Loppuvuoden satelliittilaukaisubakkanaali on meneillään

Kuten yleensä, satelliittien laukaisijat koettavat saada vuoden viimeiset raketit matkaan seuraavien viikkojen aikana. Ruuhka rakettirintamalla päättää ennätyksellisen vuoden 2018, jonka aikana tapahtui suhteessa ennätyksellisen vähän laukaisuonnettomuuksia.

Tähän mennessä tänä vuonna on tehty 105 kantorakettilaukaisua ympäri maailman; 36 Kiinasta, 30 Yhdysvalloista, 17 Venäjältä, 8 eurooppalaisin raketein Etelä-Amerikassa olevasta Kouroun avaruuskeskuksesta, kuusi Intiasta, kuusi Japanista ja lisäksi kaksi Uudesta Seelannista.

Vuoden loppuun on suunnitteilla vielä 12 lentoa, joista tosin osa varmasti lykkääntyy ensi vuoden puolelle. Joka tapauksessa laukaisuvalmiina ovat raketit Uudessa Seelannissa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Intiassa, Kouroun avaruuskeskuksessa ja Venäjällä.

Jo ilman näitä tulossa olevia laukaisuita on tästä vuodesta tulossa eräs aktiivisimmista avaruusvuosista. Vuonna 2017 laukaisuita oli 90 ja edeltävänä vuonna 85. Edellinen ennätys viime ajoilta on vuodelta 2014, jolloin tehtiin 92 laukaisua. Kylmän sodan aikaisia ennätyksiä ei kuitenkaan olla vielä rikkomassa, sillä vuosina 1964 – 1990 laukaisuita tehtiin vuodella yli sata, parhaimmillaan 139 (vuonna 1967).

Laukaistujen satelliittien määrässä viime vuodet ovat olleet kuitenkin kaikkien aikojen vilkkaimpia. Tänä vuonna tähän mennessä avaruuteen on laukaistu 511 satelliittia (joista neljä suomalaista) ja nähtävästi lopulta tähän tulee laskea ainakin 40 satelliittia lisää. Viime vuonna luku oli 513, sitä edeltävänä 308 ja vuonna 2015 335.

Suurin syy satelliittimäärän roimaan kasvuun ovat nanosatelliitit, sellaiset kuin Aalto-1, Suomi 100 ja Reaktor Hello World, sekä satelliittien kimppakyydit, jotka kuskaavat suuren määrän näitä kerralla avaruuteen. Ennätys tässä on intialaisilla, jotka laukaisivat 104 satelliitti yhdellä raketilla vuonna 2017. Lähivuosina tahdin oletetaan vain kiihtyvän – ja vähitellen satelliittien suuri määrä alkaa tuottaa harmaita hiuksia, sillä lähiavaruus on pian kuhisemassa pieniä, ohjauskyvyttömiä satelliitteja.

Suurin osa nanosatelliiteista putoaa parin vuoden päästä laukaisustaan luonnollisesti ilmakehään ja tuhoutuvat siinnä, mutta lähiaikoina niitä ollaan lähettämässä ylös paljon enemmän kuin niitä tulee sieltä alas.

Sojuz-avaruusalus harvinaisessa onnettomuudessa – miehistö sai aikamoista kyytiä

Sojuz MS-10 nousee Alex Gerstin avaruusasemalta ottamassa kuvassa

Kansainväliselle avaruusasemalle matkalla ollut Sojuz-alus joutui tänään onnettomuuteen kantorakettiin kesken laukaisun tulleen vian vuoksi. Sojuz MS-10 -aluksen kaksihenkinen miehistö on turvassa hätälaskeutumisen jälkeen, mutta tiedossa on hankaluuksia avaruusaseman ylläpidossa.

Juttua on päivitetty useampaan kertaan, viimeksi klo 19.40.

Kosmonautti Aleksei Ovchinin ja astronautti Nick Hague nousivat tänään lentoon Baikonurin kosmodromista klo 11.40.15 Suomen aikaa ja lento sujui normaalisti aina siihen saakka, kunnes raketissa tapahtui toimintahäiriö.

Noin kaksi minuuttia ja kaksi sekuntia laukaisun jälkeen kantoraketin neljän apuraketin irtoamisen jälkeen jokin meni vikaan.

Raketti on pettänyt", kertoi Ovchinin radiolla rauhallaisella äänellä puhuen. Tätä tilannetta on simuloitu koulutuksen aikana monta kertaa, joten miehistö tiesi täsmälleen mitä tehdä.

Sojuz irroitettiin raketista ja se oli vapaassa heittoliikkeessä. Liike tosin jatkui vielä vähän aikaa ylöspäin, koska alus jatkoi samalla liikeradalla eteenpäin, mutta painovoiman vetämänä se alkoi kääntyä alaspäin samaan tapaan kuin suuri, kaaressa ilmaan heitetty kivi. Koska alus oli vapaassa heittoliikkeessä, oli sen sisällä painottomuus. Ovchinin vahvisti tämän.

Raketista otettua videota katsomalla näkee hyvin, että juuri ennen häiriötä siitä näyttää selvästi irtoavan osia.

Raketista irtoamisen jälkeen maahanpaluukapseli, jonka sisällä avaruuslentäjät ovat, irtosi alla olevasta huoltomoduulista ja sen päällä olevasta kiertorataosasta. Tämä tapahtui räjähdyspulttien avulla, joten nämä toi oman mausteensa jännittävään tapahtumaketjuun.

Siinä missä normaalisti alas tuleva Sojuz tulee vähän sivuliirrossa, loivasti ilmavirrassa surffaten, putosi alus nyt jyrkästi alaspäin ns. ballistista rataa pitkin. Siis kuten putoava kivi. Siksi koko ajan alaspäin tultaessa tihenevä ilmakehä jarrutti voimakkaasti sen vauhtia, jolloin miehistö joutui kokemaan suurta kiihtyvyyttä – tai siis tässä tapauksessa hidastuvuutta. He painautuivat pahimmillaan istuimiaan vasten 6,7 g:n voimalla, eli he tunsivat olevansa lähes seitsemän kertaa normaalia painavampia.

Vapaan pudotuksen jälkeen avautuvat laskuvarjot: ensin yksi pieni varjo, jonka tehtävänä on vetää iso päävarjo esiin. Se on pieni nykäisy, mutta ison varjon avautuminen on aika massiivinen nykäisy. Lähes kuin ajaisi kolarin. Sen jälkeen alus normaalisti pyörii vähän aikaa laskuvarjon köysien varassa ennen kuin asento vakaantuu

Jos normaalisti laskeutuminen Sojuz-aluksella on kuin "olisi pesukoneessa, jota tönitään voimakkaasti", niin nyt meno on ollut paljon rajumpaa.

Alla on Nasa-TV:n video laukaisusta:

Tätä on hyvä verrata seuraavaan videoon, missä selitetään Sojuzin normaalisti sujuvan laukaisun eri vaiheet; onnettomuus tapahtui nyt jotakuinkin kohdassa, mistä kerrotaan videolla hieman yli seitsemän minuutin paikkeilla.

Koska putoamispaikkaa ei ole valittu etukäteen, saattaa alus päätyä melkeinpä minne vain. Tässä tapauksessa paikka oli nähtävästi tasaista aroa Kazakstanissa. Putoamispaikka oli noin 20 kilometriä itään Dzhezkazganin kaupungista, joka on noin 400 kilometrin päässä Baikonurista. Pelastushelikopterit pääsivät lentämään sinne noin 1,5 tunnissa.

Venäjä on asettanut komitean tutkimaan nyt tapahtuneen onnettomuuden syytä.

Maapallo laserpommituksen kohteena

ICESat-2 avaruudessa

Ensi yönä Suomen aikaa laukaistaan avaruuteen Euroopan avaruusjärjestön Aeolus -tuulitutkimussatelliitti ja ensi kuussa lähtee kiertoradalle Nasan ICESat-2. Yhteistä molemmille laitteille on se, että ne tulevat sinkoamaan alas kohti maapalloa lasersäteitä.

Heti alkuun on parasta sanoa, että lasersäteet eivät ole niin voimakkaita, että niistä olisi meille haittaa.

Mutta heti perään kannattaa todeta, että esimerkiksi Aeoluksen lasereita on säädetty ihan tarkoituksella siten, että vahingossa suoraan kohti satelliittia katsoessa täällä Maan pinnalla ei siitä tulisi haittaa silmille. Ultraviolettilaser kun vaurioittaa helposti silmää, etenkin kun emme itse tunne lainkaan sitä, kun valo saa aikaan vaurioita silmässä. Niinpä laserien teho on laskettu juuri parhaaksi mahdolliseksi, mutta samalla kenties jopa "liian" turvalliseksi.

Aeolus ei kuitenkaan ole ainoa satelliitti, joka ampuu alas kohti Maata laservaloa.

Sellaisia on jo nyt, mutta Aeolus tulee olemaan aivan omassa luokassaan – kuten myös Nasan uusi ICESat-2 (Ice, Cloud and land Elevation Satellite-2). Se on periaatteeltaan hieman samanlainen kuin Euroopan avaruusjärjestön jo avaruudessa oleva Cryosat, paitsi että radioaaltojen sijaan se käyttää laseria korkeuden mittaamiseen.

Olennaista on juuri korkeuden mittaaminen: kun tarkka satelliitin ja pinnan välinen etäisyys tiedetään, voidaan laskea varsin yksinkertaisesti esimerkiksi jäätiköiden paksuuksia sekä tahtia, kuinka nopeasti paksuus muuttuu.

Kuten nimi antaa ymmärtää, voi satelliitti havaita myös pilviä, meren pinnan korkeutta sekä kiinteän maan pinnan korkeuksia. Tiedoilla on erittäin suoraa käyttöä mm. ilmastonmuutoksen seurannassa.

ICESat-2:n laserlaite ampuu kohti Maata 10 000 pulssia sekunnissa. Osa valosta heijastuu takaisin ja satelliitin herkkä kamera pystyy ottamaan valoa vastaan. Kun laite toimii tutkan tapaan, voidaan tuloksesta laskea satelliitin sijaintitietojen ja asennon mukaan tarkka korkeustieto.

Ylhäällä avaruudessa on jo nyt useita satelliitteja, jotka ovat käyttäneet tai käyttävät laseria joko tiedon siirtoon tai Maan tutkimiseen. Yksi niistä oli ensimmäinen ICESat-2 -satelliitti, joka toimi vuodesta 2003 vuoteen 2009. Sen työtä on jatkanut IceBridge, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 2009 ja joka toimii edelleen. Uusi lasertutkakorkeusmittarisatelliitti on siis jatkoa tälle tutkimukselle.

Aeolus ei tule kiinnittämään niinkään huomiota korkeuksiin, vaan ilmakehässä olevien hiukkasten liikkeisiin maanpinnan ja 30 kilometrin korkeuden välissä. Hiukkasten liikkeiden avulla voidaan nimittäin katsoa miten tuuli puhaltaa eri korkeuksilla.

Tuuli viivyttää tuulta tutkivan satelliitin laukaisua

Vegan ylintä vaihetta nostetaan paikalleen

Pitkään ja hartaasti tehty Aeolus-satelliitti on parhaillaan lähtövalmiina Kouroun avaruuskeskuksessa Ranskan Guyanassa. Täksi päiväksi suunniteltua laukaisua on kuitenkin jouduttu lykkäämään ainakin vuorokaudella, koska – sinänsä ironisesti – liian kova tuuli viivyttää tämän maapallon tuulia tutkivan satelliitin lähtöä.

Aeolus on suomalaisittain kiinnostava, koska siinä on puolitoistametrinen Turun lähellä Tuorlassa Opteon Oy:ssä hiottu peili. Satelliitti ei kuitenkaan käytä peiliään perinteiseen tapaan ikään kuin suurena kaukoputkena, vaan satelliitin LIDAR-laitteisto sondaa lasereillaan sen avustuksella alla olevaa ilmakehää.

LIDAR tulee sanoista Light Detection and Ranging, ja se on vähän kuin valon aallonpituusalueella toimiva tutka: alas suunnattu laservalo heijastu takaisin ilmassa olevista pienhiukkasista ja molekyyleistä, jolloin suuren peilin avulla valo pystytään ottamaan vastaan ja sitä voidaan analysoida niin, että signaalista saadaan selville tuulen suunta ja voimakkuus. Laite pystyy ottamaan ikään kuin poikkileikkauksen ilmakehästä 30 kilometrin korkeuteen saakka.

Aeolus kuuluu Euroopan avaruusjärjestön maapalloa tutkivien Earth Explorer -satellittien sarjaan ja se on lajissaan ensimmäinen. Tuulta on mitattu aikaisemminkin erilaisin menetelmin, mutta Aeoluksen ultraviolettivalon alueella toimiva LIDAR on lajissaan ensimmäinen. Se on myös parempi ja tarkempi kuin mikään aikaisempi tutkimuslaite. Ei ihme, että sen tekemisen kanssa on ollut ongelmia.

Tutkijat saavat pian lähes reaaliajassa tietoa planeettamme tuulitilanteesta. Tämä auttaa ymmärtämään paremmin sitä, miten ilmakehä toimii: miten tuuli, ilmanpaine, lämpötila ja ilman kosteus liittyvät toisiinsa. Tämän ansiosta pystytään selvittämään myös sitä, miten tuulet vaikuttavat lämmön sekä kosteuden kiertoon maapallon pinnan, merien ja ilmakehän välillä. .

Siinä missä Aeoluksen havaintojen tuoma apu muun muassa ilmaston muuttumista koskevalle tutkimukselle on epäsuoraa, voidaan satelliitin keräämiä tietoja käyttää ihan sellaisenaan apuna sääennusteissa sekä vaikkapa pölyn, saasteiden tai siitepölyn kulkeutumisen arvioinnissa.

Tämän viikon rakettibonanza saatiin käyntiin: kaksi neljästä laukaisusta jo tehtiin illalla

Kuten aika usein vuoden lopussa, on tällä viikolla tekeillä useampia rakettien lentoja, kun ne halutaan saada tehtyä ennen joulunaikaa. Laukaisusarjan piti alkaa jo sunnuntaina, mutta viivytysten vuoksi meno alkoi vasta tänään: ensin Ariane 5, sitten New Shepard ja Electron sekä Falcon 9 ovat vielä lähdössä. Lisäksi kiinalaiset ennättivät jo laukaisemaan oman kantorakettinsa!

Satelliitteja laukaistaan avaruuteen nykyisin jatkuvalla syötöllä, eikä näistä enää jakseta raportoida – edes täällä Tiedetuubissa – koko aikaa.

Tilanne on luonnollisesti toinen, jos lennoilla jokin menee pieleen, tai edessä on tällainen laukaisusuma kuin juuri nyt. 

(Alla olevassa jutussa olevia tulevia laukaisuajankohtia on päivitetty)

Falcon 9 CRS-13

Tämän rakettilaukaisusarjan piti alkaa alun perin jo viime viikolla, kun Kansainväliselle avaruusasemalle rahtia vievän Falcon 9 -raketin oli tarkoitus lähteä matkaan. Tätä laukaisua on lykkätty sittemmin useaan otteeseen, mutta nyt uudelleenkäytettävän, SpaceX -yhtiön Falcon 9 -raketin on tarkoitus lähteä matkaan perjantaina 15. joulukuuta klo 5.36 Suomen aikaa (päivitys: se lähti).

Kyseessä on siinä mielessä historiallinen lento, että raketissa on paitsi jo kertaalleen lentänyt ensimmäinen vaihe, niin myös aiemmin jo avaruudessa käynyt Dragon-rahtialus. Lento on siis kaksinkertainen kierrätyslento ja siten ennakkotapaus tulevasta, kun jo aikaisemmin lentäneitä avaruusaluksia ja kantorakettien vaiheita käytetään uudelleen.

Molemmat on kunnostettu lentojensa jälkeen ja testattu huolellisesti, joten ne varmastikin toimivat hyvin  – mutta tietenkään tästä ei ole varmuutta.

Kyseessä on jo 15. Dragon-aluksen lento ja 13. operationaalinen rahtilento ISS-asemalle. 

Laukaisu on myös merkittävä siinä mielessä, että se käyttää ensimmäistä kertaa SpaceX:n hallinnassa olevaa Cape Canaveralin laukaisualustaa, jolla tapahtui ikävä onnettomuus vuonna 2016. Raketti räjähti tuolloin testaamisen yhteydessä laukaisualustalla ja sai aikaan paitsi Falcon 9 -rakettien laukaisuohjelmaan suuren viivästyksen, niin myös tuhosi laukaisualustan lähes kokonaan.

Toisella yhtiön Floridassa olevalla alustalla, Cape Kennedyn puolella olevalla 39A:lla ollaan valmistelemassa lentoonsa Falcon Heavy -kantorakettia, jonka saaminen käyttöön olisi valtava askel eteenpäin nuorelle avaruusyhtiölle.

Ariane 5 ja Galileot

Tänään illalla Suomen aikaa rytisi Kouroun avaruuskeskuksesta matkaan Arianen lento VA240. Koodinimen V tarkoittaa ranskan kielen salaa vol, eli "lento", ja A merkitsee Arianea, joten kyseessä on jo 240. Arianen lento.

Tällä kerralla kyydissä oli neljä eurooppalaisen Galileo-navigointisysteemin satelliittia, jotka Ariane toimitti oikealle radalle, mistä satelliitit jatkavat kohti kukin omia ratojaan ja paikkojaan radoillaan.

Satelliitit 19, 20, 21 ja 22 tekevät Galileosta aimpaakin käyttökelpoisemman, sillä vaikka teoreettisesti systeemi on jo operationaalinen, kestää signaalin saaminen toisinaan hieman pitkään. Kunnolla toimiva Galileosta saadaan sitten, kun aktiivisten satelliittien määrä on 24 ja lisäksi avaruudessa on kuusi kappaletta varasatelliitteja. Tämä tapahtuu näillä näkymin vuonna 2020.

Ensi vuonna matkaan lähtee kaksi operationaalista satelliittia lisää ja kaksi varakappaletta. Seuraavaksi avaruuteen läheteään vielä neljä varakappaletta.

Video: Aalto-2:n kolmas lähtölaskentavideo kertoo miten ja miksi satelliitteja lähetetään avaruusasemalta

Video: Aalto-2:n kolmas lähtölaskentavideo kertoo miten ja miksi satelliitteja lähetetään avaruusasemalta
13.04.2017

Aalto-2:n laukaisu lähestyy! Tällä videolla keskitytään pohtimaan sitä, miten ja miksi pieniä satelliitteja – kuten Aalto-2 – lähetetään Kansainväliseltä avaruusasemalta.  

Siemenet syöksyivät yöllä avaruuteen

OV-5 lähtee matkaan

Tuorein rahtilento Kansainväliselle avaruusasemalle lähti matkaan viime yönä Suomen aikaa. Tämä Cygnus-avaruusrahtarin lento on kiinnostava siksi, että se käytti pitkästä aikaa Antares-kantorakettia ja aluksen mukana on myös Suomeen päätyviä siemeniä.

Orbital ATK -yhtiön valmistama Cygnus laukaistiin avaruuteen Yhdysvaltain itärannikolta sijaitsevalta Wallops -saaren laukaisukeskuksesta klo 2.45 Suomen aikaa. Alus voisi lentää avaruusasemalle parissa päivässä, mutta sen matkantekoa hidastetaan hieman, jotta seuraava miehistönvaihtolento asemalle voidaan tehdä tässä välissä.

Shane Kimbroughia, Sergei Ryzhikovia ja Andrei Borisenkoa kuljettava Sojuz MS-02 on tarkoitus laukaista matkaan huomenna ja sen pitäisi saapua avaruusasemalle kahden vuorokauden lennon jälkeen. Kyseessä on vasta toinen Sojuz-aluksen uuden version lento, joten se käyttää "vanhaa" kaksipäiväistä lentorataa uudemman kuusituntisen nousun sijaan.

Lennon piti lähteä matkaan jo syyskuun lopussa, mutta sitä jouduttiin siirtämään alukseen tehtyjen tarkistusten ja korjausten vuoksi lähes kuukaudella.

Cygnus aloittaa varsinaisen lähestymisen vasta miehistön saavuttua perille ja sen on tarkoitus saapua aseman lähelle sunnuntaina noin klo 13.05 Suomen aikaa. Silloin alus napataan kiinni avaruusaseman robottikäsivarrella ja kiinnitetään telakointiporttiin.

Tämän, jo viidennen Cygnus-aluksen mukana asemalle viedään 2209 kiloa rahtia sekä aluksen ulkopuolella 83 kilogramman edestä pieniä Cubesat-luokan satelliitteja. 

Tästä tutkimuslaitteista on 498 kg, ruokaa, vaatteita ja muuta astronauteille tulevaa rahtia 585 kg, varaosia 1023 kg, avaruuskävelyillä tarvittavia varusteita viisi kiloa, tietokonelaitteita 56 kg ja aseman venäläiselle puolelle tulevia osia 42 kg.

Mukana tässä on myös koululaisten koejärjestelyyn kuuluvia siemeniä, joista kerroimme enemmän edellisessä jutussamme: Siemenkuljetus avaruusasemalle lähtövalmiina. Linkki juttuun on myös alla.

Video: Pieni italiaano kuskaa Googlea kiertoradalle

Video: Pieni italiaano kuskaa Googlea kiertoradalle

Yleensä uutisissa kerrotaan nykyisin satelliittien ja avaruusalusten laukaisuista silloin, kun jokin menee pieleen.

Niinpä monella on ajatus siitä, että raketit pamahtelevat yhtenään – vaikka oikeasti tilanne on juuri päinvastainen. Kantoraketteja laukaistaan nykyisellään keskimäärin yli kerran viikossa, ja toisinaan useamminkin, sillä esimerkiksi viime vuonna laukaisuita oli kaikkiaan 86. Siis jotakuinkin 1,6 lentoa per viikko.

16.09.2016

Toisinaan lennot pakkaantuvat yhdelle viikolle, kuten juuri nyt.

Eilen Kiina lähetti avaruuteen Tiangong-2 -avaruusasemansa, mutta lisäksi Ranskan Guyanasta laukaistu Vega vei taivaalle peräti viisi pientä satelliittia: PerúSAT-1 on Perun avaruusjärjestö CONIDAn (kyllä, Perullakin on oma avaruusasioihin erikoistunut hallintonsa) optisella alueella toimiva kaukokartoitussatelliitti, ja SkySat-satelliitit 4, 5, 6 ja 7 kuuluvat Googlen omistamalle Terra Bella -yhtiölle. SkySatit ovat pieniä, maapallon pintaa kuvaavia satelliitteja, joilla Google päivittää mm. Google Maps -palveluaan.

Yllä oleva video näyttää tämän lennon kokonaisuudessaan. Kyseessä oli jo seitsemäs Arianespace -yhtiön tänä vuonna tekemä laukaisu ja samalla seitsemäs pitkälti italialaisvalmisteisen Vegan lento. Kaikki lennot ovat sujuneet hyvin.

Laukaisu tapahtui viime yönä Suomen aikaa ja klo 22.43.35 paikallista aikaa Kouroussa. Videolla näytetään lähtölaskennan viimeisen noin varttitunnin tapahtumat ja yli tunnin kestävä lento laukaisun jälkeen. Sen aikana raketti nousee avaruuteen ja kuljettaa kunkin satelliitin halutulle radalleen.

Laukaisu on videolla kohdassa 14.10 minuuttia.

Videolla näkyy hyvin se, että Vega on pieni kiinteällä polttoaineella toimiva raketti. Se nousee lentoon lähes saman tien moottorin käynnistämisen jälkeen ja kohoaa ylös hyvin nopeasti. Esimerkiksi raskas Ariane 5 sytyttää ensin nestemäisellä polttoaineella toimiva rakettinsa ja sen kerättyä täyden työntövoimansa, raketti alkaa nousta varsin hitaasti ylös. Mutta luonnollisesti nopeus lisääntyy sitä vauhdikkaammin, mitä kevyemmäksi raketti tulee polttoaineen ja nestehapen palaessa.

Ja mitä tulee vielä rakettien laukaisuihin, niin tämän viikon toiminta ei ole vielä ohitse! Tänään illalla on tarkoitus laukaista avaruuteen Atlas V -kantoraketti Vandenbergin lentotukikohdasta, Kaliforniasta. Sieltä on tarkoitus lähettää matkaan myös Aalto-1 Falcon 9 -raketilla, mutta laukaisun ajankohta on edelleen epävarma taannoisesta Falcon 9:n räjähdyksestä johtuen. 

Onnettomuudet ovat nykyisin hyvin harvinaisia, mutta Falcon 9:llä niitä on ollut tänä ja viime vuonna yhteensä kaksi, mikä on hieman huolestuttavaa.

Katso Kiinan Tiangong-2 -avaruusaseman laukaisu

Katso Kiinan Tiangong-2 -avaruusaseman laukaisu

Tämä on yllättävää: Kiina näytti Tiangong-2 -avaruusaseman laukaisun suorana ja kerti siitä "läntiseen" tapaan televisiossa.

15.09.2016

Tiangong-2 on jo toinen kiinalainen avaruusasema, ja sen ennalta ilmoitettu laukaisuikkuna jatkuu tästä torstaista, syyskuun 15. päivästä viisi päivää eteenpäin.

Asema toimitettiin Jiuquaniin Pekingistä heinäkuun 7. päivänä ja se kuljetettiin eilen Jiuquanin avaruuskeskuksen laukaisualustalle 921.

Laukaisu tapahtuu Pitkä Marssi 2F/T2 -kantoraketilla. 

Asema itsessään on 14,5 metriä pitkä ja on massaltaan 8,5 tonnia. Se on suunniteltu siten, että kolmihenkinen miehistö voi toimia siellä kuukauden päivät kerrallaan.

Ensimmäisten asukkaiden odotetaan lähtevän matkaan lokakuussa Shenzhou 11 -avaruusaluksella.

Lähetys on katsottavissa suorana CCTV:n nettipalvelussa: op.cctvnews.cn/2015/live/ (ja jos kaikki toimii hyvin, niin myös yllä upotettuna).

Ensi yönä jyrisee – eeppinen satelliittilaukaisu Kourousta

VA230

Ariane 5 -kantoraketin laukaisut eivät ole mitenkään harvinaisia, mutta ensiöinen lento on hieman erikoisempi: kyydissä on kaksi Intelsat -yhtiölle kuuluvaa satelliittia. Tuplalaukaisukyky on ollut Arianen valtti, mutta nyt se on sen riippakivi...

Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaan, nousee Ariane 5 lentoon Euroopan avaruuslaukaisukeskuksesta Kourousta Ranskan Guianasta tänään illalla klo 00:55 Suomen aikaa (6:55 paikallista aikaa) ja vie 45-minuuttia kaikkiaan kestävällä laukaisullaan kaksi tietoliikennesatelliittia radoilleen kohti geostationaarista kiertorataa.

Mikäli koodinimeä VA232 kantava lento onnistuu hyvin, tulee siitä 73. perättäinen täysin nappiin mennyt Ariane 5:n lento – Ariane 5 on tällä saavutuksellaan jo nyt eräs maailman luotettavimmista kantoraketeista.

Raketin nokassa olevan kuorman assa on 10 735 kg, mikä pitää sisällään kaksi satellititia ja niiden laukaisuun vaadittavien sovittimien ja kiinnikkeiden painot.

Intelsat 36 (vasemmalla) on pienempi, ja sen massa on 3 253 kg. Selvästi suuremman Intelsat 33e:n (oikealla) massa on puolestaan 6 600 kg. Kuvissa satelliitteja tankataan, jolloin henkilökunta joutuu käyttämään suojapukuja.

Satelliitit on asennettu kyytiin päällekkäin. Ylimmäisenä on Intelsat 33e, joka kuuluu yhtiön uusimpaan EpicNG-satelliittien sarjaan. Kyseessä on jo toinen tämän Boeing-yhtiön tekemien satelliittien kappale, ja tämä satelliitti sijoitetaan jotakuinkin Seychellien päälle geostationaariradalla. 

Toinen, nokassa alempi satelliitti, on vanhempaa sukupolvea edustava Intelsat 36. Sen on valmistanut Space Systems Loral -yhtiö, ja se sijoitetaan hieman idemmäs, 68,5° kohdalle itäänpäin nollameridiaanista. Sen työkenttänä tulee olemaan Etelä-Afrikka ja Intian valtameri.

Kyseessä on jo neljäs Ariane 5:n laukaisu tänä vuonna ja suunnitteilla on vielä yksi laukaisu lisää. Sen kyydissä on neljä kappaletta Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän satelliitteja.

Ariane 5:n lentojen suunnittelu on nykyisin hieman hankalampaa kuin aikaisemmin, koska tietoliikennesatelliitit ovat aiempaa massiivisempia. Kun aikaisemmin Ariane 5 kykeni kuljettamaan helposti kaksi satelliittia avaruuteen, on nyt sopivien parivaljakoiden löytäminen hankalaa. Kun toinen satelliitti on suurempi ja painavampi, pitää toisen olla keskimääräistä kevyemmän. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane on menettänyt hieman otettaan SpaceX -yhtiölle ja sen Falcon 9 -kantoraketille. Raketti on edullisempi, joten se pystyy kilpailemaan yhden satelliitin laukaisun kanssa Arianen kimppakyytiä vastaan. Ariane 5 pystyisi luonnollisesti laukaisemaan yksinään paljon nykysatelliitteja massiivisempiakin kuormia, mutta laukaisu maksaa liikaa. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane 5:n seuraajasta, Ariane 6:stä suunnitellaan pienempää ja edullisempaa.

Päivitys 25.8. aamulla: laukaisu onnistui ja sen voi katsoa uudelleen alla olevalla videolla: