Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Kiinalainen raketti epäonnistui

Pitkä Marssi 4B nousee taivaalle tammikuussa 2012
Pitkä Marssi 4B nousee taivaalle tammikuussa 2012
Jari Mäkinen

Kiinalaiset voivat olla tyytyväisiä kuuluotaimestansa menestykseen, mutta lähempänä Maata heillä oli epäonnea: tänään aamulla klo 5:26 Suomen aikaa laukaistu Pitkä Marssi 4B -kantoraketti epäonnistui viemään satelliittinsa kiertoradalle.

Raketin oli aikomus viedä 2,3 tonnia painanut kiinalais-brasilialainen kaukokartoitussatelliitti CBERS 3 Maan napojen kautta kulkevalle polaariradalle, mutta jokin meni laukaisussa pieleen. Kiinan valtiollinen tietotoimisto Xinhua julkaisi asiasta vain lyhyen uutisen ja totesi, että tapauksen syytä tutkitaan.

Brasilian kansallinen avaruustutkimusinstituutti INPE ennätti jo juhlimaan satelliitin pääsyä avaruuteen, mutta joutui pian toteamaan, että "kantorakettiin tuli laukaisun kuluessa toimintahäiriö, minkä vuoksi satelliitti ei päässyt aiotulle radalleen. Alustavien arviointiemme mukaan CBERS 3 on pudonnut takaisin Maahan".

Itse kiinalaistekoisen, myös brasilialaisia mittalaitteita sisältäneen satelliitin sanotaan kuitenkin toimineen laukaisun aikana normaalisti, joten siinä ei nähtävästi ole ollut vikaa.

Kyseessä on ensimmäinen Pitkä Marssi 4B -kantoraketin epäonnistuminen sitten vuoden 1999, jolloin raketti otettiin käyttöön. Laukaisuita on ollut 20 tätä ennen ja ne kaikki ovat onnistuneet. Viimeisin kiinalaisraketin epäonnistuminen ennen aamuista laukaisua oli elokuussa 2011, jolloin pienempi Pitkä Marssi 2C -raketti rikkoontui laukaisun aikana.

Kiina ja Brasilia aloittivat avaruusyhteistyön kaukokartoitussatelliittien saralla vuonna 1988 ja ne ovat laukaisseet kaksi yhteissatellittia sen jälkeen. Pikkuauton kokoisesta CBERS 3 -satelliitista piti tuleman yhteistyön kolmas, uusin ja tehokkain satelliitti. Sen eliniäksi oli aiottu kolme vuotta ja sen oli tarkoitus kiertää Maata 777 kilometrin korkeudessa radalla, jonka kaltevuus päiväntasaajan suhteen olisi ollut 98,5°.

Brasilialaisten mukaan satelliitin hinta oli 185 miljoonaa euroa, mistä maat olivat maksaneet kumpikin puolet.

Laukaisun epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että laajan, harvasti asutun ja siksi runsaasti kaukokartoitusta käyttävän Brasilian pitää nyt hankkia satelliittikuvia kaupallisilta yhtiöiltä, eivätkä nämä kuvat ole räätälöityjä sen omiin tarpeisiin.

  

Jadejänis saapui Kuuta kiertämään

Chang'e 3 -laskeutuja saapuu Kuun kiertoradalle. Pysäytyskuva animaatiosta. Kuva: CCTV/CNTV
Chang'e 3 -laskeutuja saapuu Kuun kiertoradalle. Pysäytyskuva animaatiosta. Kuva: CCTV/CNTV
Chang'e 3 Kuun pinnalla havainnekuvassa
Jari Mäkinen

Kiinan kuulaskeutuja Chang'e 3 saapui Kuun kiertoradalle tänään perjantaina klo 11:53 Suomen aikaa 112 tuntia kestäneen lennon jälkeen. Luotain laukaistiin matkaan maanantaina 2. joulukuuta klo 19:30 Suomen aikaa Long March 3B -kantoraketilla Xichangin laukaisukeskuksesta Sichuanin maakunnan lounaisosasta. Vaikka kyseessä on laskeutuja, asettuu se ensin Kuuta kiertämään ja laskeutuu Kuun pinnalle vasta joulukuun puolivälissä.

Kyseessä on Kiinan kolmas lento Kuuta kiertämään ja ensimmäinen laskeutuminen Kuun pinnalle.

Laskeutumispaikka on Sinus Iridum eli Sateenkaartenlahti, 249 km halkaisijaltaan oleva laavan täyttämä kraatteri Mare Imbriumissa. Sen pystyy hyvin näkemään paljain silminkin Kuun pinnalla. Kyseessä on suuri törmäyskraatteri, joka täytyi basalttisella laavalla heti törmäyksen jälkeen ja on sen vuoksi hyvin tasainen ja turvallinen laskeutumiseen.

Laskeutujan massa on 1200 kiloa ja sen toiminta-ajaksi on laskettu kolme kuukautta. Voimansa se saa aurinkopaneelien sijaan pienestä radioaktiivisesta paristosta.

Mukana on seitsemän tieteellistä tutkimuslaitetta, joista suurin osa on erityyppisiä kameroita. Kolmen "tavallisen" maisemaa kuvaavien kameroiden lisäksi kyydissä on ultraviolettivalon alueella toimiva teleskooppi, joka on ensimmäinen kookas kaukoputki Kuun pinnalla. Sen avulla tullaan kuvaamaan niin tähtitaivaan kohteita kuin Maan ympärillä olevaa sähköisesti varattujen hiukkasten pilveä. Yksi tutkimuslaitteista on pintaa analysoiva anturi, joka tunkeutuu pinnan alle.

Jännittävin Chang'e 3:n laitteista on kuitenkin Yutu, eli Jadejänis. Se on kiinalaisen Kuussa elävän valkoisen jäniksen mukaan nimetty kuukulkija, joka on rakennettu Shanghaissa. Puolitoista metriä korkea 120-kiloinen laite toimii aurinkopaneelien tuottamalla virralla ja pystyy liikkumaan Kuun pinnalla niin kauko-ohjattuna kuin oman ohjauslaitteistonsa avulla. Sen tekoälyohjelmiston kerrotaan pystyvän navigoimaan myös kaltevissa maastoissa ja pystyvän kiertämään mahdollisia esteitä, kuten suuria kiviä tai kuoppia.

Kulkijassa on kuusi pyörää, sen toivotaan liikkuvan Kuun pinnalla ainakin 10 kilometrin verran ja pystyvän tutkimaan kolmen neliökilometrin alalta kuuperää laskeutujan luona. Se pystynee välittämään suoraa TV-kuvaa Kuun pinnalta kameramastossaan olevilla kameroillaan.

Kuvaamisen lisäksi Yutu kykenee kaivamaan ja tutkimaan Kuun pintaa sekä sondaamaan pinnan alle jopa 30 metrin syvyyteen runkonsa alla olevalla tutkalaitteistollaan. Mahdollisesti heikkoja kaikuja pinnan alta saadaan jopa satojen metrien syvyydestä.

Kerroimme enemmän kuukulkijasta marraskuun alussa artikkelissa Kiina esitteli kuukulkijaansa ja luonnollisesti jatkamme Jadejäniksen seuraamista jatkossakin!

Mikäli laskeutuminen onnistuu, on kyseessä ensimmäinen pehmeä kuulaskeutuminen 37 vuoteen – edellisen kerran niin teki neuvostoliiton Luna-24 elokuussa 1976.

Luna ei vain laskeutunut, vaan se myös toi Maahan 170 grammaa kuuperää Mare Crisiumista. Kiinan seuraava askel on myös näytteenhakumatka Kuusta, mutta sitä ennen (tämänhetkisten suunnitelmien mukaan) Chang'e 4 tekee samankaltaisen laskeutumisen Kuuhun ennen kuin Chang'e 5 suuntaa näytettä poimimaan vuonna 2017.

Kiina tähtää näiden lentojen jälkeen edelleen taikonauttien lähettämiseen Kuuhun 2020-luvun puolivälissä.

Chang'e 3 Kuun pinnalla havainnekuvassa

Kiina esitteli kuukulkijaansa

Chang'e 3 -kuukulkija
Chang'e 3 -kuukulkija
Jari Mäkinen

Kiina esitteli "sattumalta" Intian onnistuneen Mars-laukaisun jälkeen omaa joulukuussa matkaan lähtevää Chang'e 3 -kuukulkijaansa. Kiina ja Intia ovat jo pitkään nokitelleet toisiaan avaruuslennoilla ja käyvät paikallista avaruuskilpailua Aasiassa.

Kiina laukaisi ensimmäisen kuuluotaimensa, kiinalaisen Kuun jumalattaren mukaan nimetyn Chang'e 1:n, lokakuussa 2007 ja se kiersi Kuuta noin puolentoista vuoden ajan. Chang'e 2 seurasi sitä lokakuussa 2010. Vuonna 2012 se ohjattiin pois Kuun luota ulos planeettainväliseen avaruuteen ja kohti asteroidi 4179 Toutatisia, jonka ohi se lensi joulukuussa 2012. Näin Kiinasta tuli Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin jälkeen neljäs maa, joka on onnistunut tutkimaan aurinkokunnan pienkappaletta lähietäisyydeltä.

Chang'e 2 kuvasi Kuun pintaa hyvin tarkasti, jotta Chang'e 3 -voisi lasketutua turvallisesti Kuun pinnalle; laskeutumispaikaksi on valittu Sinus Iridum, laavatasanko Mare Imbriumin luoteiskulmassa. 1,2-tonninen laskeutuja saa virtaa ydinparistosta ja sen eliniäksi on kaavailtu kolmea kuukautta. Sen mukana on oheisessa kuvassa oleva kuukulkija (tai kuvassa lienee kulkijan mallikappale) ja lisäksi siinä on tutkimuslaitteita, kameroita ja jopa tähtitieteellinen kaukoputki.

Kuusipyöräinen kulkija on noin 1,5 metriä pitkä ja sen massa on noin 120 kiloa. Se pystyy kulkemaan itsenäisesti tekoälyn avulla Kuun pinnalla, mutta sitä voidaan myös kauko-ohjata Maasta. Kulkijassa on aurinkopaneelit sähköä tuottamassa ja noin 20 kilon edestä tutkimuslaitteita sekä kameroita. Eräs kiinnostavimmista instrumenteista on tutka, joka pystyy tekemään ensimmäiset sondaukset Kuun pinnanalaisesta rakenteesta jopa 30 metrin syvyyteen. Kiinalaisten aikomuksena on ajella noin 10 kilometrin päähän laskeutujasta ja tutkia noin kolmen neliökilometrin kokoisen alueen perin pohjin kolmen kuukauden aikana.

