Matthew Knightin 19. marraskuuta NASAn Comet ISON Observing Campaign -sivustolle kokoama valokäyrä kertoo, miten komeetan kirkkaus on kasvanut sen lähestyessä periheliään. Yhtenäinen musta viiva kuvaa ennustettua kirkkautta, punaiset pallot IAU:n (International Astronomical Union, Kansainvälinen tähtitieteen unioni) Minor Planet Centeriin raportoituja usein melko monenkirjavia havaintoja ja siniset kolmiot Harvardin yliopiston International Comet Quarterlyn keräämiä, kokeneiden havaitsijoiden tekemiä arvioita.

Viime vuodenvaihteessa komeetan kirkkaus oli ennustettua suurempi, mutta kun se ilmestyi uudelleen näkyviin Auringon takaa loppukesästä 2013, sen kirkkaus oli jäänyt ennusteista jälkeen. Marraskuun aikana sattuneet purkaukset ovat saaneet komeetan kirkastumaan ja nyt se on joidenkin arvioiden mukaan jo alle neljä magnitudia eli nähtävissä helposti paljain silmin – mikäli komeetta olisi pimeällä taivaalla. Vaalenevalla aamutaivaalla sen etsimiseen kannattaa edelleen käyttää kiikaria.

Komeettojen kirkkauksia on vaikea ellei peräti mahdoton ennustaa edes näin lähellä periheliä, mutta jotain osviittaa saattaa antaa kaksi vuotta sitten näkynyt komeetta Lovejoy (C/2011 W3). Noin viikkoa ennen Auringon lähintä ohitusta sen kirkkaus oli noin 10 magnitudia ja perihelin jälkeen kirkkaus oli suurimmillaan -3 magnitudia (mitä pienempi on magnitudin lukuarvo, sitä suurempi on kirkkaus). Viikkoa ennen periheliä ISON-komeetan kirkkaus on noin 4 magnitudia eli se on 100 kertaa kirkkaampi kuin Lovejoy suunnilleen samalla etäisyydellä Auringosta. 

Kuva: Matthew Knight / CIOC