Ilmatieteen laitoksella on avoinna vielä parin päivän ajan Tieteestä taidetta -minitaidenäyttely, jossa on esillä on myös päivän kuvana oleva 2 407 nailonlangasta koottu avaruusryijy, johon teollinen muotoilija Timo Rytkönen on saanut inspiraation Maan magneettikentästä.

Lisäksi mukana on taiteilija Eija Hakkolan ”Taivaanpyörä”-teos, jonka teknisestä toteutuksesta on vastannut Antti Sinkkonen Aalto-yliopistosta. Työ koostuu neljästä rasteripintaisesta lasilevystä, joita pyörittävät moottorit. Lasien rasteripintojen osuessa kohdalleen muodostuu näkyviin nelivärinen pilvikuva.

Teosten innoittajana ja aiheina ovat ensimmäiset globaalit plasmasimulaatiot, jotka on tehty uuden hybridi-Vlasov-simulaatiomallin avulla.

Vlasiator on uusi kineettinen malli, joka on suunniteltu simuloimaan maan magneettikehää. Malli on laskennallisesti erittäin raskas ja sitä ajetaan Hornet-supertietokoneella, joka on yksi Euroopan tehokkaimmista. Vlasiator avaa mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia Maan plasmaympäristön tutkimuksessa.

Näyttely on avoinna 31.7. saakka klo 10-14 Ilmatieteen laitoksen aulatiloissa, osoitteessa Erik Palménin aukio 1, Helsinki.

Aurinko oli korkeimmillaan pohjoisella taivaalla muutama viikko sitten, 21. kesäkuuta, mutta yhä edelleen päivät ovat pitkiä ja pohjoisessa Aurinko ei laske lankaan.

Juuri nyt onkin vielä sopiva aika virittää aurinkografi, eli Auringon liikettä taivaalla kuvaava neulanreikäkamera. Kuvan ottaminen kestää vain puoli vuotta, ja koska eräs kätevimmistä raaka-aineista kameran tekemiseen on oluttölkki, ei kannata aikailla.

Idea on yksinkertainen ja perustuu siihen, että pieni reikä toimii kuin kalansilmälinssi: se muodostaa pimeään tilaan vastakkaiselle seinälle kuvan toisella puolella olevasta maisemasta. Tämä camera obscura -menetelmä tunnettiin jo ammoisessa Kiinassa ja Kreikassa, ja ennen nykyaikaisia kameroita sitä käytettiin myös valokuvaamisessa.

Nykyisin menetelmin tätä voidaan käyttää jälleen valokuvaamiseen hyvin yksinkertaisesti, sillä filmin sijaan kuvan vangitsemiseen voi käyttää valoherkkää paperia. Ongelmana kuvaamisessa on tosin se, että valotusajat ovat helposti varsin pitkiä, koska kuva ei ole kovin valovoimainen. Tämän tosin voi kääntää hyödyksi, kuten tehdään aurinkografeissa. Niissä kuvaa valotetaan puoli vuotta, ja kun kamera on suunnattu kuvaamaan etelää, tallentuu paperille Auringon liike taivaalla. 

Kuvassa näkee siis hyvin kuinka Auringon korkeus muuttuu; miten nyt kesällä se nousee korkealle ja talvella viiltää taivaanrantaa.

Jotta liikeradat tulisivat hyvin esiin, kannattaa reikä laittaa umpeen aina välillä, sillä muutoin liikkuva Aurinko muodostaa vain selvästi ylivalottuneen alueen kuvassa.

Ammoisen Taideteollisen korkeakoulun lehtori Tarja Trygg kehitti tästä kuvaamisesta varsinaisen projektin ja kokosi kuvia ympäri maailmaa nettisivulleen www.solargraphy.com. Sivuilla on myös hyvät ohjeet (englanniksi) neulanreikäkameran tekemiseen. Suomeksi mainiot ohjeet löytyy myös Tähtitieteen e-resurssikeskus ARCturuksesta.

Itse suosittelemme näin kesähengessä hollantilaista tapaa tehdä aurinkografi: otetaan tyhjä oluttölkki (virvoitusjuomakin kelpaa) ja käytetään sitä filmipurkin tai muun vastaavan sijaan. Metalliseen pintaan on helppo saada reikä ja sen takaseinälle voi levittää suurehkon palan valokuvauspaperia. Purkki on myös helppo leikata vaikka saksilla auki ja kiinnittää taas yhteen valotiiviisti vaikkapa putkiteipillä.

Näitä kuvia kerättiin viime kuussa Middelburgin kaupungin tähtitornin järjestämässä hankkeessa ja yllä olevassa kuvassa on 12 näistä parhaista kuvista. Täysi 16 kuvan setti on täällä. Kuvat on koonnut yhteen Jan Koeman.

Alla on puolestaan eräs jännimmistä Traja Tryggin hankkeen Suomessa otetuista kuvista. Sen on tehnyt Eero Ali-Mattila Siuntiossa vuonna 2006. Valotusaika on tarkalleen 6.7. – 3.9.2006, eli vastaavan ennättää hyvin tehdä nytkin, jos kameran tekee tänään ja hommaa valokuvapaperia vaikka heti huomenna!

Tiedetuubi julistaa kesälle 2015 valokuvauskilpailun: kuvaa heinä- tai elokuussa 2015 jotain, mitä emme tuttaviemme kanssa osaa selittää, niin saatat voittaa hyvän kirjapalkinnon!

Netissä pyörii aina silloin tällöin kuvia, joissa on valokaaria, kummallisia tähtiä, vesipyörteitä tai muita kummallisia ilmiöitä, ja kuvien määrä tuppaa aina lisääntymään näin kesäaikaan, kun suomalaiset ovat muita vuodenaikoja enemmän luonnon helmassa.

Me Tiedetuubissa kuvaamme sekä tarkkailemme koko ajan luontoa, taivasta ja kaikkea muuta ympärillämme, emmekä törmää juuri koskaan mihinkään todella omituiseen. Silti saamme koko ajan raportteja kaikenlaisesta Suomen suvessa tapahtuvasta omituisesta toiminnasta.

Siksipä pyydämme kaikkia lähettämään meille kuvia tällaisista kummallisista asioista tai ilmiöistä! Jos emme osaa selittää mitä kuvassa on, niin voit voittaa komean kirjapalkinnon. Mikäli selittämättömiä ilmiöitä tulee useampia, niin arvomme pääpalkinnon ja annamme muille lohdutuspalkintoja.

Voit myös koittaa hämätä meitä!

Kaikista vähänkin omituisista tapauksista kuitenkin haluamme tarkat kuvaustiedot (kamera, objektiivi, valotusaika, aukko, paikka, ilmansuunta jne), joten varaudu toimittamaan nämä – esimerkiksi selittämättömien taivaanilmiöiden pohdintaan ilmasuunta, sijainti ja kellonaika ovat tärkeitä. Siksi kuvissa kannattaa pitää mukana vähintään niiden EXIF-tiedot.

Kätevin ja paras tapa osallistua kisaan on lähettää kuva joko Tiedetuubin Facebook-sivulla tai julkaista Twitterissä varustettuna avainsanoilla #kesakuvakisa ja #tiedetuubi tai @tiedetuubi. Voit lähettää kuvan myös sähköpostilla osoitteeseen toimitus@tiedetuubi.fi

Kisa-aika alkaa tänään ja jatkuu 31. elokuuta klo 23:59 Suomen aikaa saakka.

Säännöt:

- Yksi henkilö voi osallistua kisaan vaikka kuinka monella kuvalla.
- Kuvat tulee lähettää joko Tiedetuubin Facebook-sivulla, Twitterissä varustettuna avainsanoilla #kesakuvakisa ja #tiedetuubi tai @tiedetuubi, tai  sähköpostilla osoitteeseen toimitus@tiedetuubi.fi
- Kuvan tulee olla jossain yleisimmässä sähköisessä kuvamuodossa ja pienempi kuin 15MB.
- Kuvasta tulee ilmetä (tai tiedot tulee ainakin toimittaa pyydettäessä) paikka, aika, kuvausilmansuunta, käytetty kalusto sekä muut kuvaustiedot, jotka yleensä ovat kuvan EXIF-tiedostossa.
- Kuvat eivät saa olla muokattuja; kontrastia, kirkkautta yms. saa muuttaa, mutta ns. photoshoppaaminen ei ole sallittua.
- Kilpailuaika on 1.7.2015 klo 00:01 – 31.8.2015 klo 23:59 Suomen aikaa.
- Järjestäjät voivat kysyä neuvoa muilta asiantuntijoilta kuvien sisällön selvittämiseksi.
- Toimitus tai sen jäsenten lähisukulaiset eivät saa osallistua.
- Jurynä toimii Tiedetuubin toimitus ja sen tekemä päätös on lopullinen.
- Mikäli selittämättömiä kuvia tulee useita, arvotaan pääpalkinnon saaja ja jury päättää muiden palkintojen jaosta parhaaksi katsomallaan tavalla.
- Tiedetuubi saa ilmaisen käyttöoikeuden kuviin, mutta muilta osin kuvien tekijäoikeudet säilyvät kuvaajilla. Tarkennus: Käyttöoikeus koskee ainoastaan kisaan liittyvää uutisointia. Muusta mahdollisesta käytöstä sovimme kunkin kuvaajan kanssa erikseen.
- Vain "parhaimpien" (määrän päättää jury) selitykset julkaistaan.

Varoitus! Jos pidät Tintti-sarjakuvista, kannattaa harkita luetko tätä juttua lainkaan: tämän jälkeen et varmasti pysty edes selaamaan Tinttejä samaan tapaan kuin aikaisemmin!

Tiedetuubi on lukenut Tinttinsä ja huolestunut albumeja selatessaan hänen terveydestään, mutta emme ole menneet sentään niin pitkälle, että olisimme tehneet varsinaista tutkimusta sarjakuvasankarin terveysriskeistä.

Eric Caumes, Loïc Epelboin, France Leturcq, Phyllis Kozarsky ja Peter Clarke sen sijaan ovat paneutuneet asiaan toden teolla. He julkaisivat toukokuun 11. päivänä artikkelin nimeltä “Tintin’s travel traumas: Health issues affecting the intrepid globetrotter”, eli “Tintin matkatraumat: urheaa maailmanmatkaajaa vaanivat terveydelliset vaarat” (La Presse Médicale).

Tutkimuksessaan raskalais-brittiläis-amerikkalainen tutkijaryhmä oli (luonnollisesti puolivakavissaan) käynyt läpi 23 Tintin seikkailua, luetteloinut niissä olevat terveysvaarat ja arvioineet niiden syyt sekä seuraukset. Tapaukset on luokiteltu myös sen suhteen ovat ne tuottaneet vammoja vai eivät, ja ovatko ne olleet tarkoituksellisia vai vahinkoja.

Tulokset ovat hälyttäviä: Tintti on joutunut seikkailuissaan 236 kertaa tilanteeseen, jotka on otettu tutkimuksessa huomioon riskaabeleina. Näistä 244:sta on ollut terveydellistä vaaraa, kuusi kertaa Tintti on joutunut sairaalaan ja kaksi kertaa leikkauspöydälle. Lisäksi hänet on kidnapattu 13 kertaa.

Kun näitä 244 terveysvaaratapausta tutkitaan tarkemmin, on niistä 191 (78,3%) aiheuttanut ruumiinvamman, eli ovat traumaattisia, ja 53 ei ole (21,7%). 

Tyypillisin trauma oli konkussio, eli törmäyksestä tai iskusta aiheutunut toimintakyvyn aleneminen. Tällainen on esimerkiksi lihastärähdys, mistä tulee varmastikin mustelma, mutta joka paranee suhteellisen nopeasti. Tällaisia tapauksia oli 62%, mikä ei sinällään ole yllätys, kun tietää kuinka usein Tinttiä lyödään tai hän kaatuu tai putoaa.

Yleisimmät ei-traumaattiset ongelmat olivat unihäiriöt (15,1%), masennus tai kiihtyminen (13%) ja kaasu- tai kloroformimyrkytys (13%). 

Tintti menettää kaikkiaan 46 kertaa tajuntansa, joista 29 johtuu traumaattisista ja 17 ei-traumaattisista syistä.

Yhtä seikkailua kohden tapauksia on tyypillisesti kahdeksan kappaletta ja tapausten määrä vaihtelee väillä 1-30 kpl/seikkailu. Toinen maailmansota on selvä raja seikkailujen vaarallisuudessa, sillä ennen vuotta 1945 tapahtuvissa seikkailuissa riski on suurempi kuin sen jälkeen: 14,9 ennen ja 6,1 jälkeen. 

Samoin ennen vuotta 1945 kidnappauksia tapahtui enemmän kuin myöhemmin: 11 ennen ja 2 jälkeen.

Loppusanoissaan tutkijat toteavat, että "Tintillä on lähes yli-ihmisen ominaisuudet, jotka ovat todennäköisesti peräisin hänen mielikuvitushahmo-ominaisuudestaan, ja nämä tekevät hänestä erittäin vahvan kaikenlaisia ruumiinvammoja vastaan. Hän ei myöskään kärsi seikkailujensa aikana lainkaan tyypillisistä matkustamiseen liittyvistä sairauksista ja terveyshaitoista, mutta on yllättävän vaikutusaltis koiransa Miloun ja muiden matkakumppaniensa päähänpistoille".

Mitä tähän voisi lisätä?

Tiedetuubi tarjoaa perjantain perinteisenä taiteellisteknisenä kevytjuttuna musiikkia!

Saksalainen elektroniikkaharrastajakerho Toolbox Bodensee e.V. on tehnyt omalaatuisen musiikkisoittimen: patteriston diskettiasemia, jotka päästävät toimiessaan eri korkuisia ääniä. Asemia voidaan “soittaa” puolestaan pianokoskettimistolla tai ohjelmoida toimimaan etukäteen yksinkertaisella MIDI-tiedostolla.

Erilaisia ääntä päästäviä massamuistilaitteita käyttäviä soittimia on tehty aikaisemminkin, mutta todennäköisesti missään ei ole rakennettu näin suurta diskettiasemasoitinta. Diskettiasemia on 49, jotka on kiinnitetty toisiinsa 3D-tulostetuin osin ja asemat on kytketty 360 erilaisella johtoliitoksella toimintaa ohjaavaan tietokoneeseen.

Moni meistä on varmaankin katsellut joskus kasvien juuria. Suurilla puilla ne ovat käsivarrenkin paksuisia juurakoita, mutta yleisillä sisätiloissa olevilla kasveilla ne ovat sellaista omituista puuhkaa – pieniä, sykkeröisiä tuuheroita, jotka koristekasvejakin ruukusta toiseen siirtäessä ripottelevat multaa ikävästi joka puolelle.

Lontoon taideyliopiston professori Carole Collet on katsellut todennäköisesti myös juuria, mutta koska kestävän tulevaisuuden (mikä on hänen alansa) lisäksi hän on ollut kiinnostunut tekstiilitaiteesta, hänelle juurista tuli mieleen nähtävästi käsityöt.

Nyplääminen, jossa puisiin nypylöihin kiinnitettyjä lankoja solmitaan ja palmikoidaan yhteen. Tai virkkaaminen, eli langan kutominen virkkuuneuloilla kauniiksi mattomaiseksi muodostelmaksi. Collet tosin keksi käyttää langan lisäksi materiaalinaan juuria, eli hän käytti ohuita juuria lankamaisena materiaalina ja jatkoi työtään langoilla.

Tuloksena on kauniita teoksia, osittain jopa eläviä kasveja, joilla on taiteelliset lankajatkeet juurinaan. 

Colletille teokset ovat kuitenkin enemmän, sillä hän haluaa näyttää niillä tilannetta parin vuosikymmenen päästä, joskus 2050-luvulla, kun todennäköisesti kasvien avulla tuotetaan ruokaa ja kangasta, sekä myös monia muita arkielämän materiaaleja. Esimerkiksi materiaalitieteilijät hahmottelevat komposiittimateriaalien seuraavaa sukupolvea, missä esimerkiksi laitteiden osia voidaan kasvattaa oikeaan muotoon. Suurin osa raaka-aineistamme ovat biopohjaisia (mistä itse asiassa eilinen roska-artikkelimmekin kertoi hyvin).

Otsikkokuvassamme on kaksi Colletin teosta sarjasta “Biolace” (2010-2012), mihin kuuluu kaikkiaan neljä virkkaamalla tai nypläämällä modifioitua kasvia. Mansikka, basilika, tomaatti ja Pinaatti, joista oli muokkaamalla saatu teokset Musta Mansikka, Basilika no.5, Tomaattifaktori 60 ja KultaNanoPinaatti (Strawberry Noir, Basil n 5, Tomato Factor 60 ja GoldNano Spinach).

Collet haluaa kysyä teoksillaan kuinka pitkälle elävien kasvien muokkaaminen saa mennä ja mitä tapahtuu, kun muokatut kasvit tulevat tavallisiksi? Entä haluaisitko syödä vitamiinirikasta mustaa mansikkaa samasta kasvista, mikä tuottaa myös kauniita mustia vaatteita?

Tämä nimittäin on todennäköisesti mahdollista varsin pian, kun kasvit kehitetään monikäyttöisiksi biotehtaiksi, jotka voivat tuottaa meille ruokaa ja raaka-aineita samalla kun ne syövät ilmassa olevaa hiilidioksidia sen sijaan että tehtaat syytäisivät sitä taivaalle.

Kestävä kehitys ei ole koskaan näyttänyt ja maistunut näin hyvältä!

Kaikkihan tiedämme, että ruotsalaiset ovat aika hyviä poppimusiikintekijöitä – tai ainakin sen markkinoijia. Lisäksi siellä osataan tehdä musaa, joka on todella cool.

Tästä konkreettinen esimerkki on ruotsalainen bändi Shout Out Louds, joka teki vuonna 2012 levyn nimeltä “Blue Ice”. Nimen lisäksi siitä tekee varsin viileän myös se, että sellaisen voi tehdä itse jäädyttämällä. Levy on itse asiassa siis silikonimuotti, mihin kaadetaan vettä ja pakastimessa siitä tulee jäinen levy, jota voi soittaa perinteisellä levysoittimella. Onneksi muotin mukana tulee myös oikea levy, joten musan kuunteluun ei tarvitse ryhtyä jäädytystoimiin ja meno jatkuu myös silloin, kun jäälevy on jo sulanut. Jotta hanavedessä olevat pienet kuplat ja epäpuhtaudet eivät pääse haittamaan soitantaa, on paketin mukana myös pullolinen tislattua vettä.

Alla on kiinnostuneille video levystä ja sen musiikista.

Suurnopeuskameralla otetut videot ovat (lähes) aina jännittäviä. Ja niin on tämä videokin, missä veden alla oleva ilmaa täynnä oleva ilmapallo räjäytetään.

Stanfordin yliopistossa opettava tuotesuunnittelija John Edmark sai idean tehdä pyöriviä, 3D-tulostettuja veistoksia, jotka pyöriessään saavat aikaan kauniin animaatioefektin. Taustalla tässä(kin) on matematiikka: Fibonnacin lukujono, jonka kahden perättäisen luvun suhde on likimain sama kuin ns. kultaisen leikkauksen.

Luonnossa on runsaasti tähän tapaan toistuvia, ikään kuin korkoa korolle -tyyliin summautuvia ilmiöitä, ja esimerkiksi monissa kukissa terälehtien määrä vastaa jotakin Fibonaccin lukujonon lukua. Päivänkakkarassa luku on 34.

Kun teoksen laittaa pyörimään, ja etenkin kun sen pyörimisen kuvaa joko stroboskooppivalossa tai sopivasti asetetun sulkija-ajan avulla, ne saavat aivan uuden ilmeen. Staattiset möhkäleet heräävät eloon.

Edmark kutsuu näitä kukkamaisia animaatioveistoksiaan Blooming Zoetrope Sculptures -nimellä ja kertoi niistä Instructables-nettisuvulla näin:

“Jos seuraat yhtä terälehteä kun se liikkuu kuvassa ylhäältä alas, näet itse asiassa kaikki teoksessa olevat terälehdet siinä järjestyksessä, kun ne etääntyvät yläosan keskipisteestä.”

“Näiden terälehtimäisten ulokkeiden sijainti onkin tärkeää näissä teoksissa, jotta animaatioefekti toimisi”, jatkaa Edmark. “Sijainnit ovat samanlaisia kuin erilaisten lehtien tai nystyjen sijainnit monissa luonnossa olevissa kasveissa. Tällaisia ovat mm. ananas, auringonkukka, artisokka, palmut ja monet mehikasvit.”

Teoksia on kolmea päätyyppiä. Yksissä kuutiomaiset ulokkeet näyttävät pursuavat ulos pinnasta, toisessa donitsimaiset rinkulat liikkuvat sisäkkäin, ja kolmannessa terälehdet liikkuvat pinnalla alaspäin. 

Periaate kaikissa on kuitenkin sama, sillä jokainen uloke tai toistuva piirre on tarkalleen 137,5° kulmassa edelliseen verrattuna, symmetrinen keskiakselin suhteen ja siirtyy toistuen ylhäältä alas.

Fibonnaccin lukujonossa jokainen numero on yhtä suuri kuin kaksi edellistä numero. Sen, ja sen yhteyden luonnossa oleviin piirteisiin sekä yleisesti puhtaan harmonisena pidettyyn kultaiseen leikkaukseen keksi Leonardo Pisano, Pisassa, Italiassa elänyt matemaatikko, joka julkaisi lukujonon vuonna 1202 kirjassaan “Liber abaci”. Omituinen nimi sarjalle tulee hänen isästään, Bonaccista, sillä “fibonacci” on lyhennys sanoista "filius Bonacci”, Bonaccin poika.

“Liber abaci” on merkittävä teos muutenkin, sillä se auttoi tekemään arabialaisesta lukujärjestelmästä yleisen Euroopassa.

Tee itse!

Edmark laski teoksilleen muodon Rhino-nimisellä 3D-suunnitteluohjelmistolla ja Python-ohjelmointikielellä, minkä tuloksena saadut 3D-tiedostot hän tulosti Zprinter 450 -printterillä.

Jos olet kiinnostunut tulostamaan omasi, kehittämään teoksia eteenpäin tai tekemään kokonaan omasi, niin ota yhteyttä Edmarkiin Instructables -sivun kautta – hän lupaa olla avuksi!

Kuten tiedämme, liiallinen tietokoneen kuvaruudun tuijottaminen ei ole hyväksi. Niinpä tuomme perjantain iloksi esille erään tavan, millä tietokoneen katsomisesta saa miellyttävämpää ja terveellisempää: muuta tietokoneesi akvaarioksi!

Tempun on tehnyt ensimmäisenä (ainakin Wikipedian mukaan) Chicago Sun-Times -sanomalehden tekniikka-aiheiden toimittaja Andy Ihnatko 1990-luvun alussa, joka halusi tehdä “ehdottomasti viimeisen päivityksen” ikääntyneeseen Macintosh 512K -tietokoneeseensa.

Hän totesi, että näin hän saisi kätevästi mustavalkoisella näytöllä varustetun koneen väriversioksi, ja että muutostyön jälkeen koneessa olisi “varmasti hyvä näytönsäästäjä.”

Ihnatkon jälkeen monet muutkin ovat tehneet näin ja akvarisoituja tietokoneita näytettiin runsaasti tietokonealan messuilla 1990-luvulla.

Periaatteessa tietokoneen muuttaminen akvaarioksi on helppoa, sillä koneen sisustat pitää poistaa ja niiden paikalle laittaa pieni akvaario. Mitä paremmin koneen kopan saa paikalleen työn jälkeen ja mitä paremmin lasipinnan kiinni näyttöruudun reikään, sitä parempi.

Nykyisten litteänäyttöisten koneiden muuttaminen on jo hankalampaa, mutta toisaalta nyt vanhoja kuvaputkinäyttöjä sekä niillä varustettuja koneita on saatavissa jopa ilmaiseksi.