Kevät on tullut – Siitepölykausi on alkanut Toimitus Ma, 03/02/2025 - 17:13
Pähkinäpensaan norkkoja. Kuva: Annika Saarto
Pähkinäpensaan norkkoja. Kuva: Annika Saarto

Ensimmäiset pähkinäpensaat ovat aloittaneet kukintansa Suomen lounaisosissa. Vaikka juuri nyt pakkanen paukkuu koko maassa, on talvi ollut tavallista leudompi. Siksi siitepölykauden alku on usealla viikolla aikaisessa.

Turun yliopiston tiedote – Ilman siitepölymäärät ovat toistaiseksi hyvin pieniä ja keskittyvät pähkinäpensaan kukkivien kasvustojen läheisyyteen.

Pähkinäpensaan siitepölyä on kuitenkin kantautunut satunnaisesti laajemmalle alueelle Suomeen hyvin pieniä määriä maan rajojen eteläpuolelta jo usean viikon ajan.

Tällä hetkellä myös lepän siitepölyn kaukokulkeumat ovat eteläisten ilmavirtausten vallitessa mahdollisia. Suomessa lepän kukinnan ei odoteta alkavan vielä muutamaan viikkoon.

Siitepölykauden alkamisen myötä Turun yliopisto on aloittanut säännöllisen siitepölytiedotuksen.

Tilannepäivityksiä ja ennusteita tuleville päiville laaditaan kolmesti viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. 

Tiedotteet julkaistaan osoitteessa norkko.fi, minkä lisäksi tietoa siitepölytilanteesta jaetaan sosiaalisen median puolella Facebookissa ja BlueSkyssä.

"Siitepölykausi käynnistyy tänä vuonna poikkeuksellisen varhain", kertoo projektitutkija Sanna Pätsi Turun yliopiston siitepölytiedotuksesta.

"Aloitamme vuosittain säännöllisen tiedottamisen, kun kaukokulkeumia esiintyy päivittäin tai kun paikallinen pähkinäpensaan kukinta on alkanut. Tyypillisesti tämä hetki ajoittuu helmikuun jälkimmäiselle puoliskolle tai maaliskuun alkuun. Syy tämän vuoden aikaiseen aloitukseen löytyy Keski-Euroopan ja Suomen leudosta talvesta. Tilanne voi Suomessa kuitenkin vielä muuttua ja jo alkanut kukinta keskeytyä, jos sää muuttuu selvästi kylmemmäksi."

Säännöllinen siitepölytiedotus jatkuu noin syyskuun lopulle saakka.

Pähkinäpensaan ja lepän jälkeen on vuorossa koivu, jonka odotetaan kukkivan runsaammin kuin viime vuonna. Kesän kukkijoita ovat heinät ja pujo. Viimeisenä allergikkojen riesana on tuoksukki, jonka siitepölyä kulkeutuu Suomeen eteläisemmästä Euroopasta elokuulta syyskuulle ja joskus vielä lokakuussa.

Turun yliopisto seuraa siitepölytilannetta Suomessa kahdeksalla eri paikkakunnalla. Noin viidennes maamme väestöstä on allergisia siitepölylle.

Teksti on Turun yliopiston tiedote. Otsikkokuvassa on pähkinäpensaan norkkoja. Kuva: Annika Saarto.

Nyt kannattaa mennä metsään!

Tai kyllä sinne jonain toisenakin päivänä voi kulkunsa suunnata. Mutta tällaisena aurinkoisena helmikuun lopun sunnuntaina kevään merkit ovat jo vahvasti näkyvissä.

Suhinaa, sirkutusta, solinaa ja pauketta.

Puiden oksilta putoilee lumikokkareita, jotka vetävät perässään pieniä paikallisia lumipyryjä. Metsän siimeksessä hanki näyttää paikoin kuin perunapellolta, mutta aukeammilla kohdilla se on koskematonta. 

Oksistossa hyppivät oravat ovat osasyyllisiä, mutta jäisen lumen sulaessa auringonpaisteessa pienikin tuulenvire heiluttaa puita riittävästi, jotta lumipaakut irtoilevat ja putoavat alas.

Talitiaiset seurailevat menoa pyrähtelemällä oksalta toiselle ja tekevät selväksi, että heidän rauhaansa on häiritty. Isommat linnut pysyttelevät loitommalla, mutta mäen takaa kuuluu korppien matalaa ronkkumista. Lumessa näkyy kettujen ja jänisten jälkiä, elikot itse ovat piilossa katseilta. 

 

 

Puroissa solisee vesi, mutta kun ympäröivä maa ja etenkin kalliot ovat vielä jääkylmiä, sulaksi muuttunut vesi jäätyy virtaavan veden äärellä luonnon omiksi taideteoksiksi. Seuraavana päivänä ne ovat taas erinäköisiä.

Laaksoissa lepää kevyt sumu. Auringon lämmittämään ilmaan haihtuu – tai jos tarkkoja ollaan sublimoituu – lumen pinnasta vesihöyryä, joka jää varjoisissa paikoissa matamaan lähelle maanpintaa.

 

 

Järvet ja lammet näyttävät siltä kuin ne olisivat paksussa jäässä, mutta näkymän ei pidä antaa pettää. Lumipeitteen alla on enää vain ohkainen jää, jonka päälle ei parane mennä koettamaan onneaan. 

Hakjärven luonnonsuojelualueen maastossa risteilee polkuja ja Sorlammen luontopolku kulkee vaihtelevissa maastoissa. Suota, kangasmetsää, jääpuikkojen verhoamaa paljasta kalliota, lumen vaivoin peittämää kanervikkoa ja suojaisia rantamaisemia. Luontoa koko rahan edestä.