Ihmiset alkoivat innovoida jo varhain – koska oli pakko

Varhaisten ihmisten kehitys oli riippuvaista ympäristöoloista. Runsaat 300 000 vuotta sitten niissä tapahtui muutoksia, jotka pakottivat esivanhempamme ideoimaan uusia asioita.

Itäisestä Afrikasta on kaivettu esiin kymmeniätuhansia vuosia aiempia löytöjä vanhempia merkkejä nykyihmisen varhaisesta elämästä. Kansainvälinen tutkijaryhmä on esimerkiksi selvittänyt, että väriaineilla ja työkaluihin soveltuvilla kivilajeilla käytiin kauppaa jo yli 300 000 vuotta sitten.

Eteläisen Kenian Olorgesailien alueelta on löytynyt merkkejä ihmisasutuksesta yli miljoonan vuoden ajalta. Satojatuhansia vuosia noudatetut käytännöt muuttuivat melko nopeasti ja tutkijat arvelevat, että syynä olivat olosuhteiden pikaiset muutokset.

Reilut 300 000 vuotta sitten itäinen Afrikka ei ollut erityisen suotuisaa aluetta. Voimakkaat maanjäristykset muovasivat maankamaraa ja ilmasto vaihteli kosteasta kuivaan. Selviytyäkseen ankarissa ja alati muuttuvissa olosuhteissa esivanhempiemme oli kehitettävä uusia taitoja ja uutta tekniikkaa sekä luotava sosiaalisia verkostoja, jotka edellyttivät kommunikaatiokykyä.

"Parempia henkisiä kykyjä ja monimuotoisempaa sosiaalista elämää edellyttävien mutkikkaiden käytöstapojen omaksuminen saattoi olla keskeinen tekijä, joka erotti nykyihmisen muista varhaisista ihmisistä", toteaa Rick Potts, joka johtaa ihmisen alkuperää selvittävää Luonnonhistoriallisen museon Human Origins -hanketta.

Vanhimmat merkit ihmisten touhuista Olorgesailien alueella ovat 1,2 miljoonan vuoden takaa. Satojentuhansien vuosien ajan sikäläiset ihmiset valmistivat ja käyttivät kivestä muokattuja käsikirveitä.

Kuluvan vuosituhannen alussa seudulta löytyi pienempiä ja taidokkaammin muokattuja työkaluja kuten kaapimia, keihäänkärkiä ja naskaleita. Niiden ajoitus paljasti kiviesineiden olevan yllättävän vanhoja, jopa 320 000 vuoden takaa.

Tuoreet löydöt poikkesivat aiemmin tunnetuista käsikirveistä myös materiaaliltaan. Kookkaammat käsikirveet oli naputeltu paikallisista kivistä, mutta keihäänkärjet ovat obsidiaania, tuliperäistä kiveä, jota Olorgesailien seuduilla ei esiinny.

Sitä on melko lähellä, vain 25–90 kilometrin etäisyydellä, mutta eri suunnissa ja eri esiintymissä. Tästä tutkijat ovat päätelleet, että tuolloiset ihmisryhmät harjoittivat keskenään vaihtokauppaa.

Asuinpaikoilta löytyi myös väriaineita, esimerkiksi okraa. Tutkijat eivät ole varmoja, mihin tarkoitukseen niitä on käytetty, mutta joitakin aavistuksia siitä on.

"Samaan tapaan kuin värejä käytetään nykyisin vaatteissa tai lipuissa ilmaisemaan omaa identiteettiä, entisaikojen ihmiset ovat ehkä viestittäneet väriaineiden avulla kuulumistaan eri ryhmittymiin ja mahdollisesti pitäneet yllä siteitä etäämpänä asuviin lajitovereihinsa", Potts arvioi.

Tutkijat selvittivät syitä uudenlaisten käytöstapojen ilmaantumiseen yhdistämällä eri tavoin hankittuja tietoja muinaisista olosuhteista ja asuinseuduista. Näyttää siltä, että noihin aikoihin sekä maisemassa että ilmastossa tapahtui muutoksia, jotka saivat aikaan epävarmuutta elämisen kannalta tärkeiden resurssien löytymisessä.

Epävakaiden aikojen arvellaan alkaneen noin 360 000 vuotta sitten, jolloin myös alueen vulkaaninen aktiivisuus kasvoi. Aiemmin on oltu siinä käsityksessä, että ihmisen kehitys oli tasaisen verkkaista, mutta uusien tutkimustulosten perusteella olosuhteissa tapahtuneet merkittävät muutokset pakottivat kehittämään melko nopeasti uusia tapoja selviytyä uudenlaisessa ympäristössä.

Löydöistä kerrottiin Smithsonian Instituten uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuvat: Human Origins Program/Smithsonian Institute

Neandertalinihminen ei osannut piirtää – tuho tuli

Neandertalilaisia saattoi elää Euroopassa vielä noin 30 000 vuotta sitten eli nykyihmisen rinnalla kuljeskeli pitkään toinenkin fiksu kaveri. Ei kuitenkaan riittävän fiksu.

Siinä missä nykyihminen loi loisteliasta luolataidetta jo kymmeniätuhansia vuosia sitten, neandertalinihminen ei kyennyt riipustelemaan oikeastaan mitään tunnistettavaa. Serkkumme eivät osanneet piirtää.

Moinen puute kuulostaa vähäiseltä taitovajeelta, mutta se saattoi sinetöidä neandertalilaisten kohtalon. Sukupuuton syitä on pohdittu pitkään, mutta mitään selkeää, yksittäistä syytä ei edelleenkään tiedetä.

Piirustustaidon puutekaan ei ole sellainen, mutta se voi kertoa vakavammista ongelmista.

Sekä nykyihminen että neandertalinihminen metsästivät ja käyttivät jopa samanlaisia aseita eli keihäitä. Saaliseläimissä oli kuitenkin eroa.

Siinä missä neandertalilaiset väijyivät vähemmän vaarallista suurriistaa Euraasian aroilla, nykyihminen metsästi Afrikan ruohosavanneilla vikkelämpiä eläimiä – jotka saattoivat äkkiä muuttuakin saaliista saalistajiksi. Sen myötä nykyihminen kehittyi neuvokkaammaksi ja ehkä myös älykkäämmäksi kuin neandertalinihminen.

Miten metsästys liittyy piirtämiseen? Richard Cossin, Kalifornian yliopiston psykologian emeritusprofessorin, mukaan ehkä hyvinkin läheisesti.

Cossin kehittelemän hypoteesin mukaan nykyihmisen pyöreämpi kallo kehittyi antamaan tilaa suuremmalle päälakilohkolle, joka puolestaan kasvoi pakon edessä. Päälakilohkon alueella olevat aivojen osat ohjaavat näköaistin ja liikekoordinaation yhteistyötä. Ja se puolestaan oli kirjaimellisesti elintärkeää, ellei halunnut päätyä saaliseläimensä ateriaksi.

Silmän ja käden yhteistyö on oleellista myös piirtämisessä ja jos siinä on puutteita, näköaistin välittämät havainnot ympäristöstä eivät siirry luolan seinämiä peittäviksi piirroksiksi.

 

 

"Neandertalilaiset pystyivät muistinsa avulla visualisoimaan mielessään aiemmin näkemiään eläimiä, mutta he eivät kyenneet kunnolla muuttamaan näitä mielikuvia hallituiksi käden liikkeiksi, jotka ovat piirtämisen edellytyksenä", Coss arvelee.

Nykyihminen sen sijaan metsästi keihäillä vaarallista riistaa yli puolen miljoonan vuoden ajan, mikä vaikutti ihmisen lisäksi myös saaliseläinten evoluutioon. Ne kehittyivät yhä vaarallisemmiksi ja se vaati puolestaan ihmiseltä entistä suurempaa nokkeluutta.

Cossin mukaan pään sisällä olevien kuvien piirtäminen ohjaa käden liikkeitä samaan tapaan kuin metsästäjän mielikuvat siitä, miten keihäs pitää heittää, jotta se osuu lentonsa päätteeksi saaliseläimeen.

Piirustustaito ei merkinnyt pelkästään asuinsijojen koristelua: piirroksia saatettiin käyttää opetusvälineinä. Niiden avulla nykyihmiset kenties opettivat toisilleen metsästykseen liittyviä taitoja, kuten sopivien saaliseläinten valintaa ja niiden haavoittuvimpien kohtien sijaintia.

Luolamaalaukset ja -piirrokset eivät siis olisi olleet pelkkää tuntemattomiin seremonioihin liittyvää kuvitusta. Samalla piirtäminen mahdollisti kulttuurin kehittymisen. Nykyihminen meni menojaan, neandertalinihminen hiipui historian hämäriin, kun näppärämpi nykyihminen levittäytyi vähitellen samoille seuduille.

"Kyvyllä välittää mielikuvia muille ryhmän jäsenille oli valtaisat sosiaaliset seuraukset", Coss toteaa.

Cossin tutkimuksesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (University of California, Davis) uutissivuilla ja se on julkaistu Evolutionary Studies in Imaginative Culture -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Ministère de la Culture/Centre National de la Préhistoire/Norbert Aujoulat