Tunturipeuroille tappotuomio - estääkö Norja tappavan taudin leviämisen Eurooppaan?

Ke, 04/05/2017 - 21:58 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Jarmo Korteniemi 2012

Norjan viranomaiset ovat antaneet luvan 2000-päisen peuratokan tuhoamiselle. Syynä on vuosi sitten löytynyt vaarallinen hirvieläinten näivetystauti CWD, jonka leviäminen halutaaan estää keinolla millä hyvänsä. Myös Suomessa kannattaa taudin vuoksi olla hieman varuillaan.

Kerroimme tasan vuosi sitten vaarallisesta hirvieläinten näivetystaudista, jota oli juuri löydetty norjalaisesta tunturipeuranaaraasta. Sen jälkeen tautia on löydetty myös muutamista muista saman lauman tunturipeuroista. Tutkijoiden arvion mukaan näivetystauti on saattanut muhia peuralaumassa 5-7 vuotta.

Tauti tunnetaan myös nimellä CWD (engl. Chronic wasting disease). Väärin laskostuneen proteiinin eli prionin aiheuttama tauti on vaarallinen kaikille hirvieläimille. Se tarttuu helposti ja on aina tuskallinen ja tappava.

Pahemman epidemian pelossa Norjassa tartutaan järeisiin keinoihin. Tautialueelta poistetaan koko peurakanta, mikä tarkoittaa tappotuomiota noin 2000 eläimelle. Maan maatalous- ja ruokaministeriö hyväksyi asiantuntijoiden esittämän ja perusteleman suunnitelman maaliskuun 2017 lopussa.

Tuomittu tunturipeurapopulaatio elelee Nordfjellassa Etelä-Norjassa noin 70 km x 30 km alueella. Syksyllä alkavan tuhoamisoperaation hoitavat pääasiassa harrastajametsästäjät. Sitä ennen riistanvalvojat partioivat aluetta ja varmistavat ettei peuraharhailijoita kulkeudu alueelta muualle.

Eläinten lihat aiotaan käyttää hyödyksi niiltä osin kun prionitestit osoittautuvat negatiivisiksi. Vaikka CWD ei tiettävästi tartu ihmisiin, kannattaa seudun peurojen hermoston osat sekä perna kuitenkin jättää tyystin hyödyntämättä.

Koko tokan tappaminen voi tuntua radikaalilta, mutta se pelastaa ehkä paljon. Prionitauti voisi nimittäin pahimmillaan vaarantaa muutkin Norjassa sijaitsevat ja maailman viimeiset tunturipeuran populaatiot, levitä sitten poronhoitoalueelle ja uhata perinteistä elinkeinoa, ja lopulta tarttua moniin muihinkin hirvieläimiin ympäri Euraasiaa. Ennen Norjan löytöä CWD:tä esiintyi ainoastaan Pohjois-Amerikassa.

Norjan viranomaiset pitävät kuitenkin silmänsä auki sen varalta, että tautia löytyy vielä muualta. Syksyn 2016 metsästyskaudella prionien varalta testattiin noin 8 000 hirvieläinnäytettä, tänä vuonna niitä arvioidaan tulevan noin 20 000 lisää. Lähimpiä maita, Suomea muiden muassa, on vakavasti kehotettu tehostamaan omaa CWD-valvontaansa ainakin muutaman vuoden ajan.

Koska tauti voi säilyä maastossa pitkäänkin, ei Nordfjellaan aiota istuttaa uusia peuroja ainakaan viiteen vuoteen. CWD välittyy eläimestä toiseen etenkin ruokailupaikoilla syljen ja jätösten mukana. Lisätietoja taudista löytyy aiemmasta jutustamme.

Keino, jolla CWD tuli Norjaan on arvoitus, mutta mahdollisuuksia on monia. Hirvieläinten virtsaa esimerkiksi käytetään eläinten houkuttimena, ja joku on voinut tuoda saastuneen pullollisen Yhdysvalloista Norjaan. Kyse voi olla myös huonosti puhdistettujen maastojalkineiden tai metsästysvälineiden mukana kulkeutumisesta. Prioni on myös voinut saada alkunsa Norjassakin, mikäli vain jollain peurayksilöllä kehittynyt prioni on onnistunut leviämään.

Prionia löydettiin vuoden 2016 keväällä myös kahdesta Trondheimin läheltä ammutusta hirvestä. Sikäläistä hirvikantaa ei kuitenkaan olla vielä tuhoamassa, vaan sitä tarkkaillaan. Tutkijoiden mukaan hirvillä kyse nimittäin lienee spontaanista prionin syntymisestä, joka vain havaittiin tehostetun CWD-valvonnan vuoksi. Taudin leviäminen erakkomaisempien hirvien joukossa on myös paljon epätodennäköisempää ja hitaampaa kuin tiiviissä peuratokassa.

Villiä tunturipeuraa esiintyy luonnossa ainoastaan Norjan eteläisillä vuoristo- ja tunturialueilla. Eläimiä on jäljellä runsaat 30 000, joskin näistä vain alle kolmanneksen arvioidaan olevan geneettisesti puhtaita. Loput ovat sekoittuneet peuran muiden alalajien, pääasiassa puolikesyn poron kanssa.

Peuroja (Rangifer tarandus) esiintyy ympäri pohjoista taiga- ja tundravyöhykettä, ja laji jakaantuu alueittain moniin alalajeihin, kuten tunturipeura (R. t. tarandus), poro (R. t. domesticus), metsäpeura (R. t. fennicus), sekä monet pohjoisamerikkalaiset karibut (R. t. caribou, R. t. granti, ym.). Useat näistä paikallisista alalajeista lasketaan jo pahasti vaarantuneiksi.

Monet peuroiksi kutsutut hirvieläimet (esim. valkohäntäpeura, kuusipeura, muulipeura, japaninpeura, ym.) eivät ole varsinaisia peuroja (R. t.). Lue lisää hirvieläinten tunnistuksesta.

Asiasta kertoi Suomessa ensimmäisenä Tiedetuubi.

Lähteet: Science-lehden artikkeli ja Norjan maatalous- ja ruokaministeriön tiedote.

Otsikkokuvassa oleva kuollut pohjoisnorjalainen poro ei liene sairastanut näivetystautia, mutta lopputulos on sama. Kuva: Jarmo Korteniemi 2012

Tappavaa hirvieläintautia löytynyt Norjasta - prioni uhka niin poroille kuin hirvillekin

Ke, 04/06/2016 - 12:02 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Jarmo Korteniemi 2012

Norjalaisilta tunturipeuroilta on löydetty vaarallista ja tarttuvaa CWD-prionitautia. Tautia ei ole aiemmin tavattu Euroopassa.

Norjan Eläinlääketieteellinen instituutti on havainnut pelättyä hirvieläinten näivetystautia ensi kertaa Euroopasta. Löytö tehtiin villistä tunturipeurasta Etelä-Norjassa.

Löytö tehtiin maaliskuun puolessavälissä tunturipeuran ruhosta Etelä-Norjan Nordfjellan alueella. Seutu sijaitsee Bergenistä koilliseen. Löytö on erityisen ikävä siksi, että puhtaita tunturipeuroja ei muualla Euroopassa enää elä.

Näivetystaudin saapumista Eurooppaan on osattu pelätä jo pitkään. Sitä etsittiin EU:n laajuisella projektilla vuosina 2007–2009. Suomessa keskityttiin erityisesti valkohäntäkauriiden tutkimiseen, sillä ne ovat taudille hyvin herkkiä. Näivetystautia ei kuitenkaan tuolloin tutkimuksissa havaittu.

Pahimmillaan tauti voisi onnistua leviämään kaikkiin Etelä-Norjan hirvieläinlajeihin ja kenties pitkän ajan kuluessa muuallekin Eurooppaan. Erityisen suuressa vaarassa ovat isoissa tiiviissä laumoissa ruokailevat eläimet, mikä tarkoittaa Suomessa poroja, metsäpeuroja ja valkohäntäkauriita.

Yllä: Tautiin kuolleen peuran aivot. Sylvie Lafond Benestad / Norwegian Veterinary Institute

Hirvieläinten näivetystauti on hullun lehmän taudin kaltainen vaarallinen ja tappava prionitauti. Taudin eteneminen on hidasta: se johtaa ensin laihtumiseen, apaattisuuteen, hermostuneisuuteen sekä muihin käytösmuutoksiin, ja lopulta vääjäämättä kuolemaan. Prioniksi kutsuttu viallinen proteiini käytännössä tuhoaa eläimen aivot. Tauti tarttuu eläimestä eläimeen, joskaan kaikkia leviämismekanismeja ei vielä tunneta. Se tarttuu ilmeisesti ainakin syljen mukana syötäviin kasveihin ja siitä uusiin uhreihin. Tauti tunnetaan yleisesti englanninkielisellä nimellä Chronic wasting disease (CWD).

Näivetystauti on uhka kaikille hirvieläimille. Se tunnistettiin ensi kerran vuonna 1967 mustahäntäkauriilta (ent. muulipeura). Tämän jälkeen sitä on kotiseuduillaan Pohjois-Amerikassa tavattu valkohäntäkauriilla, karibulla, vapitilla eli kanadanhirvellä sekä hirvellä.

Norjan tunturipeura on yksi peuran alalaji, muita ovat esimerkiksi Suomessa esiintyvä uhanalainen metsäpeura sekä amerikkalainen metsäkaribu. Poro on juuri tunturipeuran kesyksi jalostettu muoto. Peuran lisäksi Suomessa esiintyviä hirvieläinlajeja ovat hirvi, valkohäntäkauris, täpläkauris (ent. kuusipeura) sekä metsäkauris. Etelämpänä Euroopassa elää lisäksi isokauriita (ent. saksanhirvi) ja istutettuja japaninhirviä.

Näivetystaudin esiintymisalue Pohjois-Amerikassa. Kuva: USGS, National Wildlife Health Center
Uuden löydön paikka Norjassa. Kuva: Openstreetmap

Yllä: Näivetystaudin esiintymisalue Pohjois-Amerikassa (USGS, National Wildlife Health Center) sekä Norjassa (OpenStreetMap).

 

Taudin ei tiedetä olevan millään tavalla vaarallinen ihmisille. Taudin epidemia-alueilla kuitenkin suositellaan, ettei hirvieläimistä syödä sellaisia osia, joissa CWD-proteiineja tiedetään olevan. Näihin kuuluvat aivot, selkäydin, silmät, perna, nielurisat, sekä imusolmukkeet.

Vielä ei ole selvää, kuinka prioni on Eurooppaan tullut. Mahdollisuuksia on kolme. Todennäköisin lienee ihmisen toiminta (se on tuotu vahingossa jonkin eliön tai maaperän mukana), mutta myös luontainen kulkeutuminen on mahdollista, esimerkiksi lintujen mukana. Kolmas vaihtoehto on, että proteiinimolekyylin laskostumisvirhe on tapahtunut Euroopassa identtisenä uudelleen. Vaikka prioni ei ole eliö eikä sitä siksi voida laskea vieraslajiksi, sen tuomat ongelmat kulkevat käsi kädessä vieraslajiongelmien kanssa.

Prioniesti tehdään ruhon aivokudoksesta. Tällä kertaa testi toistettiin kolmesti, ja kaikki kolme tulosta olivat positiivisia. Koska taudin eteneminen on hidasta, on todennäköistä että se on ehtinyt edetä muihinkin eläimiin.

Norjan eläinlääketieteen instituutti seuraa taudin etenemistä sikäläisissä peurapopulaatiossa.

Norjan Veterinærinstituttet julkaisi asiasta tiedotteen 5.4.2016.

Suomessa asiasta kertoi ensimmäisenä Tiedetuubi.

Päivitys 6.4. klo 13.00: Otsikkokuvaa vaihdettu ja lisätty pohdintaa taudin kulkeutumisesta.
Päivitys 6.4. klo 14.00: Otsikko vaihdettu, aiempi oli "Tappava hirvieläinten tauti levinnyt Eurooppaan"
Päivitys 6.4. klo 14.20: Lisätty kartta ja korjattu sijaintitietoja. Löytöalue on Bergenistä koilliseen eikä "lähellä Ruotsin rajaa, Oslon itäpuolella" kuten aiemmin kerroimme.
Päivitys 7.4. klo 21.00: Korjattu prioniproteiinin laskostumistermi. Aiemmin kohdalla luki "koodausvirhe", mutta prionitaudit eivät johdu proteiinin väärästä koodauksesta vaan sen vääränlaisesta laskostumisesta.

Otsikkokuvassa oleva kuollut pohjoisnorjalainen poro ei liene sairastanut näivetystautia, mutta lopputulos on sama. Kuva: Jarmo Korteniemi 2012

Kuka tästä meni - kauris, peura vai hirvi?

Ma, 06/15/2015 - 19:45 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Jarmo Korteniemi

Tuolta se tuli ja tuonne se meni - mutta mikä se oli? Kuinka tunnistaa hirvieläinten jäljet?

Metsistämme löytyy paljon sorkanjälkiä. Siellä asustaelee vakituisesti kuusi hirvieläintä, jotka ovat kokojärjestyksessä hirvi, metsäpeura, poro (eli tunturipeuran kesy muoto), valkohäntäkauris (eli -peura, tai laukonpeura), täpläkauris (eli kuusipeura) ja pienimpänä metsäkauris.

Kaikkien mainittujen sorkat jättävät suurin piirtein samankaltaisia painanteita - mutta vain äkkisilmäyksellä.

Hirven jälki on ehdottomasti helpoin tunnistaa: Ne ovat muita suuremmat ja leveämmät. Jos jäljet huitelevat 15 sentin tienoilla, ne ovat hirven. Vasojen ja nuorten yksilöiden jäljet tekevät tunnistuksesta kuitenkin joskus haastavaa. Jälkiä kannattaakin seurata hetki, jos vaikka emon sorkka ratkaisisi tunnistuspulman. Hirvenvasan sorkka on jo vuoden ikäisenä suurempi kuin valkohäntäkauriilla.

Poron ja metsäpeuran jäljet on helppo erottaa kaikista muista hirvieläimistä: sorkkien painaumat ovat kuin kaksi pyöreää kaarta tai puolikuuta, muilla ne ovat pitkulaisia. Poroa ja metsäpeuraa on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa toisistaan, sillä ne ovat saman eläimen alalajeja. Pitkäjalkaisuudesta johtuen metsäpeuran askelväli tosin on hieman pidempi. Havainnon sijainti antaa yleensä selvän vihjeen: Lapista löytyvä peuran jälki on aina poron. Metsäpeuroja taas löytyy lähinnä vain Kainuusta, Lieksasta ja Ähtärin ympäristöstä. Poroaidan pitäisi toimia tunnistusrajana.

Hirvieläinten jälkivertailu. (Jarmo Korteniemi)

Yllä: Hirvieläinten jälkien koko- ja muotovertailu. Klikkaa suuremmaksi. Kuva: Jarmo Korteniemi

Pienten kauriiden jäljet limittyvät

Valkohäntäkauris jättää kuin pienen ja kapeasorkkaisen hirven jälkiä. Ne ovat terävät ja reunoiltaan pyöreät. Ainoastaan vasojen jälkiä voi kokonsa puolesta luulla metsäkaurispukin jättämiksi. Metsäkauriin sorkka kasvaa tuskin tulitikkuaskia suuremmaksi, ja jäljet kaartuvat kärjistään vielä valkohäntäkauristakin enemmän.

Täpläkauriit sekoittavat pienten hirvieläinten pakkaa pahasti, sillä niiden jäljet täyttävät sopivasti metsä- ja valkohäntäkauriiden väliin jäävän aukon. Täpläkauriin sorkanjäljet ovat reunoiltaan kuitenkin selkeästi suoremmat kuin toisilla - mutta ilman vertailukohtaa tunnistus on usein vaikeaa.

Kauriiden tunnistus on ongelmallista siis juuri täpläkauriin esiintymisalueella: Uudellemaalla (Hyvinkää ja Inkoo) sekä Varsinais-Suomessa (Miraholm). Yksittäisiä yksilöitä on havaittu ajoittain muuallakin. Valkohäntäkauris on vakiintunut Vaasasta Kotkaan ulottuvalle alueelle, ja metsäkauriita löytyy nykyään jo ympäri maan aivan ylintä Lappia lukuunottamatta. Maan lounainen osa on kummankin ydinaluetta. Pienten hirvieläinten jälkien tunnistamisesta lisää vaikkapa Metsästäjä-lehden numerossa 1/2009.

Villisian jäljet voivat joskus sekoittua hirvieläinten jättämiin. Kokoluokka on sama kuin täpläkauriilla, mutta possun sorkat jättävät paljon pyöreämpiä painaumia.

Eläinten uudet kaurisnimitykset voivat herättää ihmetystä. Ne ovat peräisin nisäkästoimikunnan suosituksesta, ja perustuvat tieteelliseen jakoon. Peuroja on vain yksi laji, jonka alalajeja ovat poro ja metsäpeura. Kaikki muut ovat kauriita. Paitsi tietysti hirvi.