Vaikka ilmiö on yksi Albert Einsteinin kehittämän yleisen suhteellisuusteorian ennusteista, reilumpaa olisi nimittää sitä Einsteinin-Chwolsonin renkaaksi. Vuonna 1924 venäläis/neuvostofyysikko Orest Chwolson julkaisi Astronomische Nachrichten -tiedelehdessä artikkelin, jossa tarkasteli gravitaation aiheuttamaa ”haloilmiötä”.
Suhteellisuusteorian ensimmäinen vankka todiste oli valon taipuminen Auringon gravitaation vaikutuksesta. Vuonna 1919 Arthur Eddingtonin johdolla kuvattiin täydellistä auringonpimennystä, jolloin Kuun peittämän Auringon lähellä erottuneiden tähtien paikat näyttivät hieman muuttuneen teorian ennustamalla tavalla.
Hubblen kuvassa valoa taivuttaa Auringon sijasta renkaan keskellä oleva galaksi. Sitä ympäröi paljon kaukaisemman, yli 11 miljardin valovuoden etäisyydellä sijaitsevan galaksin vääristynyt kuvajainen. Kun galaksin valo aloitti ammoin pitkän taivalluksensa, maailmankaikkeudella oli ikää vain noin 2,5 miljardia vuotta.
Tällaisten gravitaatiolinssien avulla pystytään tarkastelemaan hyvin kaukaisia tähtijärjestelmiä, joita ei muuten saataisi suurillakaan kaukoputkilla erottumaan kuin pieninä utuläikkinä.