Chang'e 4 tulee olemaan samanlainen laskeutuja ja kulkija vuonna 2015. Niitä seuraa Chang'e 5 vuonna 2017, ja sille on annettu kunnianhimoinen tehtävä: tuoda näytteitä Kuun pinnalta Maahan. Se tulee olemaan varsin merkittävä maineteko Kiinalle ja asettaa maan ehdottomasti Aasian avaruuskilvan johtoon.

Lue lisää Kiinan, Intian ja Japanin pienimuotoisesta avaruuskilpailusta Tiedetuubin blogista.

Vyomanautit tulevat!

Vyomanautit tulevat!

.
Intia laukaisi tänään ensimmäisen Mars-luotaimensa avaruuteen. Kyseessä oli tosin vasta ensimmäinen askel kohti punaista planeettaa, sillä tämä Mangalyaaniksi nimetty luotain kiertää ensin Maata kuukauden päivät ja hilaa itseään yhä soikeammalle ja soikeammalle kiertoradalle, jonka kauimmaisesta pisteestä se pystyy lähtemään taloudellisesti pois Maan vaikutuspiiristä planeettainväliseen avaruuteen. Tämä tapahtuu näillä näkymin 30. marraskuuta.

Jos kaikki sujuu hyvin, saapuu Mangalyaan Marsiin tapahtuu 21. syyskuuta ensi vuonna.

Tähän mennessä vain Yhdysvallat, Venäjä (ja Neuvostoliitto) sekä Eurooppa ovat onnistuneet saamaan oman luotaimensa kunnolla Marsia kiertämään, mutta myös Kiina ja Japani ovat temppua yrittäneet. Niillä tosin oli huonoa tuuria, sillä ensin japanilaisluotaimen matka muuttui vuonna 2003 vaikeaksi nilkuttamiseksi voimakkaan aurinkomyrskyn vuoksi; Auringon sylkemät hiukkaset tuhosivat Nozomi-luotaimen elektroniikkaa ja muutoin hyvin toiminut luotain lensi Marsin ohitse.

Sitten marraskuussa 2011 kiinalaisten Mars-luotain Yinghuo-1 puolestaan koitti liftata Marsiin yhdessä venäläisten Phobos-Grunt -luotaimen mukana, mutta koska venäläisluotain ei päässyt Maan kiertorataa kauemmaksi ja putosi takaisin Maahan, jäi kiinalaistenkin matka Marsiin tekemättä.

Nämä kolme Aasian maata ovat jo pitkän aikaa käyneet pienimuotoista avaruuskilpaa ja luotaimet kohti muita taivaankappaleita ovat vain osa tätä mainetekopeliä. Kuuta tutkimassahan Intia, Kiina ja Japani ovat jokainen jo käyneet, ja kullakin on suunnitelmia myös Kuuhun palaamisesta.

Se, kuka avaruuskilpailun Aasian paikallissarjassa on johdossa, riippuu hieman näkökulmasta. Suoritettujen satelliittilaukaisuiden määrässä Kiina on tänä vuonna kohonnut jopa maailman ykköseksi ja omalla miehitetyllä avaruusaluksellaankin se on jo maailmansarjassa hyvissä asemissa. Japani puolestaan on onnistunut tekemään useita teknisesti haastavia luotainlentoja planeettainväliseen avaruuteen ja sillä on myös omat, voimakkaat kantorakettinsa. Oman avaruusaluksen kehittämisen sijaan se osallistuu suurella osuudella Kansainvälisen avaruusaseman yhteistyöhön. Japanilla on asemalla oma kookas tutkimusmoduulinsa, se lennättää asemalle rahtia omalla miehittämättömällä huoltoaluksellaan ja japanilaiset avaruuslentäjät nousevat asemalle samaan tapaan kuin eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset.

Intia puolestaan on selvästi peesausasemassa, mutta sekin on ollut hyvin aktiivinen avaruustoimessa jo 1960-luvulta alkaen, sillä vaikka maa on – ja etenkin oli – köyhä kehitysmaa, siellä on nähty avaruustoiminnan käytännön hyödyt: esimerkiksi perinteisten tietoliikenneyhteyksien vetäminen kaikkiin pikku kyliin ja taajamiin olisi maksanut paljon enemmän kuin yhteydenpito satelliittien kautta. Maalla on myös kattava ja monipuolinen satelliittipohjainen Koulu-TV, joka tuo opetusta myös syrjäseuduille ja köyhille alueille.

Kaukokartoitus ja sääpalvelut ovat myös erittäin tärkeitä Intialle, joten maa on kehittänyt voimakkaasti satelliitteja, jotka auttavat näissä.

2000-luvulla Intia on laajentanut toimintaansa myös kantoraketteihin – onhan edullisempaa laukaista satelliitit omalla raketilla kuin ostaa laukaisuita muilta, jos laukaisuita on paljon – tosin maalla on ollut pieniä vaikeuksia suurimman ja voimakkaimman rakettinsa GSLV:n kehittämisessä. Sen sijaan hieman pienempi työjuhta PSLV, jolla Mars-alus laukaistiin myös matkaan, on toiminut varsin luotettavasti. Intia on laukaissut avaruuteen myös ulkomaisia satelliitteja, muun muassa Koreasta, Belgiasta ja Saksasta.

