ei olisi ollut tuhoisa, mutta sen seurauksena ilmasto olisi jäähtynyt niin paljon, että monilla alueilla elinolosuhteet muuttuivat radikaalisti. Esimerkiksi Suomi peittyi mannerjäähän.

Nyt tutkijat ovat tarkastelleet Syyriasta neljältä eri paikalta löytyneitä jähmettyneitä kivipisaroita. Ajoitusten perusteella niiden ikä on 10 000–13 000 vuotta eli ne osuvat juuri oikeaan aikakauteen, kahden jäätiköitymisen väliin, ja jokseenkin nuoremman dryas-kauden alkuun.

Silikaattipitoisten kivipisaroiden perusteella mitään asteroidi- tai komeettatörmäystä ei tuolloin tapahtunut, ei ainakaan riittävän isoa aiheuttaakseen globaalin ilmaston muuttumisen.

Ensinnäkin aikoinaan sulaneiden kivipisaroiden koostumus on samankaltainen kuin niiden ympäristössä olevan maaperän. Jos pisarat olisivat syntyneet kosmisessa törmäyksessä, ne olisivat peräisin hyvin kaukaa, ehkä kokonaan toiselta mantereelta, jolloin niiden koostumus poikkeaisi maaperästä, johon ne päätyivät.

Toiseksi kivipisaroiden rakenne ja muut fysikaaliset ominaisuudet osoittavat niiden muodostuneen lyhytaikaisen, melko alhaisissa lämpötiloissa tapahtuneen sulamisen aikana. Jos ne olisivat muodostuneet asteroidin iskeytyessä maankamaraan, lämpötilat olisivat olleet hyvin paljon korkeampia.

Kolmas ja keskeisin tekijä on se, että kivipisaroita löytyi maakerroksista, jotka kattavat 3 000 vuoden ajanjakson. Avaruudesta tulleen kappaleen isku olisi singonnut pisarat laajalle alueelle yhtenä tiettynä ajankohtana, ei vuosien, saatika sitten vuosituhansien kuluessa.

Mistä mystiset kivipisarat sitten ovat peräisin? Tutkijoiden mukaan tulipaloista ja nimenomaan palavista asumuksista. Kaivausalueella oli muinoin varhaisia maanviljelysyhteisöjä, jotka rakensivat taloja savitiilistä ja oljista. Tiilien jäänteissä on merkkejä voimakkaasta kuumenemisesta ja osittaisesta sulamisestakin, joten monin paikoin rakennukset tuhoutuivat ankarissa tulipaloissa.

Syyrialaisten kivipisaroiden osoittautuminen paikallisiksi ei sulje kokonaan pois asteroiditörmäyksen mahdollisuutta, koska pienempikin isku olisi voinut keskeyttää väliaikaisesti käynnissä olleen ilmaston lämpenemisen. Sellaisestakaan ei kuitenkaan ole todisteita.

Tulokset perustuvat Peter Thyn, George Willcoxin, Gry Barfodin ja Dorian Fullerin tutkimukseen, joka ilmestyy Journal of Archaeological Science -lehden helmikuun numerossa. Tutkimuksesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (Davis) uutissivuilla.

Markus Hotakainen

Nyt on tarjolla taas tiedettä koko kansalle! Tieteen päivät on Suomen laajin suurelle yleisölle suunnattu tiedetapahtuma, joka on ilmainen ja avoin kaikille. Tapahtuma järjestetään 7.–11.1.2015 Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Oheistapahtumia on Kampissa, Porthaniassa ja ympäri Kruununhakaa.

Tieteen päivät on kaikki tieteenalat kattava tiedetapahtuma, jossa eri alojen tutkijat kertovat tieteestä ja tutkimuksesta sekä tieteen mahdollisuuksista. Ohjelma koostuu luennoista, paneeleista, väittelyistä, erikoisseminaareista, näyttelyistä, uutuuskirjojen julkaisuista ja planetaarioesityksistä.

Ohjelman runkona toimii vuoden teeman, "Sattuman", ympärille rakentuvat luennot, joissa valittua teemaa lähestytään eri tieteenalojen näkökulmista. Tiede mielletään usein rationaaliseksi ja laskelmoivaksi toiminnaksi. Teema tuo kuitenkin esiin inhimillisen elämän ennakoimattomuuden.

Oheisohjelma levittää tiedettä ympäri kaupunkia. Koneen säätiön rahoittama "Tiesitkö tämän? Tiedettä Kampissa" järjestetään toista kertaa Kampin kauppakeskuksessa. Kampin keskusympyrässä kuullaan kahden päivän ajan (7.–8.1) tutkijoiden puheenvuoroja arkisista esineistä tieteen näkökulmasta.

Lisäksi lavalla nähdään Pop-up Heurekan show ja kauppakeskuksessa kiertelevät mystiset tohtorit. Tapahtuman aikana kävijöillä on ilmainen sisäänpääsy Luonnontieteelliseen museoon sekä Amos Andersonin taidemuseoon.

Tieteiden yönä (8.1) tiedeluennot jatkuvat Kruununhaassa puolille öin. Tiedekirjoja pääsee ostamaan ja näyttelyitä katsomaan tavallista myöhempään. Ohjelmassa on myös musiikkia ja tietovisoja. Tieteiden yön tapahtumia järjestävät mm. Tieteiden talo, Tiedekulma, Svenska Litteratursällskapet ja Kansallisarkisto.

Perjantaina (9.1) on Nuorten päivä, jolloin Porthaniassa on työpajoja, tiedeluentoja sekä Heurekan tiedetemppuja. Nuorten päivä on suunnattu erityisesti yläaste- ja lukioluokille. Mukana on myös Helsingin kirjamessuilta tuttu ohjelmanumero "Hyvä vai huono tiedeuutinen".

Viikonloppuna on tarjolla kieli- ja todennäköisyysklinikoiden palveluita. Lauantaina klo 13.00–14.00 Todennäköisyysklinikka on avoinna Päärakennuksen salissa 12 ja sunnuntaina klo 14.00–15.00 Kieliklinikka Päärakennuksen salissa 13, molemmat 3. kerroksessa. Lauantaina asiantuntijat vastaavat yleisön kysymyksiin todennäköisyyksistä ja todennäköisyyslaskennasta, ja sunnuntaina voi kysyä suomen ja Suomen kielistä, niiden tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Kysymyksiä voi esittää myös suomen sanojen alkuperästä, kielenhuollon periaatteista ja yksityiskohdista sekä suomen kielen sattumista ja omituisuuksista. Kysymyksiä voi lähettää etukäteen osoitteeseen info@tieteenpaivat.fi.

Tieteen päivien koko ohjelma löytyy täältä. Tieteen päiviä voi seurata Facebookissa ja Twitterissä (@Tieteenpaivat), ja kahden suurimman luentosalin (Sali 1 ja Pieni juhlasali) ohjelmaa myös suorana netistä! Linkit löytyvät osoitteesta http://www.tieteenpaivat.fi/fi/ajankohtaista.

Tieteen päivien järjestäjiä ovat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen Tiedeseura, Suomalainen Tiedeakatemia, Teknillisten Tieteiden Akatemia, Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland ja Suomen Kulttuurirahasto. Tieteen päiviä tukevat myös Helsingin yliopisto, Koneen Säätiö ja Tieteen tiedotus ry.

Tieteen päivillä ilmestyy tapahtuman virallinen kirja Kaikkea sattuu, joka esittelee kiehtovia sattumia eri aloilta. Suomalaiset tieteentekijät pohtivat, miksi ymmärrämme toistemme puhetta, kuinka mausteiden ansiosta on löydetty uusia maailmoja ja miksi taitavinkin pokerinpelaaja joskus häviää. Teoksessa selvitetään myös sattuman osuutta esimerkiksi parinvalinnassa, addiktoitumisessa, viikonlopun säässä, kirjailijan inspiraatiossa ja unissa.

Teos julkaistaan yhteistyössä Tieteellisten seurain valtuuskunnan kanssa. Kirjan ovat toimittaneet Ilari Hetemäki, Pauliina Raento, Hannu Sariola ja Tuomas Seppä. Kirja on myynnissä Tieteen päivillä sekä myöhemmin Gaudeamuksen ja Tiedekirjan myymälöissä. Tammikuun ajan kirjaa saa alennettuun 15 euron hintaan.

Kuvakaappaus Nobel-illalliselta tulleesta TV-lähetyksestä

Jari Mäkinen

Tämänvuotinen Nobel-viikko on jo täydessä vauhdissaan, sillä tuoreiden nobelistien perinteiseen tapaan pitämät juhlaesitelmät alkoivat viikonloppuna. Viikko huipentuu keskiviikkona pidettävään juhlalliseen palkintojenjakotilaisuudeen ja illalliseen.

Esimakua tulevasta voi saada esimerkiksi katsomalla Tiedetuubin viime vuonna tekemän koosteen esitelmistä ja juhlallisuuksista.

Nobelistit ovat olleet Tukholmassa jo perjantaista alkaen. He kerääntyivät kaikki lauantaina Vanhassa kaupungissa olevaan Nobel-museoon, ja lauantain sekä sunnuntain aikana on ollut lehdistötilaisuuksia, lounaita, illallisia ja vastaanottoja. He tapasivat myös ns. suurta yleisöä ja jakoivat nimikirjoituksia Nobel-museossa.

Lauantaina pidettiin myös ensimmäiset Nobel-luennot, kun lääketieteen palkinnonsaajat kipusivat esitelmöimään.

Lääketieteen Nobel-palkinto jaettiin tänä vuonna May-Britt Moserin ja Edvard I. Moser sekä John O’Keefen välillä. Nobel-säätiön jakaman tiedotteen mukaan brittiprofessori O’Keefe on Tukholmassa vaimonsa, professori Eileen O’Keefen ja kahden poikansa kanssa. Norjalaiset Moserit ovat pariskunta ja ovat tulleet paikalle kahden tyttärensä kanssa.

Kirjallisuuden palkinnon voittanut ranskalainen Patrick Modiano piti esitelmänsä sunnuntaina; hän on Tukholmassa vaimonsa Dominique Modianon ja kahden tyttärensä kanssa.

Luennot jatkuvat maanantaina aamulla fysiikan, kemian ja taloustieteen palkittujen esitelmillä. Niitä voi seurata suorina nettilähetyksinä Nobel-säätiön nettisivuilta, missä niistä on jälkikäteen myös tallenteet.

Fysiikan palkinnon jakavat tänä vuonna japanilaiset Isamu Akasaki, Hiroshi Amano ja nykyisin yhdysvaltalainen Shuji Nakamura valodiodien kehittämisestä. Nobel-säätiön tiedotteen mukaan professori Akasaki on Tukholmassa vaimonsa Ryoko Akasakin ja kahden tyttärensä sekä heidän perheidensä kanssa. Professori Amanon seurana on vaimo Kasumi Amano sekä tytär, poika ja myös äiti. Professori Nakamuran muana on vaimo Yuki Nakamura ja heidän kolme lastaan.

Kemian palkinnon saivat Eric Betzig, Stefan W. Hell ja William E. Moerner fluoresenssimikroskopian kehittämisestä. Yhdysvaltalainen tohtori Betzig on Tukholmassa vaimonsa, tohtori Na Jin ja neljän lapsen (2-, 4-, 15- ja 21-vuotiaat) kanssa. Saksalainen, mutta Romaniassa syntynyt professori Hell tuonut myös mukaan juhlimaan vaimonsa, professori Anna Hellin sekä 5-vuotiaan tyttärensä ja 9-vuotiaat kaksospojat. Yhdysvaltalainen professori Moerner on saapunut vaimonsa tohtori Sharon Stein Moernerin ja pariskunnan pojan kanssa.

Fysiikan ja kemian palkinnoista, palkituista ja heidän töistään voi lukea Tiedetuubissa lokakuussa julkaistusta jutusta.

Taloustieteen palkinto, joka virallisesti on “Alfred Nobelin muistoksi myönnettävä Ruotsin valtionpankin taloustieteen palkinto”, annetaan tänä vuonna ranskalaiselle Jean Tirolelle markkinavoimien ja säätelyn analyyseistään. Hänkin on ottanut seuralaisekseen vaimonsa, Nathalie Tirolen, ja kolme lastaan.

Kaikilla palkinnonsaajilla on mukanaan myös lähisukulaisia, kollegoita ja ystäviä.

Maanantain ohjelma päättyy Tukholman konserttitalossa pidettävään Nobel-konserttiin: Andris Nelsons johtaa Tukholman kuninkaallista filharmoniaorkesteria. Konsertti on ollut mukana Nobel-viikolla kymmenen kertaa, ja nyt sen aikana kuullaan mm. Tšaikovskin Jevgeni Onegin, Rolf Martinssonin trumpettikonsertto ja Beethovenin 7. sinfonia.

Tiistaina nobelistit kokoontuvat Tukholman kaupungin konfrenssikeskukseen Nobel-viikon keskusteluun sekä siihen liittyviin tapahtumiin. Tilaisuus on avoin yleisölle ja siitä on lisätietoa mm. osoitteessa www.nobelweekdialogue.org.

Viikon kohokohta on keskiviikkona 10. joulukuuta, kun palkintojuhlallisuudet alkavat klo 16:30 Tukholman konserttitalossa ja sitä seuraa Nobel-banquetti klo 19:00 Tukholman kaupungintalolla. Sitä ennen aamupäivällä nobelistit ovat osallistuneet jo tilaisuuden harjoituksiin.

Torstaina vuorossa on perinteisen “Nobel-mielet” (Nobel Minds) -TV-ohjelman nauhoitus, nobelistien vierailuita Nobel-säätiöön sekä illallinen Kuninkaanlinnassa. TV-ohjelma on perinteiseen tapaan BBC:n tuottama ja sen juontaa Zeinab Badawi. Se nähtäneen Suomessakin televisiossa myöhemmin.

Perjantaina ja lauantaina ohjelma on jo huomattavasti vapaampi, ja nobelistit vierailevat yksitellen eri paikoissa Tukholman alueella ja pitävät seminaareja.

Nobel-juhlan kiinnostavia yksityiskohtia

Perinteisistä perinteisin osa Nobel-seremonioita on keskiviikkoinen Nobel-juhla, mihin on kutsuttu tänä vuonna 1570 vierasta. Heistä satakunta istuu salin edessä korokkeella: palkinnonsaajien ja heidän lähisukulaistensa lisäksi siellä on koko joukko Nobel-säätiön, Akatemian ja Ruotsin poliittisen johdon edustajia sekä kuningashuoneen jäseniä. Palkinnot jakaa itse kuningas Kaarle XVI Kustaa vieressään kuningatar Silvia. Heidän mukanaan tilaisuudessa ovat kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel. Myös prinssi Carl Philip ja puolisonsa Sofia Hellqvist sekä prinsessa Madeleine ja hänen puolisonsa Christopher O’Neill osallistuvat juhlaan.

Musiikkia juhlaan tarjoaa Tukholman kuninkaallinen sinfoniaorkesteri, jota johtaa B. Tommy Andersson. Soloistina on laulaja Elin Rombo.

Nobel-juhlassa on nähty aina komeita kukka-asetelmia, ja niin tänäkin vuonna. Teemana ovat olleet viime vuodesta alkaen “vuodenajat, maanosat ja Nobel-palkinnot”, ja tänä vuonna vuorossa ovat maanosat. Kaksitoista floristia käyttää noin 20 000 erilaista kukkaa juhlasalin koristamiseen.

Illallisen ruokatarjoilusta vastaavat tunnetut keittiömestarit Klas Lindberg ja Daniel Roos, joista Roos keskittyy jälkiruokiin. Illan menu julkistetaan vasta vieraiden istuessa pöytään, mutta ruokalistaa on Nobel-säätiön mukaan rakennettu jo kuukausien ajan. Annosten valmistamista varten on palkattu 43 kokkia, jotka ovat aloittaneet illallisvalmistelut jo tänään sunnuntaina. Tarjoilijoita on 260 ja astioina on Nobel-palkintojen 90-vuotisjuhlaan vuodelle 1991 tehdyt astiastot; 60 päydän kattamiseen tarvitaan 7000 lautasta, 5400 lasia ja 10 000 aterinta.

Kuninkaallisen baletin tanssijat käyvät viihdyttämässä illallisväkeä kolme kertaa illan kuluessa.

Juhlabanquetti päättyy noin 22:45, minkä jälkeen kaupungintalon yläkerran Kultainen sali on varattu tanssimiseen.

Seuraa juhlallisuuksia ja katso esitelmät netissä: www.nobelprize.org

Anonyymi

Pirkanmaalla, keskellä vihreää, sankkaa suomalaismetsää sijaitsee Hyytiälän metsäasema, jolla on tehty merkittäviä ilmastonmuutosta koskevia havaintoja. Siellä sijaitsee myös maailman tunnetuin ilmakehän tutkimiseen tarkoitettu mittausasema nimeltä SMEAR II.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan kuuluvalla metsäasemalla on tehty metsien ja soiden tutkimusta jo yli sata vuotta. Asemalla järjestetään vuosittain myös kenttäkursseja ja kesäkouluja sadoille tutkijoille.

Opiskelijat ja opettajat elävät metsän keskellä idyllisessä kartanomiljöössä, uivat, saunovat, syövät hyvin sekä pitävät hauskaa opiskelun lomassa.

Mutta tärkeintä on tutkimus ja koulutus: ne liittyvät jollain tapaa ilmastonmuutokseen. SMEAR II –mittausasema valmistui 20 vuotta sitten ja sen jälkeen siellä on tehty merkittäviä havaintoja esimerkiksi siitä, miten metsä tuottaa aerosolihiukkasia ja miten ilmansaasteet vaikuttavat ilmastonmuutokseen.

Kulmala johtaa huippututkimusta

Yksi metsäasemalla usein vieraileva tutkija on Suomen Akatemian huippututkimusyksikön johtaja, akatemiaprofessori Markku Kulmala Helsingin yliopistosta (kuvassa alla).

Kulmalaa pidetään maailman johtavana ilmakehän aerosolien fysiikan ja kemian tutkijana. Jo muutamia vuosia hän on ollut oman tieteenalansa viitatuin tutkija. Hyytiälän SMEAR II -mittausasema on tärkeä osa huippututkimuksen yksikköä. Kulmalan vetämä huippututkimuksen yksikkö on hyvin poikkitieteellinen ja siihen kuuluu monia fyysikoita, kemistejä, metsäekologeja, meteorologeja ja insinöörejä.

Julkaisujen takana on Kulmalan mukaan yhä isompia ryhmittymiä. Esimerkiksi Science-lehden aerosolihiukkasten muodostumista käsitelleessä artikkelissa oli yli sata kirjoittajaa.

"Kaikki työ tehdään nykyään isolla porukalla", toteaa Kulmala.

Uusia laitteita on kehitettävä

Hyytiälän metsikössä edetään pitkospuita pitkin. Polun varrella ja alueen mittauspisteissä on kontteja täynnä mittalaitteita. Keskellä aluetta on 128 metriä korkea masto useine antureineen.

"Mittalaitteiden avulla saadaan selville ilmakehän UV-säteilyn muutoksia", kertoo Kulmala. "Yksi laite mittaa halkaisijaltaan 1-3 nanometrin aerosolihiukkasia, toinen jatkuvatoiminen laite monitoroi niiden koostumusta".

Hänen mukaansa uusien laitteiden kehittäminen on erittäin tärkeää. Niiden on oltava jatkuvatoimisia eli kyettävä antamaan reaaliaikaista tietoa eri prosesseista.

Yksikön hiukkastutkija Mikko Sipilä Helsingin yliopistosta on Kulmalan mukaan juuri saavuttanut huomattavia tuloksia työryhmänsä kanssa kehittämällään laitteella.

Uusi laite on selventänyt, mikä kemiallinen prosessi muuntaa metsän höyryt sellaisiksi, että ne muodostavat uusia aerosolihiukkasia ja kasvattavat niistä pilviä. Mekanismin löytyminen parantaa muun muassa ilmastomallien kykyä ennustaa tulevaisuuden ilmastoa.

Metsäekologi Juho Aalto Helsingin yliopistosta selvittää haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä boreaalisista metsistä, erityisesti puista.

Puhdas ilma Kiinaan

Metsillä on Kulmalan mukaan erittäin tärkeä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, koska ne toimivat tehokkaasti hiilinieluina.

"Ne ovat antaneet maapallolle lisäaikaa jo 40-50 vuotta. Nuori nopeasti kasvava metsä on parempi hiilinielu kuin ikimetsä, mutta vanhoja metsiä ei silti kannata vetää kerralla kumoon."

Yksi tärkeä tavoite on hänen mukaansa löytää takaisinkytkentöjä, jotka hidastavat ilmastonmuutosta tuoden lisäaikaa. Toinen tärkeä tavoite on osallistua Kiinan ilmanlaadun parantamiseen.

Kiinalaiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita mittausasemasta. Hyytiälän SMEAR II –mittausaseman mallin mukaisia uusia asemia ollaan parhaillaan rakentamassa esimerkiksi Kiinaan ja Etelä-Viroon.

Kulmalan mukaan kiinalaiset haluaisivat kopioida koko aseman itselleen, mutta tutkijoiden tietotaidon siirtäminen ei onnistu niin vain.

Kiinaan rakennettava SMEAR II –kopio, monet tutkimuksesta alkunsa saaneet spinoff-yritykset ja Mikko Sipilän edistysaskeleet ovat kaikki esimerkkejä perustutkimuksen sovelluksista.

Kulmalan mielestä oli jo aikakin, että niitä syntyy.

"Olen tehnyt tätä tutkimusta järjestelmällisesti 30 vuotta. Viimeinkin se kantaa hedelmää."

Akatemiaprofessori Markku Kulmalan vetämän Suomen Akatemian huippututkimusyksikön tärkeimpiä saavutuksia ovat:

Ilmakehän 1-3 nanometrin hiukkasten olemassa olon ennustaminen ja todentaminen
Metsien merkityksen selvittäminen ilmakehän aerosolihiukkasten syntymiselle
Uuden merkittävän ilmakehässä esiintyvän oxidantin löytäminen
SMEAR-asemien suunnittelu ja rakentaminen
Merkittävien ilmastonmuutosta hidastavien metsän ja ilmakehän takaisinkytkentöjen löytäminen
Uusien mittalaitteiden suunnittelu ja rakentaminen
Merkittävien laajojen kansainvälisten aloitteiden käynnistäminen, kuten PEEX (Pan Euraasian Experiment) ja ICOS-päämajan saaminen Suomeen

Otsikkokuva: Polku metsässä vie takana pilkottavaan ns. Hitumökkiin. Se on SMEAR II –aseman kaikkein kuuluisin rakennus. Se sisältää lukuisia mittalaitteita, joilla on selvitetty, miten metsä tuottaa aerosolihiukkasia. Kaikki kuvat: Marja Saarikko.

Jari Mäkinen

Päivitys 14. lokakuuta

Tapauksista tulleiden lisätietojen mukaan kyseessä ei näytäkään olleen häirintä, tai ainakaan Venäjän laivaston toimet eivät olisi olleet kansainvälisten merialueiden sääntöjen vastaisia. Nähtävästi venäläinen korvetti eri pystynyt jostain syystä tekemään suuria ohjausliikkeitä, ja siksi oli ilmoitti asiasta radiolla ja lipulla normaalikäytännön mukaisesti. Se, että alus oli rajoitetusti ohjauskykyinen saattoi liittyä esimerkiksi uuden sukellusveneen koeajoon tai luotaimen hinaamiseen.

Ulkoministeriön tiedotteen mukaan ministeriön, liikenteen turvallisuusviraston Trafin ja Suomen ympäristökeskuksen Syken asiantuntijat tapasivat maanantaina 13. lokakuuta ulkoministeriössä. Keskustelun pohjana oli Syken raportti tapahtumista Itämerellä 2. elokuuta ja 2. syyskuuta. Trafin edustaja totesi, ettei kyseessä ollut yleistä meriturvallisuutta vaarantava tapaus. Trafi on lisäksi selvittänyt asiaa varustamolta, eikä jatkotoimiin ole meriliikenteen turvallisuuden näkökulmasta tarpeen ryhtyä.

Alla olevaa alkuperäistä juttua ei ole muutettu, mutta sitä lukiessa kannattaa pitää mielessä, että ns. häirintä ei ole ollut todennäköisesti tarkoituksellista. On mahdollista, että tapaukset on koettu Arandalla uhkaavampina kuin ne ovat olleet – sota-aluksen ja helikopterin tuleminen laivan lähelle on poikkeuksellista.

Aranda on juuri lähdössä uudelle tutkimusmatkalle ja sen miehistön ohjeistusta on tarkistettu vastaavien tapausten varalta.

-----------

Suomen ympäristökeskus ja Ilmailun uutissivusto Lentoposti kirjoittavat, että Venäjän laivasto on häirinnyt elokuussa ja syyskuussa kahdesti Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalus Arandan työtä ja liikkumista kansainvälisillä vesialueilla.

Tapausten aikaan Aranda oli Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen (SMHI) tutkimusmatkalla eteläisellä Itämerellä. Kamov Ka-27 -helikopteri ja sen tukialuksena toiminut Venäjän merivoimien Steregushchy-luokan korvetti Boikiy pyrkivät SYKE:n tiedotteen mukaan estämään Arandan pääsyn normaalille näytteenottopisteelle kansainvälisellä merialueella Ruotsille kuuluvan Gotlannin saaren itäpuolella.

Ensimmäisellä kerralla 2.8. venäläinen sotalaiva kehotti kahteen otteeseen radioyhteyksien kautta Arandaa muuttamaan kurssia. Aluksi Aranda toimi pyyntöjen mukaisesti, mutta toisella kerralla ilmoitti pysähtyvänsä tutkimuspisteelle. Tutkimusalus Arandalta tehtiin havainto pinta-ajossa olevasta sukellusveneestä.

Toisella kerralla 2.9. venäläinen helikopteri lähestyi Arandaa muutamaan otteeseen, minkä jälkeen sotalaiva otti myös kurssin suoraan Arandan perää kohden ajaen hyvin läheltä ohi. Aranda piti tilanteesta huolimatta suuntansa ja vauhtinsa. Kuva ohituksesta on alla.

Arandan hoitovarustamon VG-Shippingin jälkimmäisestä 2. syyskuuta tapauksesta julkaisemien kuvien perusteella kyseessä oli moderni Venäjän merivoimien Stereguski-luokan korvetti Boikiy (runkonumero 532).

Kuva: VG-Shipping

Laivojen tunnistaminen kansainvälisillä merialueilla ja lentokoneiden lähellä lentäminen kansainvälisessä ilmatilassa ei ole kiellettyä. Se on jopa normaalia toimintaa, mihin myös suomalaiset ottavat osaa.

Sen sijaan laivojen tai ilma-alusten lähelle tuleminen ei ole suotavaa, etenkin jos kyseessä on tutkimusta tekevä alus. Kyseisissä tapauksissa tieteellinen työ jouduttiin keskeyttämään ja Arandalla olleet SMHI:n tutkijat sekä suomalaisen varustamon miehistö kokivat tilanteen uhkaavana.

Tapahtumien varmistuttua niistä on välittömästi toimitettu tiedot edelleen vastuuviranomaisille ja muille tarvittaville tahoille. SYKE on päättänyt selkeyttää toimintaohjeita vastaavien erityistilanteiden varalle.

Suomenlahden meripuolustusalueen komentajan YLE Uutisille antaman lausunnon mukaan tapaukset saattavat liittyä venäläisten Pietarin telakalta valmistuneiden uusien sukellusveneiden koesukelluksiin.

Lisäksi Gotlannin itäpuolella kulkee Venäjän ja Saksan yhdistävä kaasuputki. Arandan häirintäpäivämäärien välillä Suomessa uutisoitiin myös kolmesta ilmatilaloukkauksesta.

Kamov Ka-27 -helikopteri. Kuva: WIkipedia

Fysiikan ja kemian Nobel-palkinnot 2014

Markus Hotakainen

Eilen julkistettiin fysiikan Nobel, tänään oli vuorossa kemianpalkinto: arvostetut palkinnot annettiin Led-valolle ja fluoresenssimikroskopialle.

Fysiikan Nobel-palkinto meni kolmelle japanilaiselle, Isamu Akasakille, Hiroshi Amanolle ja Shuji Nakamuralle. Virallisen tiedotteen mukaan palkinto myönnettiin "tehokkaiden sinisten ledien keksimisestä, mikä on tehnyt mahdolliseksi kirkkaat ja energiaa säästävät valkoisen valon lähteet".

Kemian palkinto puolestaan meni kahdelle amerikkalaiselle, Eric Betzigille ja William Moernerille, sekä saksalaiselle Stefan Hellille. Palkinto myönnettiin "huipputarkan fluoresenssimikroskopian kehittämisestä".

Japanilaistutkijoiden keksintö on käytännössä tuttu meille kaikille. Ledejä käytetään nykyisin niin kotien ja julkisten tilojen valaisimissa, mainostauluissa, taskulampuissa kuin erilaisissa merkkivaloissakin.

Akasaki, Amano ja Nakamura kehittivät sinisen ledin 1990-luvun alussa. Punaisia ja vihreitä ledejä oli ollut olemassa jo vuosikymmeniä, mutta vasta sinisen ledin kehittäminen teki mahdolliseksi energiatehokkaan teknologian soveltamisen valaistukseen. Kolmella erivärisellä ledillä saadaan nimittäin aikaan valkoista valoa.

Led-valaisimien teho on suuri ja virrankulutus pieni. Tekniikka kehittyy kaiken aikaa, mutta jo nyt tehokkaimmat led-lamput vastaavat wattia kohti antavalta valoteholtaan 16 tavallista hehkulamppua ja lähes 70 loisteputkea. Keksintö on merkittävä myös ympäristön ja luonnonvarojen kannalta. Noin neljännes maailman sähkönkulutuksesta menee valaistukseen, joten led-lamppujen energiansäästö on merkittävä tekijä.

Myös niiden valmistus säästää raaka-aineita. Siinä missä tavallinen hehkulamppu kestää noin tuhat tuntia ja loisteputki noin 10 000 tuntia, ledien kesto on parhaimmillaan jopa 100 000 tuntia. Vähäinen tehontarve mahdollistaa lisäksi valaistuksen kehittämisen seuduilla, joilla ei ole kunnollista tai lainkaan sähköverkkoa: led-lamppuihin voi tuottaa tarvittavan määrän sähköä yksinkertaisilla aurinkopaneeleilla.

Kemian Nobel-palkinnon saanut tutkimus liittyy sekin valoon. Optisen mikroskoopin erotuskyvylle asettaa rajoituksen valon aallonpituus: sillä on mahdoton erottaa rakenteita, joiden koko on alle puolet käytetyn valon aallonpituudesta.

Eric Betzig, William Moerner ja Stefan Hell ratkaisivat ongelman tahoillaan kahdella eri tavalla. Hell kehitti vuonna 2000 STED-mikroskopian (Stimulated Emission Depletion). Siinä käytetään kahta lasersädettä, joista toinen saa ensin fluoresoivat molekyylit hohtamaan, ja toinen kumoaa niiden lähettämän säteilyn lukuunottamatta nanometriluokassa olevista rakenteista tulevaa valoa.

Betzigin ja Moernerin toisistaan riippumattomasti kehittämässä menetelmässä yksittäisiä fluoresoivia molekyylejä "sytytetään" ja "sammutetaan" vuoron perään, jolloin yhdistämällä niistä otetut kuvat saadaan aikaan huipputarkka näkymä tarkasteltavaan kohteeseen.

Tällaisen nanoskopian avulla pystytään tarkastelemaan esimerkiksi solujen toimintaa molekyylitasolla. Yhtenä sovelluksena on seurata Parkinsonin, Alzheimerin ja Huntingtonin tauteihin liittyvää proteiinien kertymistä hermosoluihin.

Lisätietoa Nobelin tämänvuotisista fysiikanpalkinnoista löytyy täältä ja kemianpalkinnoista täältä.

Tiedetuubi käynnillä Shuji Nakamuran laboratoriossa:

Kotimaisia kasviproteiineja

Toimitus

Lihatuotteiden ja soijan käyttö on mahdollista korvata kotimaisella kasviproteiinilla, jonka viljely lisää ruoantuotantomme omavaraisuutta ja vastaa nykyisiä ravintosuosituksia. Turun yliopiston LounaFoodin Kasviproteiiniketjunhallinta-hanke on selvittänyt kotimaisen kasviproteiinin nykytilaa ja mahdollisuuksia.

Turun yliopiston Brahea-keskuksen kehittämispalveluiden projektipäälliköiden Leena Erälinnan ja Johanna Mattilan työssä korostuu tutkimustiedon soveltaminen ruoantuottajien tarpeisiin. Useilla yrittäjillä ei ole aikaa tulkita tutkimuksia, vaikka tuloksista voisi olla heille paljon hyötyä.

Varsinais-Suomessa on maamme parhaat olosuhteet viljellä kasviproteiinia, kuten hernettä, härkäpapua, hamppua tai pellavaa. Tilanne on jopa niin hyvä, että alueella olisi potentiaalia tuottaa kasviproteiinia koko Suomen väestölle. Silti suomalaiset käyttävät runsaasti eläinproteiinia, jonka tuotanto nojaa vahvasti tuontiin. Vuoden kestänyt Kasviproteiiniketjunhallinta-hanke pyrki korjaamaan tilannetta edistämällä kasviproteiinin viljelyä, jalostusta ja käyttöä Varsinais-Suomessa.

"Kuten useimmissa hankkeissamme, tässäkin korostui tutkimustiedon soveltaminen tuotantoketjun käyttöön", Brahea-keskuksen kehittämispalveluiden projektipäällikkönä toimiva Johanna Mattila kertoo.

"Ruoantuottajat saivat tietoa uusista raaka-aineista ja pystyvät siten ideoimaan uusia tuotteita. Monet ovat saaneet myös uusia yhteistyökumppaneita".

Turun yliopiston Brahea-keskuksen alaisuudessa vaikuttava LounaFood nimettiin viime keväänä kattobrändiksi elintarvikealan kehittämiseen keskittyville hankkeille. LounaFoodin hankkeissa on tarkasteltu kasviproteiinin lisäksi muun muassa lähiruoan ekologisia vaikutuksia ja edistetty suoramyyntiä.

"Pääasiallisin tavoitteemme on lisätä ruoantuottajien, kauppojen, keittiöiden ja tukkujen osaamista esimerkiksi koulutuksen ja neuvonnan avulla. Uskon, että LounaFood-brändin nimeämisen myötä palvelemme kohderyhmäämme paremmin, sillä kaikki apu tulee samasta paikasta", jatkaa Mattila.

Lähiruoan ekologisille kestävyysvaikutuksille luotiin perusteet

Lähiruoan ekologisia vaikutuksia tarkastelleessa hankkeessa selvitettiin ensi kertaa kotimaisen lähiruoan ekologisia kestävyystekijöitä. Aikaisemmin kotimaisen lähiruoan ekologisuutta ei ole yksiselitteisesti määritelty, joten kuluttajien odotukset eivät ole aina kohdanneet todellisuuden kanssa.

Hankkeessa luotiin lähiruoan ekologista kestävyyttä arvioiva arviointikehikko. Sen mukaan lähiruoka on ekologisesti kestävää, kun sen tuotanto perustuu paikallisiin luonnonvaroihin, tuotanto tukee paikallisen luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja sekä tuotannon rehevöittävä vaikutus, kemikaalien käytön vaikutus ja ilmastovaikutukset ovat vähäiset.

"Yrittäjät voivat hyödyntää argumentteja lähiruokatuotteiden markkinoinnissaan kuvailemalla kestävyystekijöitä tuotekuvauksessa tai esittäessään mittaustuloksia", huomauttaa hankkeen projektipäällikkö Leena Erälinna. "Esimerkiksi naudanlihan ilmastovaikutuksista puhutaan paljon, mutta toisaalta luonnon monimuotoisuus kärsisi, jos laidunnus loppuisi täysin, sillä se vaikuttaa laidunnuksesta hyötyviin kasveihin ja hyönteisiin".

Suoramyynnin vaatimuksia selkeytetään

Yksi LounaFoodin Aitoja makuja II -hankkeen suurista ponnistuksista on ollut suoramyynnin helpottaminen. Nykyisellään elintarvikevalvojat ovat tulkinneet lakia eri tavoin, mikä on asettanut ruoantuottajat eriarvoiseen asemaan. Hankkeessa on luotu valvojille ja yrittäjille yhteinen ohje, joka julkistetaan 16.9.2014.

"Suoramyyntiä lähdettiin kehittämään, koska kuluttajat kaipaavat ruokaketjuihin läpinäkyvyyttä", toteaa Mattila. "Tähän tarpeeseen täytyy tuottajien vastata."

Ohjeistuksen julkistamisen jälkeen hankkeen työntekijät lähtevät kiertämään maakuntia ja viemään tietoa ohjeesta sekä tuottajille että elintarvikevalvojille. Ohjetta valmistellessa on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka vaatimuksia voidaan keventää ilman, että turvallisuus vaarantuu.

"Olemme usein eräänlaisen välittäjän roolissa, sillä meillä on näkemys kokonaiskuvasta, jota yksittäiset tuottajat tai kuluttajat eivät hahmota. Välitämme tietoa eri tahojen välillä ja saatamme heitä yhteen", Mattila kertoo.

Mattilan ja Erälinnan lisäksi LounaFoodin vahvuuteen kuuluvat projektipäälliköt Sanna Vähämiko, Mervi Louhivaara ja Päivi Töyli sekä kehittämispäällikkö Heidi Valtari.

Artikkeli on Turun yliopiston julkaisema tiedote Kasviproteiinin viljely lisää ruoantuotantomme omavaraisuutta.

Otsikkokuva: Flickr / sampsak

Savi-idoleita Jokiniemestä

Toimitus

Vantaan Jokiniemessä 10 päivää kestäneet Heurekan arkeologiset yleisökaivaukset saivat hienon päätöksen keskiviikkona 6. elokuuta, kun kaivauksilta löytyi jo toinen harvinainen savi-idoli.

Edellisenä päivänä oli juuri tehty ensimmäinen, sikiötä muistuttava savi-idolilöytö. Molemmat löydökset ovat lähes 6 000 vuotta vanhoja ja edustavat kampakeraamista kulttuuria noin kivikauden puolivälistä. Runsaimmat löydöt tulivat kohdasta, jossa näyttäisi olleen kaksi hautaa lähekkäin. Vainajista ei ollut säilynyt jälkiä.

Tiedekeskus Heurekan, Helsingin yliopiston alumnitoiminnan ja arkeologi Jan Fastin yhteistyössä järjestämillä yleisökaivauksilla Vantaan Jokiniemessä oli keskiviikkona 6.8. kaivauksien lopetuspäivä. Mukana kaivauksissa oli viimeisinä päivinä Arkeologian harrastajat Ango ry:n jäseniä. Molemmat harvinaiset savi-idolilöydöt teki arkeologian harrastaja Kyllikki Rosenström. Kaivauksia johtaneen Jan Fastin mukaan löydöt ovat ainutlaatuisia, sillä harvoin saviesineet ovat säilyneet näin hyvin tai niitä on saatu ehjinä ylös.

Kaikkiaan kymmenen päivää 28.7.–6.8.2014 kestäneillä Jokiniemen yleisökaivauksilla ahkeroi viime viikolla lähes sata arkeologiasta kiinnostunutta, ensimmäistä kertaa kaivauksiin osallistunutta Helsingin yliopiston alumnia. Kaivajat vaihtuivat joka päivä. Lisäksi kaivauksilla oli mukana Ango ry:n jäseniä ja kokeneita arkeologeja ohjaajina.

Vastaavanlaiset yleisökaivaukset järjestettiin edellisen kerran Jokiniemen alueella vuosina 1990–1994. Kaivauksien johtajana tälläkin kertaa toiminut Jan Fast oli paikalla myös yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun samaiselta alueelta löydettiin vastaavanlainen savi-idoli, joka esitti parrakasta miehen päätä. Tuolloin idoli sai Fastin mukaan kansainvälistäkin huomiota, koska kampakeraamiset kulttuuriesineet ovat hyvin harvinaisia.

”Nyt tehdyt löydöt ovat vieläkin hienompia ja aivan omaa luokkaansa, koska ne ovat säilyneet niin hyvin. Nämä savi-idolit ovat parasta museokamaa. Tällaiset esineet kertovat muinaisten ihmisten elämästä paljon enemmän kuin esimerkiksi ruukunpalat. Näistä saadaan hienot näytteet kivikautisesta kulttuurista Kansallismuseoon." kertoo Fast.

Jokiniemen kivikautinen asuinpaikka löydettiin vuonna 1982. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia aiemmin sekä Museoviraston että Heurekan toimesta. Heurekan kaivauksilla vuosina 1990–1994 alueelta löydettiin erittäin runsaasti merkkejä kivikautisesta asutuksesta ajalta noin 4000–3000 vuotta ennen ajanlaskua alkua. Suurimman löytöryhmän muodostivat tuolloin kivikautiset saviastianpalat, joita löydettiin kymmeniätuhansia. Kaivausalueilta löytyi silloin myös melko runsaasti kiviesineitä, nuolenkärkiä, kaapimia, kivikirveiden kappaleita sekä niiden valmistuksessa syntynyttä jätettä eli niin sanottuja iskoksia. Löytöalue, joka nyt on lähellä Keravanjoen rantaa, oli kivikaudella meren rannalla.

Tämän vuoden kaivauksien päälöydökset ovat kahden savi-idolin lisäksi meripihkakorujen kappaleet, piikiviset nuolenkärjet, joista yksi on ilmiömäisen hyvin säilynyt, sekä tuhansia saviastianpaloja. Runsaimmat löydöt olivat kahden lähekkäisen hautakuopan kohdalla. Hautapaikoista todistaa tumma maa-aines, jonka väriin vuosituhansien aikana kokonaan hajonnut orgaaninen aines on vaikuttanut.

Heureka järjestää yleisökaivaukset Jokiniemessä ensi kesänä laajemmalla alueella ja pidempikestoisina. ”Tämän kokemuksen perusteella on varmaa, että innokkaita kaivajia löytyy ja saamme uuden kosketuksen kivikauden kulttuuriin” toteaa Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski.

Teksti perustuu käytännössä suoraan Heurekan 7.8.2014 lähettämään tiedotteeseen.

Ebola uhkaa levitä ulos Afrikasta

Jari Mäkinen

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan läntisessä Afrikassa kaivataan rajuja toimia, jotta tappavan Ebola-viruksen leviäminen saadaan hallintaan.

Jo nyt Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa käynnissä oleva epidemia on suurin tunnettu, mitataan sitä sitten maantieteellisesti, tartuntojen määrässä tai kuolleiden ihmisen mukaan.

Yli 600 ihmistä on saanut tartunnan ja noin 400 heistä on toistaiseksi menettänyt henkensä Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan. Järjestö varoitti jo kuun alussa, että tilanne on karannut käsistä.

Nyt WHO on myös erittäin huolestunut, sillä nelisen kuukautta sitten alkanut epidemia on laajentunut viime aikoina voimakkaasti ja saattaa pian laajeta kansainväliseksi.

Vaikka viime päivinä uusien tartuntojen määrä on ollut laskussa, on tilanne erittäin huolestuttava, ja WHO:n mukaan ainoa tapa hillitä epidemiaa on puuttua siihen määrätietoisesti. Järjestö onkin lähettänyt 150 asiantuntijaa alueelle ja suunnittelee massiivisen lisävahvistuksen viemistä paikalle, sillä mikäli epidemia pääsee laajenemaan Länsi-Afrikan rajojen ulkopuolelle, voi se kasvaa nopeastikin hyvin vaaralliseksi.

Ebola on Filoviridae-heimoon kuuluva virussuku ja sukuun kuuluvien viruslajien aiheuttama verenvuotokuume, joka usein johtaa nopeasti kuolemaan. Tautia tavataan ihmisessä, mutta sitä on esiintyy myös muilla nisäkkäillä, erityisesti ihmisapinoilla ja hedelmälepakoilla. On mahdollista, että virusta ja sen esimuotoja on esiintynyt eläimillä hyvinkin pitkään.

Ensimmäisen kerran ebolavirus tunnistettiin 1976, kun Zairessa (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) puhkesi ebola-epidemia. Sen jälkeen tautia on havaittu ajoittain puhjenneissa paikallisissa epidemioissa paitsi Kongon demokraattisessa tasavallassa, niin myös Ugandassa, Sudanissa, Gabonissa, Guineassa ja Sierra Leonessa.

Tauti tarttuu erityisesti ruumiinnesteiden (kuten virtsa, hiki, sylki ja veri) välityksellä. Tartunnat voivat levitä myös eläinten ja ihmisten välityksellä, mikä tekee siitä hyvin vaarallisen: kaikki toistaiseksi tunnetut epidemiat ovat tiettävästi lähteneet liikkeelle ebolaan sairastuneista eläimistä saaduista tartunnoista.

Ebolavirus on nauhamainen, pituudeltaan noin 1 mikrometrin ja paksuudeltaan 50-70 nanometriä.

Ebola-lajeja tunnetaan nykyisin useita ja niiden tappavuus eri epidemioissa on vaihdellut suuresti. Nyt noin 60% tartunnan saaneista on menehtynyt, kun tyypillisimmillään ollut Ebola-sudanilla (SUDV) on noin 40-60 prosenttia ja Ebola-zairella (EBOV) 60-90 prosenttia.

Uusin Ebola-viruslaji on Bundibugyo-ebolavirus (BDBV), joka tunnistettiin Ugandassa 2007. Sen aiheuttamien epidemioiden kuolleisuus on ollut 34-54%. Se on aiheuttanut epidemiat Ugandassa 2007-8 ja Kongossa 2012.

Lisäksi tunnetaan mm. Ebola - Ivory Coast (TAFV) ja Ebola Reston (RESTV), jotka ovat vähemmän vaarallisia.

Kuvat: Euroooan komissio / European Mobile Lab

Alla on WHO:n video nyt meneillään olevasta Ebola-epidemiasta: