Video: Tällainen on 12. tammikuuta laukaistava suomalainen vakoilusatelliitti

Video: Tällainen on 12. tammikuuta laukaistava suomalainen vakoilusatelliitti

Suomalainen satelliittiyhtiö Iceye saa ensimmäisen satelliittinsa avaruuteen nyt 12. tammikuuta. Kyseessä on uudenlainen tutkasatelliitti, joka pystyy näkemään myös pilvien läpi ja pimeässä.


08.01.2018

Iceye X1 ei tietenkään ole varsinainen vakoilusatelliitti, mutta aikanaan se olisi luokiteltu sellaiseksi. Se kun pystyy tekemään varsin tarkkoja havaintoja Maan pinnasta ja seuraamaan auton kokoisten kohteiden liikkumista missä päin tahansa maailmaa.

Useat kaupalliset yritykset tekevät nykyisin tällaisia tarkkoja havaintoja ja myyvät kuviaan asiakkaille, jotka kaipaavat tietoja vaikkapa maankäytön suunnitteluun, luonnonvarojen valvontaan, pelastustoimien organisointiin, tutkimukseen tai merenkulun helpottamiseen – sovelluksia niin sanotulle kaukokartoitusdatalle on vaikka kuinka muuallakin kuin sotilaallisen tiedustelun alalla.

Uudet, pienet ja näppärät pikkusatelliitit ovat tehneet havaintojen teosta paljon aiempaa helpompaa ja edullisempaa. Tähän saakka kuitenkin nämä pikkusatelliitit ovat olleet optisia, eli niissä on ollut vain erilaisia valoa havaitsevia kameroita. Ne eivät siis näe yöllä tai pilvien läpi.

Tutkasatelliitti sen sijaan näkee, tosin tähän saakka tutkalla varustetut satelliitit ovat olleet suuria ja kalliita. Iceye tuo tämän tekniikan nyt pikkusatelliittikategoriaan, sillä suomalaisyhtiön kehittämä tekniikka mahtuu pieneen tilaan ja vaatii vähän tehoa.

Ei ihme, että Iceye on kerännyt suuren potin kansainvälistä sijoittajarahaa ja suunnittelee jo kokonaista laivuetta tutkasatelliitteja. Satelliittiensa avulla Iceye voi tarjota tuoreen tutkakuvan mistä päin tahansa maapalloa parin tunnin varoitusajalla – usein jopa nopeammin.

Nyt laukaistava X1 on koesatelliitti, joka testaa tutkalaitteistoa ensimmäistä kertaa avaruudessa. Maan päällä, koelaitteissa ja lentokoneissa Iceyen tutkaa on koeteltu jo kovasti, mutta nyt ovat kyseessä todelliset olosuhteet ja oikea käyttö avaruudessa.

ICYE X1

Kyseessä on jo aivan kunnollisen kokoinen laite, sillä sen tutka-antennin kärkiväli on 3,2 metriä ja massaa sillä on lähes sata kiloa. Satelliitin sivuilla on aurinkopaneeleita.

Antenni on laukaisun aikaan taitettuna satelliitin sivuille ja avatuu vasta avaruudessa.

Tutka toimii mikroaaltojen aallonpituudella ja on tyypiltään ns. synteettisen apertuurin tutka. Tämä tarkoittaa sitä, että satelliitti käyttää hyväkseen liikettään kiertoradalla siten, että matemaattisesti tutka-antenni vaikuttaa paljon todellista suuremmalta.

Iceye on testannut tutkatekniikkaansa muun muassa asentamalla laitteiston lentokoneeseen. Yllä on Espoosta otettu testikuva, joka näyttää hyvin millaisia tutkakuvat ovat: kuin tarkkoja mustavalkokuvia.

Oikeasti kuvissa on hieman enemmän tietoa kuin tavallisissa valokuvissa, koska mikroaallot paljastavat myös sen, mitä on hieman pinnan alla.

Intialaisraketilla avaruuteen

Iceye X1 laukaistaan avaruuteen Intiasta PSLV-kantoraketilla, kuten varsin monet nano- ja mikrosatelliitit nykyisin. Kyseessä on samanlainen raketti, jolla Aalto-1 lähetettin kiertoradalle viime juhannuksena ja jolla Suomi 100 -satelliitti laukaistaan myöhemmin talvella.

Kyydissä tällä PSLV-C40 -lennolla on 31 satelliittia ja sen päähyötykuorma on intialaisten oma Cartosat-2 -kaukokartoitussatelliitti.

PSLV:n lento C34 nousee matkaan.

Laukaisu on ensimmäinen raketin lento sitten viime elokuun, jolloin lento meni pieleen ja raketin toimintahäiriön selvittämisen ajaksi lennot keskeytettiin. Tuolloin nokkakartio ei avautunut, jolloin satelliitit eivät päässeet ulos, vaan koko ylin vaihe putosi alas ilmakehään ja tuhoutui siinä.

Lentoa suunniteltiin jo viime joulukuuksi, mutta siirrettiin ensin tammikuun 10. päivään ja nyt se on tarkoitus tehdä 12. tammikuuta. Siis ensi perjantaina.

PSLV-C40:n laukaisupaikka on Andhra Pradeshin laukaisukeskus Sriharikotan niemimaalla noin 100 kilometriä pohjoiseen Chennain kaupungista Intian itäosassa.

Viime elokuun epäonnesta huolimatta intialaisraketti on osoittautunut hyvin luotettavaksi, joten todennäköisyys laukaisun onnistumiselle nyt perjantaina on varsin suuri.

Seuraavaksi X2 ja paljon satelliitteja lisää

X1 on nimensä mukaisesti vain ensimmäinen Iceyen satelliitti. Toinen koesatelliitti, yllättäen nimeltään Iceye X2 on jo valmiina ja se on tarkoitus lähettää avaruuteen myöhemmin keväällä Falcon 9 -raketilla.

Seuraavat satelliitit lähetetään näillä näkymin kokonaan uudenlaisella, pienten satelliittien laukaisuun tarkoitetulla Vector-kantoraketilla. Iceye ja Vector Space Systems tekivät vuonna 2016 sopimuksen peräti 21 satelliitin laukaisemisesta taivaalle Vector-R -raketeilla Alaskassa olevalta Kodiaksaarelta.

Vector ei ole tehnyt vielä yhtään täysin onnistunutta lentoa, mutta se on eräs lupaavimmista uuden sukupolven pikkuraketeista.

Juttuun on lisätty lisätietoja sitten ensimmäisen julkaisun.

Suomalainen satelliittialan supertähti päätti Slushin upeaan julkistukseen

Suomalainen Iceye on kertonut aikaisemmin laukaisevansa ensimmäisen satelliittinsa avaruuteen puolen vuoden sisällä, mutta nyt yhtiö ilmoitti Slushin aivan lopussa olleessa esityksessään yllättäen, että satelliitti on jo laukaisupaikalla ja lähtee avaruuteen ihan kohta. Kaksi seuraavaakin satelliittia on jo tekeillä.

Tämän vuoden Slush päättyi avaruusteemaan, sillä päälavan viimeisessä esityksessä kerrottiin tulevaisuuden mahdollisuuksista avaruusalalla, uudenlaisista Vector-kantoraketeista sekä suomalaisen, huipputahtiin kansainvälistä rahoitusta keränneen Iceyen tulevista tekemisistä.

Aivan viimeisenä siis lavalle nousi Rafal Modrzewski, toinen Iceyen perustajista, ja latasi täyslaidallisen.

"Aiomme laukaista vuoteen 2020 mennessä 18 satelliittia, jotka pystyvät kuvaamaan tutkallaan minkä tahansa paikan maapallon pinnalta kolmen tunnin kuluessa siitä, kun meille on tullut pyyntö", sanoi Modrzewski.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että teoriassa Iceye pystyisi kuvaamaan hyvin tarkasti säästä ja vuorokaudenajasta riippumatta koko maapallon pinnan kerran kolmessa tunnissa. Käytännössä satelliitit eivät ole koko ajan keräämässä tietoja, mutta niiden avulla yhtiö voi joka tapauksessa reagoida ennen näkemättömän nopeasti asiakkaiden pyyntöihin.

Ei mikään ihme, että Iceye katsoo olevansa ohjelmistoyritys ainakin yhtä paljon kuin avaruusyhtiö; tietomäärän kerääminen, hallinta ja käsittely ovat jopa vaikeampaa kuin satelliittien tekeminen.

Tosin yhtiön pohjana on kuitenkin uudenlainen tutkalaite, paljon aikaisempia edullisempi, hyvin tarkka synteettisen apertuurin tutka. Satelliitin alaosassa oleva suuri paneeli ei olekaan aurinkopaneeli, vaan 3,2 metriä leveä tutka-antenni.

Aiemmin vastaavat tutkalaitteistot ovat olleet liki sata kertaa kalliimpia. Iceye ei tosin pääse parhaimpien taivaalla olevien tutkien erotuskykyyn, mutta ei ole tarvekaan. Auton kokoisten yksityiskohtien erottaminen kuvasta riittää moniin tarkoituksiin erinomaisesti.

Laukaisu tammikuussa

Yhtiö on siis tähän mennessä hieman huijannut kertomalla ensimmäisen satelliittinsa pääsevän taivaalle kuuden kuukauden sisällä, kenties ensi keväänä.

Nyt kuitenkin Modrzewski paljasti, että satelliitti on jo toimitettu laukaisupaikalle Intiaan ja sitä ollaan asentamassa lähiviikkoina PSLV-kantoraketin nokkaan. Tällä hetkellä laukaisu on vielä virallisesti suunnitteilla joulukuun 2017 loppuun, mutta se tulee erittäin todennäköisesti viivästymään tammikuun alkuun.

Vähän aikaa näytti siltä, että samalla raketilla oltaisiin lähetetty matkaan myös Suomi 100 -satelliitti, mutta se joutui jäämään alun perin sille suunnitellulle, tätä seuraavalle lennolle. Intialaisten laukaisut ovat muutamia kuukausia myöhässä elokuussa olleen teknisen ongelman vuoksi, miksi esimerkiksi Suomen satavuotissatelliitti ei pääsekään maatkaan juhlavuoden kuluessa.

Seuraavan satelliittinsa Iceye laukaisee avaruuteen amerikkalaisella Falcon 9 -kantoraketilla ja suurin osa lopuista satelliiteista lähetetään uudella Vector-kantoraketilla, kunhan se saadaan toimintakuntoon. 

"Tuntuu todella hyvältä", totesi yhtiön toinen perustaja Pekka Laurila ennen esitystä.

"Aikaa ideastamme siihen, että olemme laukaisemassa ensimmäistä satelliittiamme taivaalle, on kulunut vain nelisen vuotta. Tämä on mennyt nopeasti ja yhtiömme on myös kasvanut uskomattoman nopeasti: vähän aika sitten olimme kaksin, ja nyt meitä on yli 50."

Yhtiö onkin muuttamassa pian uusiin, suurempiin tiloihin Otaniemessä. Näihin voidaan tehdä myös kunnolliset tilat satelliittien valmistamiseen, sillä 18 satelliitin tekeminen omassa puhdastilassa tekee Iceyestä jopa maailman tasolla suuren satelliittitehtailijan.

Laurila ei aio olla katsomassa ensimmäisen satelliittinsa laukaisua Intiassa paikan päällä, sillä "on paljon upeampaa olla valvomossamme ja olla ottamassa vastaan ensimmäistä signaalia siitä. Raketteja tulee ja menee, mutta ensimmäisiä signaaleita ei."

Suomalainen Iceye sai massiivisen lisärahoituksen satelliittikonstellaatiolleen Jari Mäkinen Ke, 23/08/2017 - 19:43
Iceyen satelliitti
Iceyen satelliitti

Suomalainen uudenlaisten tutkasatelliittien parvea avaruuteen suunnitteleva Iceye on saanut tuntuvan lisärahoituksen hankkeelleen. Ensimmäiset satelliitit ovat jo valmistumassa ja tarkoitus on laukaista jopa kolme satelliittia vuoden kuluessa. Lisärahoituksen turvin Iceye voi kehittää satelliittiaan paremmaksi sekä laukaista niitä enemmän avaruuteen.

Iceyen satelliitit eivät ole pienenpieniä mikrosatelliitteja, vaan hieman suurempia, noin satakiloisia ja kooltaan matkalaukun kokoisia laitteita.

Niiden olennaisin osa on yhtiön kehittämä edistyksellinen ns. synteettisen apertuurin tutka, joka pystyy kuvaamaan alla olevaa maastoa hyvin tarkasti myös pilvien läpi. Näin satelliitit ovat tehokkaampia kuin monet nyt avaruudessa olevat ja suunnitellut näkyvän valon alueella toimivat kaukokartoitussatelliitit.

Mullistavaa satelliiteissa on myös se, että ne tehdään edullisesti suurelta osin vapaasti saatavilla olevista komponenteista. Näin yksittäisten satelliittien hinta on paljon edullisempi kuin perinteisesti avaruuslaitteiden hinta on ollut.

Yhtiön ajatuksena on myydä asiakkailleen kuvia maapallosta nopeasti ja kätevästi, lähes reaaliajassa. Kun avaruudessa on useita satelliitteja, jokin niistä lentää halutun kohdan ylitse parhaassa tapauksessa muutaman tunnin sisällä siitä, kun pyyntö kuvien ottamisesta on saatu. 

Yksinkertaisimmillaan kuvia voisi ostaa jopa nettisivulta: asiakas voisi valita haluamansa kohdan maapallolta ja ostaa siitä kuvia. Käyttökohteet voisivat olla kaikenlaisia oman kesämökin kuvaamisesta aina onnettomuustilanteiden kartoittamiseen hyvin nopealla aikataululla.

Iceyen satelliitit tuottavat tutkakuvia. Tässä lentokoneeseen asennetulla koelaitteistolla otettu kuva.

Iceye on saanut jo tarpeeksi rahoitusta kuuden satelliitin tekemiseen ja niiden lähettäminen avaruuteen alkaa näillä näkymin jo tänä vuonna. Vuoden sisällä avaruudessa pitäisi olla jo kolme Iceyen satelliittia. Mitä enemmän satelliitteja on avaruudessa, sitä nopeammin tietoja saadaan.

Nyt julkistettu 11 miljoonan euron (13 miljoonaa dollaria) rahoitus auttaa osaltaan kehittämään tekniikkaan eteenpäin ja lähettämään useampia satelliitteja. Yhtiö on saanut aiemmin "vain" 4,8 miljoonaa euroa ja yhteensä yhtiö on kerännyt nyt 15,8 miljoonaa euroa (18,7 miljoonaa dollaria) vuodesta 2015 alkaen.

Mukana rahoittajien joukossa on start-up -yrityksiä tukevia riskirahoittajia sekä mm. Tekes ja Euroopan unionin Horizon 2020 -tutkimusrahoitusohjelma.

Jo aiemmin Iceye on sopinut amerikkalaisen Vector Space Systems -yhtiön kanssa aiesopimuksen 21 satelliitin laukaisemisesta yhtiön kehittämillä uusilla raketeilla

Täysikokoinen Iceyen satelliitin mallikappale kiertää Suomea Avaruusrekassa syys-lokakuussa.

Jo neljäs suomalaissatelliitti sai lipun avaruuteen – mutta milloin ensimmäinen lähtee?

Suomesta on tullut yllättäen pieni avaruusmaa: pitkän odottelun jälkeen lähdössä ja suunnitteilla on jo kaikkiaan viisi satelliittia. Koko viisikkoa esiteltiin viime viikonloppuna Kansainvälisen avaruusviikon tapahtumassa Helsingin observatoriossa, ja nyt Iceye ilmoitti kyydin varmistuneen ensimmäiselle satelliitilleen.

Jos kaikki käy hyvin, pääsee Iceyen ensimmäinen satelliitti matkaan ensi keväänä. Epävarmuutena tässä on kuitenkin se, että kantoraketti on SpaceX:n Falcon 9 – siis sama, jonka suuren suosion ja kahden lennot keskeyttäneen onnettomuuden vuoksi myös Aalto-1:n laukaisu on jo yli vuoden myöhässä. 

Aalto-1, Suomen ensimmäinen satelliitti, oli tarkoitus laukaista matkaan jo viime vuoden lopulla, mutta kesällä 2016 tapahtunut Falcon 9:n onnettomuus sysäsi laukaisun hamaan tulevaisuuteen. Sitten muut, tärkeämmät hyötykuormat ja Vandenbergin laukaisukeskuksessa tehdyt rakennustyöt ovat viivyttäneet lentoa, ja nyt syyskuussa tapahtunut Falcon 9:n räjähdys ovat jatkuvasti lykänneet laukaisua. Satelliitti on toimitettu laukaisuvälittäjälle Hollantiin ja sitä on välillä käyty jo katsomassa siellä.

Satelliitti odottaa rauhallisemmin lentoa kuin sen tekijät, sillä lykkääntynyt laukaisu lisää koko ajan lennon kustannuksia ja siirtää sen tieteellistä käyttöä myöhemmäksi. 

Jos SpaceX saa hieman toiveikkaan aikataulunsa mukaan Falcon 9:n lentoon jälleen marraskuussa, saattaisi Aalto-1:tä kuljettava raketti päästä matkaan ensi vuoden alussa.

Vähän aikaa näytti jo siltä, että Aalto-1:n seuraaja, hieman pienempi Aalto-2 pääsisi avaruuteen ensimmäisenä, mutta senkin lento on myöhässä. Satelliitti on tarkoitus kuljettaa Cygnus-rahtialuksella Kansainväliselle avaruusasemalle, mistä se vapautettaisiin kiertoradalle. Tällä haavaa Orbital ATK- yhtiön Antares -kantoraketilla tehtävä lento on suunnitteilla ensi joulukuuksi, mutta se tulee todennäköisesti siirtymään ensi vuoden puolelle.

"Nyt voimme vain odottaa ja jännittää, kumpi pääsee ensinnä avaruuteen", totesi hankkeista Aalto-yliopistossa vastaava apulaisprofessori Jaan Praks.

Ensi keväänä on laukaisuvuorossa myös Reaktor Hello World -satelliitti, joka on puolestaan Suomen ensimmäinen kaupallisen yhtiön tekemä satelliitti. Ohjelmistokehitystä ja digitaalista design-työtä tarjoava Reaktor katsoo myös tulevaisuuteen, missä se voisi pitää yllä omaa tietoliikennesatelliittiverkostoaan. Tämä kuulostaa edelleen hieman hassulta, mutta on täysin realistinen tavoite.

"Meillä on useita asiakkaita, jotka haluaisivat meiltä ostamilleen palveluille ylläpitoa joka puolella maailmaa siten, että emme olisi riippuvaisia muista tietoverkoista", kertoi Reaktorin satelliittikehityksestä vastaava Juha-Matti Liukkonen viikonlopun tapahtumassa. "Olemme siis kehittämässä itsellemme avaruustekniikkaa aivan vakavissamme."

Hello World laukaistaan matkaan intialaisella kantoraketilla näillä näkymin ensi keväänä.

Suomalaissatelliitit kuvakoosteessa: vasemmalla Aalto-1 ja siitä ylhäältä myötäpäivään Aalto-2, Iceye, Suomi 100 -satelliitti ja Reaktori Hello World

Viides satelliitti, Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi tehtävä, mutta tieteellisestikin kiinnostava Suomi 100 -satelliitti laukaistaan ensi vuoden lopulla. Itse satelliittia valmistetaan vuoden aikana ja sitä voi aikanaan seurata lähes reaaliajassa.

Astetta isompia satelliitteja

Uudenlaista tutkatekniikkaa kehittävä Iceye Oy on kenties huimin uusista suomalaista avaruusyhtiöistä, sillä sen laitteet eivät ole enää pieniä cubesat-luokkaan kuuluvia parikiloisia palikoita, vaan "kunnollisia" satelliitteja.

Satelliitit ovat massaltaan hieman alle 100 kg, ja niitä on tarkoitus lähettää ensi keväästä alkaen avaruuteen kokonainen parvi; aluksi kuusi, lopulta kenties 50. Ideana on se, että silloin pienellä tutkasatelliitilla voitaisiin havaita mitä tahansa paikkaa maapallon pinnalla parhaimmillaan jopa noin puolen tunnin viiveellä. Nykyisin saattaa mennä parikin päivää, ennen kuin havaintoja saadaan tietystä paikasta.

"Olemme testanneet tutkaamme liikesuihkukoneilla tehdyillä lennoilla ja itse satelliitin rakentaminen on käynnissä", totesi viikonloppuna Pekka Laurila, Iceyen toinen perustajista. "On todella jännää, kun pitkän kehitystyön jälkeen olemme nyt ottamassa askeleen avaruuteen!"

Ensi alkuun Iceyen tähtäimessä on jäätilanteen seuranta, mutta etenkin kun satelliitteja on enemmän taivaalla, on rajana vain mielikuvitus. Pilvien läpi öin ja päivin havaintoja tekevä tutkasatelliittiparvi voi havaita kätevästi mm. meriä ja vesialueita, asutusta ja vaikkapa kartoittaa metsiä. Myös onnettomuus- ja luonnonkatastrofitilanteissa nopeasti saatavilla tutkakuvilla on käyttöä.

Myöhemmässä vaiheessa ns. synteettisen apertuurin tutkan lisäksi satelliiteissa voisi olla myös minikokoinen monispektrikamera, joka laajentaisi havaintojen käyttöskaalaa.

Euroopassa vastaavaa suunnittelevia kilpailijoita ei ole, mutta Yhdysvalloissa esimerkiksi Planet Labs suunnittelee laukaisevansa 200 satelliittia taivaalle hieman vastaavanlaisia havaintoja tekemään. Suomalaisilla on etunaan kuitenkin omakehitetty, uudenlainen ja parempi tutkatekniikka.

Mutta olennaisinta Aalto-1:n ja Iceyen kannalta on nyt saada Falcon 9 jälleen lentämään – ja että uusia pahoja myöhästymisiä ei tule.

Ainutlaatuista koko maailmassa: suomalaisyhtiö aikoo lähettää ainakin kuusi tutkasatelliittia avaruuteen

Iceyen toimistossa Otaniemessä
Iceyen toimistossa Otaniemessä

Vaikka Suomessa vallitsee parhaillaan taloudellinen ja henkinen lama, on avaruusalalla maassamme yhtiö, joka paitsi laajenee, niin myös katsoo varsin luottavaisena tulevaisuuteen.

Tosin Pekka Laurila,  Iceye-yhtiön toinen perustajista, katsoo syyskuussa haastattelua tehtäessä Otaniemessä olevia tilojaan varsin väsynein silmin, sillä takana on pikamatka Kaliforniaan ja yhtä nopea kääntö Brysselissä. Ja myös hektinen vuosi, sillä vielä keväällä yhtiöllä oli tili tyhjänä mutta oli pakko vuokrata jäänmurtaja ja lentokone uuden, upean tutkalaitteiston prototyypi testaamista varten.

Laurilan ja hänen kanssaan Iceyen perustaneen Rafal Modrzewskin ideana on tuottaa avaruudesta Maan pintaa öin ja päivin pilvienkin läpi kuvaavan mikroaaltotutkan avulla kaukokartoitustietoa, jonka avulla esimerkiksi meriliikenne voi saada ajantasaista tietoa jäästä ja liikkua siten tehokkaammin ja turvallisemmin. Mutta tekniikka sopii moneen muuhunkin, mihin avaruusalan isot toimijat käyttävät nyt mikroaaltotutkia: luonnononnettomuuksien seurantaan, öljypäästöjen paljastamiseen, kalastuksen seurantaan ja moneen muuhun.

Iceye aikoo vain tehdä samaa, mutta paljon edullisemmin ja siten, että tieto on lähes kaikkien saatavilla.

“Kevät oli rankkaa, mutta siitä selvittiin pienellä luovuudella tekniikassa ja liiketoimissa”, kertoo Laurila, joka käyttää titteliä ‘rahoitusjohtaja’.

“Ja nyt olemme aivan loppusuoralla uudessa rahoitusjärjestelyssämme, jonka avulla päästään kunnolla toimeen. Nyt on hyvä olo.”

Eräs Slushin tähdistä

Tänään Slush-tapahtumassa julkistetussa 2,5 miljoonan euron pääomasijoituskierroksessa ovat mukana yhdysvaltalaiset True Ventures ja Founder.org, sekä suomalainen Lifeline Ventures. Tekes antaa rahoitukselle 1,7 miljoonan lisävivun tuotekehityslainan muodossa Arktiset Meret –ohjelmassa.

Jo aiemmin syyskuussa yritys sai tuotekehitykseensä myös merkittävän rahoituksen Euroopan komission Horisontti 2020 –puiteohjelman avaruusteknologiaohjelmassa. Projektin koko on 3,4 miljoonaa euroa, josta tuki Iceyelle on 2,5 miljoonaa.

Tämä on aika hyvin kurssiprojektina alkaneelle, kahden opintonsa ainakin toistaiseksi keskeyttäneen teekkarin yhtiölle.

Idea vei mukanaan kesken opintojen

Laurilalla ja nyt yhtiön toimitusjohtajana toimivalla Modrzewskillä käsissään nopeasti kasvanut 15 henkilöä työllistävä start-up, joka luokitellaan ns. uuden avaruustekniikan yhtiöksi. Se on samalla myös kiinnostavin tulokas Suomen (ja Euroopan) avaruusteollisuudessa pitkiin aikoihin.

Yhtiön juuret ovat vuodessa 2012, jolloin Laurila oli mukana Aalto-1 -satelliittia tekevässä ryhmässä ja osallistui myös Modrzewskin kanssa ensimmäiseen teknologiayrittämistä kehittäneeseen Aalto ventures -ohjelmaan.

“Siellä piti pohtia erilaisia kaupallisia toimintaideoita, ja meillä oli niitä aika paljon”, selitää Laurila.

“Lähdimme sitten pohtimaan niitä eteenpäin muutamien mahdollisten asiakkaiden kanssa. Saimme Aalto-yliopiston Aalto Center for Entrepreneurship -yrittäjyyskeskukselta pienen apurahan, jonka turvin pääsimme työstämään erilaisia avaruustoiminnan erikoispalveluita, joita voitaisiin toteuttaa pienellä budjetilla.”

”Saatiin kovia neuvonantajia mukaan jo alusta asti, joilta saimme valtavasti tukea maailmanvalloitus-unelmiimme. Nämä sitten muuttuivat sitä enemmän käytännön ohjeiksi mitä pidemmälle päästiin.”

Sitten he saivat toisen, pienen apurahan, jolla pystyttiin myös paneutumaan tekniikkaan: mikä oikeasti oli mahdollista.

Syksyllä 2012 kaksikko haki ja sai Tekesin TUTL-ohjelmasta rahoitusta, jolla “pääsimme karuun todellisuuteen, eli siihen, että ideoista piti päästä toimivaan prototyyppiin parin vuoden sisällä.”

Tiimiin haettiin jo työvoimaa, ensin läheltä Aalto-1:n tekijöistä (tässä yksi syy siihen, miksi ensimmäinen suomalainen satelliitti on viivästynyt), sitten laajemmalti ja lopulta ulkomailta saakka. 

Proto oli valmis tämän vuoden alussa ja Iceye Oy aloitti spin-off -yhtiönä toimintansa asiakkaiden rahoittamana.

“Rahoituksen järjestäminen tekemisen ohessa on ollut vaikeaa, koska tämä ei ole kovin suoraviivaista bisnestä”, Laurila huokaa. 

“Tämä ei ole kännypeli, joka tuottaa nopeasti, vaan meillä palaa paljon rahaa ennen kuin mitään oikeastaan tulee.”

Tutkasatelliittiparvi taivaalle

Iceyen tiloihin heti sisään tultaessa on seinällä suurikokoinen tutkakuva, joka on otettu yhtiön prototyyppitutkalla. Sen perusteella kehitetään avaruuteen pienen satelliitin mukana lähetettävää versiota.

Näitä on tarkoitus lähettää ainakin kuusi kappaletta avaruuteen siten, että satelliittien avulla voitaisiin tehdä havaintoja varsin pikaisesti mistä päin tahansa maapalloa. 

“Ideana on vastata globaalisti ajan suhteen kriittisiin haasteisiin, eli olemme palveluntarjoaja. Liiketoimintamallimme on kerätä nopeasti havaintoja eri puolilta maapalloa ja tuottaa niistä tietotuotteita asiakkaillemme.”

Ensi alkuun ideana on kuvata usealla tutkasatelliitilla pohjoisia merialueita ja kertoa laivoille missä jää liikkuu ja on. Tämä oli alkuperäinen idea ja siitä juontuu myös yhtiön nimi Iceye, eli jääsilmä.

Pitemmällä tähtäimellä jään lisäksi havaintoja voidaan tehdä oikeastaan kaikesta, mihin avaruudesta Maata kuvaava mikroaaltotutka pystyy.

“Meillä on 11 idearikasta insinööriä ja ideoita syntyy koko ajan, mutta nyt on tärkeää keskittyä yhteen ja saada systeemi toimimaan.”

On varsin ennenkuulumatonta, että suomalaisyhtiö aikoo laukaista paitsi kuusi satelliittia taivaalle ja niin myös tehdä itse niihin olennaisimmat osat. Todennäköisesti hieman alle satakiloisten piensatelliittien tekeminen annetaan jollekin alihankkijalle, mutta tutkat Iceye haluaa tehdä itse. 

Avainosaaminen halutaan pitää omassa hallussa.

“Meillä on oma elektroniikkavalmistusilinja, koska huomasimme nopeasti, että näin pääsemme nopeammin eteenpäin ja voimme tehdä sitä mitä haluamme. Voimme tehdä uusia järjestelmiä ja versioita hyvinkin nopeasti. Ainoa, mitä emme voi tehdä itse, on monikerrospiirilevyt.”

Laurilan mukaan on tärkeää, että tiimin jokainen jäsen ymmärtää tutkalaitteen tekniikan ja on ollut mukana sen tekemisessä. “Tässä firmassa ei ole ketään, joka ei osaisi juottaa labrassa. Se on todellinen kilpailuvaltti.”

Edullisesti tarpeeksi hyvää

Muiden uuden ajan avaruusyhtiöiden tapaan Iceye aikoo käyttää satelliiteissaan edullista, lähes kaupan hyllyllä olevaa teollisuuselektoniikkaa. Verrattuna perinteisesti avaruuslaitteissa käytettyihin osiin on se olennaisesti edullisempaa ja huomattavasti suorituskykyisempää.

Erona on kuitenkin hieman matalampi luotettavuustaso. Se ei kuitenkaan haittaa, koska edullisia, pieniä, nopeasti tehtäviä ja laukaistavia voidaan tarpeen mukaan lähettää avaruuteen uusia.

“Laadunvalvonta ja testaaminen on monissa satelliittihankkeissa yli puolet budjetista, mikä suorituskykyisissä ja yksittäin tehtävissä tieteellisissä hankkeissa onkin ymmärrettävää. Meidän kaltaisessa satelliittikonstellaatiossa katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta: ei tehdä liian hienoa ja kallista, vaan otamme huomioon vain tarpeellisen luotettavuusmarginaalin.”

“Meidän tulee olla tarpeeksi hyviä, mutta edullisia, jotta voidaan tuottaa kustannustehokkaasti juuri sitä dataa mitä asiakkaat haluavat.”

Iceyen satelliitit eivät pärjääkään havaintotarkkuudessa monille nyt avaruudessa oleville tutkasatelliiteille, mutta ne kilpailevatkin niitä vastaan havaintojen nopeudella.

“Meillä on esimerkiksi vain yksi kuvausmoodi satelliitissamme, ja keräämme tietoa satelliiteista suoraan pilvipalveluun, mistä se on luotettavasti ja nopeasti saatavissa missä vain, milloin vain.”

Tutkakuvan käsittelyä

Viiden vuoden päästä bisneksessä

Juuri nyt Iceye on hyvässä kiidossa ja se tähtää täyteen toimintaan viiden vuoden kuluessa. 

Ensin taivaalle lähetetään yksi satelliitti, kenties jo parin vuoden päästä vuonna 2017, ja sen avulla tekniikkaa sekä palveluverkostoa testataan. Sen jälkeen lähetetään perään konstellaation loput satelliitit.

Kun havaintoja virtaa taivaalta, voidaan tietoja soveltaa vähitellen muihinkin kuin jäätilanteen seurantaan. Meret ja vesialueet ovat tutkasatelliitille helpoimpia havaintokohteita, mutta sovelluskohteita on myös kuivalla maalla. Yksi tällainen voisi olla metsien kartoitus.

Tarpeen mukaan satelliittien määrää voidaan lisätä, ja jos tarvetta ilmenee, voi Iceye tehdä ja lähettää myöhemmin muunlaisiakin satelliitteja – vaikkapa minikokoisella spektrometrikameralla varustettuja. 

Euroopassa vastaavaa suunnittelevia kilpailijoita ei ole, mutta Yhdysvalloissa esimerkiksi Planet Labs suunnittelee laukaisevansa 200 satelliittia taivaalle vastaavanlaisia havaintoja tekemään.

Vastaava ei ole mitenkään haihattelua suomalaisyhtiöllekään: “Jos palvelumme menevät kaupaksi ja se tuottaa rahaa, niin sijoittajia kyllä löytyy. Silloin hanke saa maksaa satoja miljoonia ja sitä voi skaalata hyvinkin suureksi.”

Avaruustoimessahan ei edes taivas ole rajana.

Artikkeli on julkaistu myös spacefinland.fi -sivustolla.