Kuuluotain Chandrayaanin jälkeen vuorossa on nyt oma lento Marsiin ja katseet ovat myös kohti muita tieteellisiä lentoja sekä paluuta Kuuhun. Tieteen, tekniikan ja kansalaisille turvattavien peruspalveluiden lisäksi kyse on luonnollisesti myös politiikasta, sillä omalla avaruusohjelmallaan Intia haluaa näyttää Aasian maille, naapureilleen sekä koko maailmalle olevansa kaikkea muuta kuin köyhä kehitysmaa. Planeettalennot ovat oiva tapa herätä mainetta ja kunniaa.

Tein vuonna 2007 juttua Intian kuuluotaimesta Chandrayaan 1:stä ja tapasin samalla lennon tiedejohtajan Narendra Bhandarin, jonka kanssa juttelu levisi myös Intian avaruusohjelmaan laajemmin. Miksi maa käyttää runsaasti rahaa avaruuteen, vaikka sille olisi varmasti muutakin käyttöä maanpäällisissä kohteissa?

"Avaruustekniikka on muuttanut jokaisen intialaisen elämää, koska esimerkiksi pystymme tekemään nyt paremmin sääennusteita ja ennakoimaan myrskyjen saapumista", selitti Narendra Bhandarin.

"Se on hyvin tärkeää meille, sillä esimerkiksi monsuunisateet ovat voimakkaita. Satelliitit auttavat maanviljelyä, niistä on apua luonnononnettomuustilanteissa, niiden kautta saadaan esimerkiksi lääketieteellistä apua ja pystytään ennakoimaan esimerkiksi veden pinnan nousua. Ja luonnollisestikin sitten tietoliikenteessä niiden apu on korvaamaton, satelliitit ovat mullistaneet television ja tiedonvälityksen. Olemme juuri aloittaneet kaukokartoituksen laajamittaisen hyödyntämisen ja odotamme siitä apua muun muassa kaivannasten löytämisessä. On myös loogista, että tämän kaiken jälkeen olemme nyt lähdössä tutkimaan Kuuta ja edelleen mukaan planeettalentoihin."

Tuolloin vuonna 2007 ei Intialla ollut vielä omaa miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaa, eikä Bhandarin ollut innostunut edes sellaisesta. "Uskomme enemmän robotiikkaan ja miehittämättömien satelliittien sekä korkean teknologian sensorien käyttämiseen. Ne pystyvät tekemään monet työt paljon ihmistä paremmin, eivätkä vaadi mutkikasta elossapitosysteemiä ja turvallisuusjärjestelyitä."

Mutta niinpä vain samana vuonna Intian avaruustutkimusorganisaatio ISRO ilmoitti harkitsevansa vakavasti oman miehitetyn avaruusaluksen tekemistä ja vuonna 2012 hanke otti konkreettisen askeleen eteenpäin, kun ISRO ilmoitti perustavasta astronauttien – hindiksi vyomanauttien – koulutuskeskuksen Bangaloreen.

Eivätkä kyseessä olleet enää lennot Maata kiertämään omalla avaruusaluksella, vaan kunnianhimoisessa suunnitelmassa ovat myös lennot Kuuhun!

Suunnitelman mukaan ensi vaiheessa vuonna 2016 intialasastronautit nousisivat matkaan intialaisavaruusaluksella GSLV-raketin uuden version nokassa uudesta Satish Dhawanin laukaisukeskuksesta, joka olisi nykyisen Sriharikotan avaruuskeskuksen alueella. Kahdelle (tai kolmelle) avaruuslentäjälle mitoitettu alus lentäisi Maan ympärillä noin 300-400 kilometrin korkeudessa ja palaisi alas laskuvarjojen varassa Bengalin lahteen loiskahtaen.

Aluksen mallikappale valmistui jo vuonna 2009, mutta se ei ollut vielä lähellekään lentokelpoinen versio. Samana vuonna suoritettiin jo ensimmäiset vyomanauttien valinnat: perinteiseen tapaan hakuun otettiin ilmavoimien hävittäjälentäjiä ja 200 halukkaasta valittiin mukaan koulutukseen neljä. Heistä muodostetaan myöhemmin kaksi kaksihenkistä miehistöä, joista toinen tulee tekemään ensimmäisen intialaisen miehitetyn avaruuslennon ja toinen on varalla. Mikäli aluksesta tehdäänkin lopulta kolmepaikkainen, otettaneen mukaan ohjelmaan pari lentäjää lisää.

Virallisesti edelleen tavoitteena on tehdä lento vuonna 2016, mutta todennäköisesti tämä on hieman toiveikas päämäärä. On kuitenkin varsin varmaa, että Intiasta tulee neljäs maa, joka laukaisee oman avaruuslentäjän omalla aluksellaan avaruuteen.

Samalla Japanissa ovat myös puheet omasta avaruusaluksesta kiihtyneet, mutta vaikea taloustilanne ja hyvä yhteistyö avaruusasemakumppanien kanssa pitänee oman aluksen ainakin toistaiseksi pelkkänä haaveena. Mutta mukaan avaruuskisaan on tulossa vielä uusi aasialaismaa: Korea suunnittelee jo omaa kuuluotaintaan.

Päivitys 5.11.Kiina esitteli juuri "sattumalta" Intian onnistuneen laukaisun jälkeen omaa joulukuussa matkaan lähtevää Chang'e 3 -kuukulkijaansa. Siitä kerrotaan omassa artikkelissaan toisaalla Tiedetuubissa.

Tämä teksti on julkaistu myös Ursan blogeissa Avaruustuubissa.

blogi
Jari Mäkinen
intia
kiina
Japani
aasia
avaruuskilpailu
mars. kuu
miehitetyt lennot
  • Lue lisää Vyomanautit tulevat!

Päivän kuva 15.10.2013: Kymmenen vuotta taikonautteja

admin

Täsmälleen kymmenen vuotta sitten, lokakuun 15. päivän aamuna klo 9 paikallista aikaa Kiinan luoteisosassa sijaitsevassa Gansun provinssissa, Gobin autiomaassa, suuri kantoraketti heräsi henkiin. Pitkä Marssi -raketti nousi taivaalle Jiuquanin laukaisukeskuksesta, nokassaan Shenzhou 5 -avaruusalus. Miehittämättömien koelentojen jälkeen nyt kiinalaistekoisen miehitetyn avaruusaluksen sisällä oli ihminen, Kiinan kansanarmeijan hävittäjälentäjä Yáng Lìwěi – ensimmäinen taikonautti, kiinalainen avaruuslentäjä.

Yáng kiersi aluksellaan Maan 14 kertaa ja palasi takaisin noin vuoronautta myöhemmin. Alus kopsahti laskuvarjojen varassa Kiinan Mongolian laajalle ruohikkotasangolle noin klo 7 paikallista aikaa.

Lennon myötä Kiinasta tuli kolmas omalla avaruusaluksellaan oman avaruuslentäjänsä kiertoradalle laukaissut maa, ja siten se nousi samaan sarjaan Yhdysvaltain ja Venäjän kanssa.

Shenzhou 5:n jälkeen Kiina on tehnyt neljä miehitettyä avaruuslentoa lisää ja laukaissut kiertoradalle myös oman pienen avaruuslaboratorion. Viimeisillä lennoilla Shenzhoun kyydissä on ollut kolme taikonauttia – myös naisia.

Taikonauteista ja Kiinan tiestä avaruuteen kerrottiin enemmän Tiedetuubissa viime kesäkuussa Shanzhou 10 -lennon yhteydessä: Taikonauttien tie taivaalle.

Taikonauttien tie taivaalle

Shenzhou-9 valmiina matkaan
Shenzhou-9 valmiina matkaan
Tiangong-1 valmiina laukaisuun
Jari Mäkinen

Tiistaina kiertoradalle laukaistu kiinalainen Shenzhou-10 -alus telakoitui tänään pieneen Tiangong-1 -avaruusasemaan.

Tai pieni on tässä suhteellinen sana, sillä asema on kymmenisen metriä pitkä ja vaikka tästä ei ole tarkoitus rakentaa suurempaa asemaa, vastaavista pienasemista voidaan tulevaisuudessa koota suurempi asia samaan tapaan kuin Kansainvälinen avaruusasema on koottu palasista. Ja Shenzhou-avaruusalus on kooltaan hieman venäläistä Sojuzia suurempi, minkä lisäksi telakoituminen avaruudessa on jo sinällään suuri saavutus.

Kiina on kulkenut vuosikymmenessä pitkän tien eteenpäin avaruudessa, sillä siitä tuli vuonna 2003 kolmas omalla aluksellaan ihmisen avaruuteen lennättänyt maa.

Kiina nousee avaruuteen

Pekingissä sijaitsevan Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän museon sisäänkäynnin vieressä, kunniapaikalla, on Shenzhou-avaruusaluksen maahanpaluukapseli. Sen ympärillä vilisee koko ajan väkeä, kun liki jokainen kävijä haluaa ottaa kuvan itsestään kuuluisan kapselin kanssa. Ja kun katseen kääntää kohti kattoa, on sinne levitetty Shenzhoun suuri laskuvarjo. Musta ja painava avaruuskapseli on leijunut takaisin Maan pinnalle ohuesta kankaasta tehdyn varjon varassa, köydestä punotun nyörin varassa.

Kiinan tie avaruuteen alkoi 1950-luvulla, jolloin maa alkoi suunnitella omaa kantorakettiaan ja ensimmäistä satelliittiaan. Kyseessä oli yhteistyö silloisen Neuvostoliiton kanssa ja tarkoituksena oli mannertenvälisen ohjuksen kehittäminen, sillä ajan henki oli atomipommi: sellainen piti saada ja sellainen piti pystyä sinkoamaan raketilla minne tahansa maapallolla.

Ensimmäisen satelliittinsa Kiina laukaisi avaruuteen vuonna 1970, vaikka tarkoitus oli alunperin saada satelliitti Maan kiertoradalle jo vuosikymmentä aikaisemmin. Dong Fang Hong I, eli "Itä on punainen 1", ammuttiin kiertoradalle neuvostoliittolais-kiinalaisena yhteistyönä syntyneen raketin sijaan kokonaan kiinalaistekoisella Pitkä Marssi -nimisellä kantoraketilla, koska maiden väliset suhteet viilenivät 1960-luvun alussa. Kiinasta tuli samalla viides oman satelliittinsa avaruuteen lähettänyt maa Neuvostoliiton, Yhdysvaltain, Ranskan ja Japanin jälkeen.

Kiinan miehitettyyn avaruuslentoon tähtäävä ohjelma hyväksyttiin ensimmäisen kerran Kiinan kommunistipuolueen keskuskomiteassa jo vuonna 1968, kun "Projekti 714" laitettiin eteenpäin. Sen tavoitteena oli saada kiinalainen avaruuteen vuonna 1973 Shuguang-1 -nimisellä avaruusaluksella, johon olisi mahtunut kaksi henkilöä. Lentoa varten kasattiin yhdeksänhenkinen koelentäjäryhmä, mutta Kiinan kulttuurivallankumouksen poliittisissa pyörteissä miehitetty avaruuslento jäi taka-alalle ja se peruttiin lopulta vuonna 1972.

Avaruustekniikan ja kantorakettien kehittäminen sen sijaan jatkui, sillä niillä oli suoria sotilaallisia vaikutuksia. Kiina testasi maahanpaluutekniikoita 1970-luvun puolivälissä, ja vuonna 1978 miehitetyt avaruuslennot nousivat taas esiin. Kiinalaisavaruuslentäjät komeilivat valokuvissa näyttävän näköisissä avaruuspuvuissa sukkulamaisen aluksen ohjaamossa. Sukkulasta luovuttiin kustannussyistä ja samalla miehitetyt avaruuslennotkin laitettiin taas hyllylle, kunnes asiaan palattiin 1980-luvun puolivälissä.

Kaksi erillistä asiantuntijaryhmää tutki kapselityyppisen avaruusaluksen ja sukkulan tekemisen mahdollisuuksia sen aikaisen kiinalaistekniikan avulla, ja päätyi ehdottamaan Shenzhoun tyylisen aluksen tekemistä. Kiinan silloinen johtaja Deng Xiaoping ei pitänyt kummastakaan esitetystä vaihtoehdosta, vaan oli tiukasti koko avaruushanketta vastaan ja ilmoitti selvästi, ettei hänen aikanaan Kiina tule tekemään miehitettyä avaruuslentoa.

Kun Deng siirtyi syrjään vuonna 1989, otettiin avaruuslentosuunnitelmat taas esiin ja lopulta vuonna 1992 hyväksyttiin virallisesti "projekti numero 921". Sen tavoitteena oli saada kiinalainen lopultakin avaruuteen ennen vuosituhannen loppua.

Kiinalainen avaruusalus (mutta suunniteltu Venäjällä?)

Miehitetyn avaruuslennon tekemiseksi vaaditaan neljä asiaa: avaruusalus, kantoraketti sen laukaisemiseen, avaruuslentäjät ja lennonjohto sekä siihen kuuluva maailmanlaajuinen yhteysverkosto. Näistä kantoraketti sekä avaruuslentäjät olivat helpoimmat, koska Pitkä Marssi -kantoraketin voimakkaimmasta versiosta pystyttiin tekemään miehitettyyn lentoon sopiva versio, ja päteviä koelentäjiä oli kansanarmeijan ilmavoimissa riittävästi. Yhteysverkosto oli taas mahdollista rakentaa lähettämällä antennein ja radiolaittein varustettuja laivoja sopiviin paikkoihin maailman merillä.

Avaruusaluksen tekemisessä käännyttiin Venäjän puoleen, sillä etenkin maahanpaluukapselin suunnittelussa oli parempi ostaa tietoa sieltä kuin keksiä pyörää uudelleen. Aikaisemmasta poiketen Venäjä ja Kiina toimivat nyt puhtaan kaupallisesti, eli venäläiset myivät tekniikkaansa kiinalaisille, ja tarjosivat perusapua varsinaisen kiinalaisaluksen tekemisessä. Sojuz-insinöörit kävivät Kiinassa opettamassa sikäläisiä avaruusinsinöörejä ja kaksi kiinalaista avaruuslentäjäkandidaattia lähetettiin Moskovan luokse Tähtikaupunkiin kosmonauttikouluun.

Avaruusohjelmaa varten rakennettiin Pekingin esikaupunkialueelle suuri avaruuskaupunki, mihin kuuluu kymmenkunta suurta laboratoriota. Niitä käytetään kiinalaisavaruuslentäjien, eli taikonauttien koulutukseen, lentojen suunnitteluun sekä Shenzhou-alusten rakentamiseen ja testaamiseen. Avaruuskaupungin erikoisuuksiin kuuluu mm. maailman viidenneksi suurin avaruussimulaattori ja erityisesti avaruuslentäjille ruokaa suunnitteleva ja valmistava tehdas.

Lopulta, marraskuun 20. päivänä 1999 kaikki oli valmista, ja kiinalaisten avaruusalus Shenzhou-1 nousi avaruuteen Jiuquanin laukaisukeskuksesta. Mukana ei tosin ollut vielä ihmisiä, vaan kyseessä oli aluksen ensimmäinen koelento, jolla myös testattiin koko miehitetyn avaruuslennon vaatima systeemi. Samalla Projektista 921 päättäneet saivat ainakin osittain olla tyytyväisiä, sillä vaikka kiinalaisen tekemä avaruuslento ei ollutkaan toteutunut ennen vuotta 2000, oli miehittämätönkin kiinalaisalus kuitenkin nostanut Kiinan otsikoihin ympäri maailman.

Taikonautit saivat katsella viiden vuoden ajan alustensa lentoa miehittämättöminä, mutta he olivat varmasti vain tyytyväisiä, sillä Shenzhouta hiottiin koelentojen perusteella paremmaksi ja sen systeemit testattiin erilaisissa lento-olosuhteissa – myös hätätilanteissa. Mukana lennoilla oli eläimiä ja ihmisen kokoisia ja monia elintoimintoja jäljitelleitä nukkeja, mutta myös suoranaisesti miehitettyihin lentoihin liittymättömiä koelaitteita.

Kiinalaisten mukaan yli 40 tutkimuslaitosta on osallistunut lennoilla tehtyihin kokeisiin, jotka ovat kuuluneet tekniikan testaamiseen ja kehittämiseen, materiaalitieteisiin, Maan havainnointiin, tähtitieteeseen ja biologiaan. Aiheet ovat samoja kuin läntisissäkin kokeissa. Tutkimuslaitteita on lennoilla ollut paitsi Shenzhou-kapselin sisällä, niin myös sen päällä. Esimerkiksi Shenzhou-4:n kiertorataosa oli korvattu suurikokoisella mikroaaltotutkalla.

Neljän koelennon jälkeen Shenzhou oli viimein valmis ensimmäiseen miehitettyyn avaruusmatkaansa. Yáng Lìwěi nousi matkaan Shenzhou-5 -aluksella lokakuun 15. päivänä 2003 ja teki 21 tuntia pitkän lennon.

Lìwěi raportoi lähes sietokyvyn rajamailla olleesta tärinästä laukaisun aikana, joten seuraavilla kerroilla kiinalaisten oman Pitkä Marssi 3 -kantoraketin miehitettyihin lentoihin kelpaavaa versiota on hiottu vähemmän ravistavaksi.

Kahden vuoden valmistelujen jälkeen oli lokakuussa 2005 vuorossa toinen miehitetty lento, Shenzhou-6, jonka mukana oli jo kaksi taikonauttia. Fèi Jùnlóng ja Niè Haishèng viettivät avaruudessa viisi vuorokautta ja käyttivät hyväkseen koko aluksen sisätilaa: kun Yang pysyi koko lentonsa ajan kiinni istuimessaan maahanpaluukapselissa, tekivät Fei ja Nie myös työtä myös suuremman kiertorataosan sisällä.

Syyskuussa 2008 Shenzhou-7:n mukana oli kolme avaruuslentäjää (Zhái Zhìgāng, Líu Bó Míng ja Jǐng Hǎipéng) ja heistä Líu ja Zhái tekivät lennon aikana avaruuskävelyn kiinalaistekoisissa Feitian-avaruuspuvuissa.

Sen jälkeen Kiina suuntasi huomionsa avaruusasemaan, tai "avaruuslaboratorioon, joka edeltää avaruusasemaa", kuten kiinalaiset sanovat. Tiangong-1 laukaistiin kiertoradalle syyskuussa 2011 ja sen jälkeen lokakuussa Shenzhou-8 lensi asemalle miehittämättömänä. Se, että aluksessa ei ollut mukana taikonautteja, lisäsi vain tempun vaativuutta, sillä alukset telakoituivat automaattisesti.

Shenzhou-9 kävi asemalla kolmen avaruuslentäjän kanssa viime vuoden kesäkuussa (mukanaan Jǐng Hǎipéng, Líu Wang ja Liú Yáng) ja nyt Shenzhou-10 viipyy asemalla suunnitelman mukaan 12 vuorokautta. Kokonaisuudessaan Niè Haishèngin, Zhāng Xiǎoguāngin ja Wáng Yàpíngin lento kestää lähes kaksi viikkoa.

Shenzhou-9:n miehistöön kuului myös yksi nainen, Liú Yáng, ja nyt myös 10:n mukana on naistaikonautti, Wáng.

Tiangong-1 valmiina laukaisuun

Shenzhou, "pyhä alus"

Vaikka Shenzhoun, "Pyhän aluksen", siemen tulee suuresta itänaapuristamme, on se täysin kiinalainen avaruusalus, joka poikkeaa monessa mielessä venäläisten käyttämästä Sojuz-aluksesta. Olennaisin yhtäläisyys on maahanpaluukapseli, joka muistuttaa lähes suoraan Sojuzin kapselia. Kiinalaiset hankkivat 90-luvun puolivälissä kaksi Sojuz-aluksen maahanpaluukapselia niitä tekevältä Energia-yhtiöltä ja lainasivat niistä perustekniikan ja kapselin muodon. Kiinalaisten versio on tosin hieman suurempi joka suunnassa, sillä kun Sojuzin kapselin pituus on 1,9 metriä ja leveys 2,17 metriä, on Shenzhoun maahanpaluukapseli 2,06 m pitkä ja 2,52 leveä.

Sojuzin tapaan Shenzhoun maahanpaluukapseli on kolmiosaisen aluksen keskellä siten, että sen pohjaan on kiinnitettynä noin kolme metriä pitkä huoltomoduli ja sen päässä on liki kolmemetrinen kiertoratakapseli. Huoltomoduli pitää huolen aluksen ratamanöveereistä ja asennonsäädöstä sekä vastaa valtaosin sähkönsaannista ja tietoliikenteestä. Kiertorataosa on paineistettu kapseli, jonka sisällä avaruuslentäjät voivat tehdä työtä kiertoradalla ollessaan, mutta kapseli pudotetaan pois kyydistä ennen maahanpaluuta. Samoin huoltomoduli irrotetaan ennen paluuta.

Kiertorataosa on puolestaan suurin eroavaisuus Sojuziin verrattuna, sillä kiinalaisaluksessa se pystyy lentämään myös itsestään avaruudessa. Siinä on erilliset aurinkopaneelit, ohjausrakettimoottorit ja asennonsäätölaitteet. Niinpä kiertorataosa voi toimia kuin erillinen, automaattinen avaruuslaboratorio, joka voidaan jättää avaruuteen jatkamaan lentoa, vaikka miehistö palaisi Maahan. Kiertorataosa pystyy periaatteessa toimimaan avaruudessa omin nokkinensa jopa vuoden päivät.

Shenzhou-alus sinällään pystyy tekemään 20 vuorokautta pitkiä lentoja kolmen avaruuslentäjän kanssa. Kaikkiaan alus painaa laukaisuhetkellä noin 7,8 tonnia ja sen kokonaispituus 9,25 metriä. Tyypillinen kiertorata, jolle lentämään Shenzhou on suunniteltu, on soikio, jonka Maata lähin kohta on 196 kilometrin korkeudessa ja kaukaisin piste Maasta 324 kilometrin päässä.

Kuu kiikarissa

Kun Projekti 921 hyväksyttiin vuonna 1992, oli siinä jo silloin useita alakohtia. Yksi oli miehitetyn avaruusaluksen tekeminen ja sillä lentäminen. Toisena tuli avaruusasema ja kolmas tavoite avaruussukkula, jota seurasivat vielä Shenzhou-aluksen rahtiversio ja mahdolliset lennot Kuuhun. Sukkula on pudotettu nyttemmin listalta kokonaan pois, mutta muut kohdat ovat edelleen Kiinan virallisia päämääriä.

Samaan aikaan kun Kiina on kehittänyt miehitettyjen avaruuslentojen vaatimaa tekniikkaa, on maa kurottanut myös jokohti Kuuta. Kiinan ensimmäinen kuuluotain, Cháng'é-1, laukaistiin keväällä 2007, ja sitä seurasi Cháng'é-2 vuonna 2010. Seuraavana on vuorossa miehittämätön laskeutuja vuonna 2013 alussa ja kuunäytteiden tuominen Maahan robottialuksella noin vuonna 2017. Miehitetyt lennot olisivat vuorossa sitten välittömästi sen jälkeen; Long Lehao, kuulennoista vastaavan ohjelman varajohtaja, ennustaa kiinalaisten astuvan Kuun pinnalle vuonna 2024.

Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo

Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo
Pekingin tiede- ja tekniikkamuseo
Jari Mäkinen

Jos matkasi suuntautuu Pekingiin, kannattaa Kiinan muurin, Taivaallisen rauhan aukion ja Taivaan temppelin lisäksi uhrata ainakin puoli päivää Kiinalaisen tieteen ja tekniikan museolle. Siellä on nähtävissä muun muassa Shenzhou 3:n maahanpaluukapseli ja paljon muuta avaruuslentoihin liittyvää materiaalia.

Museo sijaitsee Pekingin kolmannen kehätien pohjoispuolella kartalla katsottuna jokseenkin kehän keskivaiheilla. Vuonna 1988 avatussa museossa on pysyvän Kiinan tiedettä ja tekniikkaa esittelevän näyttelyn lisäksi paljon opetuksellisia näyttelyosastoja, vaihtuvia näyttelyitä sekä IMAX-teatteri. Kiinalaisethan ovat olleet aikanaan edelläkävijöitä monella alalla ja heitä on kiittäminen ruudista, tarkoista tähtitaivaan tapahtumien havainnoista, kompassista, paperista, painamisesta sekä pronssin sulattamisesta ja valamisesta - muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Kunniakasta historiaa on seurannut hiljaisempi vaihe, kunnes nyt Kiina on taas vauhdissa. Ja sen näkee museossa esiteltävien laitteiden lisäksi yleisössä: paikalle tulee bussilasteittain koululaisia, jotka perusfysiikan lisäksi opettelevat mikropiirien tekemistä ja - kyllä - lentoa avaruuteen.

Museon osoite: 1, Beisanhuan Zhonglu, Peking. 100006

Paikalle pääsee busseilla 300, 302, 367, 380, 387, 406, 407, 422, 702, 718, 725, 730, 731, 734, 735, 801, 825, 830, 831, 834, 835 ja 967, mutta kiinaa taitamattomien kannattaa ajaa taksilla (pyydä kirjoittamaan museon nimi ja osoite hotellissa paperille). Taksikyyti Pekingissä on suomalaisittain erittäin edullista.

Avoinna: 9:00 - 16: 30 (Maanantaisin suljettu, mutta avoinna kansallisina juhlapäivinä)

Lisätietoa netissä: www.cstm.org.cn

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 7
Tilaa aihepiirin kiina RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved