Tutkittava proteiini on altis saamaan virheellisiä muotoja, jonka jälkeen ne takertuvat helposti toisiinsa. Parkinsonin taudissa toisiinsa tarttuneet alfa-synukleiinit kertyvät hermosolujen sisälle ja vaurioittavat solua. Ne pystyvät siirtymään myös solusta toiseen ja levittämään näin hermosolutuhoja aivoissa.

Jo aiemmin tutkijat ovat tienneet elimistössä esiintyvän PREP-entsyymin lisäävän haitallisten alfa-synukleiini-kappaleiden muodostumista aivoissa. Nyt tutkijat halusivat selvittää entsyymin ja proteiinin välistä yhteyttä Parkinsonin taudin oireisiin estämällä aivoista PREPin toiminnan.

Tutkimuksessa Myöhäsen ryhmä pystytti Parkinsonin tautia mallintavan hiirimallin, jossa liikkeitä säätelevät alueet aivoissa saatiin tuottamaan suuria määriä alfa-synukleiinia. Tämä johti odotetusti kertymien syntyyn hiirien aivoissa sekä niistä aiheutuneisiin liikehäiriöihin.

PREP-estäjät palauttivat liikekyvyn

Tutkijat aloittivat hoidon PREP-estäjällä vasta selvien liikehäiriöiden ilmaannuttua hiirille. Tämä vastaisi tilannetta myös todellisessa Parkinsonin taudissa, sillä se diagnosoidaan pääsääntöisesti aina vasta kun oireet ovat jo alkaneet. Nopeat tulokset yllättivät tutkijat.

"Jo kahden viikon hoidon jälkeen hiirille syntyneet liikehäiriöt olivat käytännössä kadonneet", kertoo Myöhänen. "Ne myös pysyivät poissa kokeen loppuun saakka".

Tarkemmassa analyysissä todettiin, että PREP-estäjähoito oli pysäyttänyt liikealueiden vaurioitumisen ja lähes tyhjentänyt aivot alfa-synukleiinin aiheuttamista kertymistä.

"Eläinmalleilla tehtävistä kokeista on vielä pitkä matka varsinaisiin ihmistutkimuksiin, mutta tulokset ovat erittäin rohkaisevia tulevaisuuden lääkekehityksen kannalta." 

Tutkijat havaitsivat 1960-luvulla merkkejä siitä, että solut voivat tuhota omia osiaan siten, että solu ikään kuin pussitti turhia tai haitallisia osiaan erityisen kalvon sisään ja kuljetti niitä soluissa olevaan niin sanottuun lysosomiin, eräänlaiseen kierrätyskeskukseen. Lysosomi hajottaa jätepussukat noin 40 erilaisen entsyymin avulla ja tuloksena on aineita, joita solu voi käyttää uudelleen tuottaakseen itselleen energiaa tai käyttääkseen rakennusaineinaan.

Juttu on hyvin asiallinen ja osoittaa hyvin sen, että uutisoinnissa on vedetty mutkia suoriksi: Bathin yliopiston tutkimuksessa EI osoitettu, että munasoluja ei tarvita lapsenteossa, sillä siinä käytettiin hiirialkioiden tekemiseen nimen omaan munasoluja. Niitä aktivoitiin kemiallisesti jakautumaan ja noin puolen päivän odottelun jälkeen niihin lisättiin hiiriuroksen spermaa. Siitä eteenpäin alkiot kehittyivät normaalisti ja syntyneet hiiret olivat myös sukukelpoisia.

Ongelmana Science-lehden toimittajan Gretchen Vogelin mukaan oli kuitenkin se, että monissa tutkimuksesta kertoneissa otettiin jo askel eteenpäin toteamalla, että pian lapsia voidaan tehdä ilman munasoluja. Siis ilman naista.

On totta, että tutkimus ei osoita vielä tätä, mutta itse asiassa tutkimuksesta kertoneen Bathin yliopiston tiedotekin flirttailee jo tällä tulevaisuudenkuvalla. Voi olla, että mediasirkusta päivittelevä Vogel ei ole tullut sitä itse huomanneeksi.

Kun ja jos munasolun korvikkeita voidaan tehdä kantasoluista tai vaikkapa ihon soluista (kuten spekuloidaan), niin pelkästään spermaa lisäämällä voitaisiin saada alkionkehitys aikaan ja edelleen lapsia. Seuraavassa vaiheessa kenties siittiötkin voitaisiin tehdä keinotekoisesti. Näin mieskin saadaan lopulta lisääntymisessä hyödyttömäksi ja siitä tulee hygienistä laboratoriotyötä.

Eilinen juttumme ei siis sinällään ollut virheellinen, koska tämä visio on mahdollinen, mutta täsmennämme tässä sitä, että brittitutkimuksessa nyt ei vielä todettu naisten olevan tarpeettomia.

Lisäksi kannattaa huomioida se, että äidin rooli on paljon muutakin kuin lapsen kantaminen ja synnyttäminen, eikä minkäänlaisia keinokohtuja ole toistaiseksi olemassa. 

Aivan vielä ei siis kannata huolestua siitä, että äitejä tai isiä ei lapsenteossa kaivattaisi.

Päinvastoin: hyvät isät ja äidit ovat nyt ja varmasti tulevaisuudessakin kullan arvoisia, on kyse sitten lisääntymisbiologiasta tai lapsenkasvatuksesta!

Tutkimuksessa tosin onnistumisprosentti oli vielä varsin alhainen, sillä vain yksi yritys neljästä johti normaaliin alkionkehitykseen. Tuloksena oli normaaleita, terveitä hiiripoikasia, jotka pystyivät lisääntymään tavalliseen tapaan.

Se, että temppu kuitenkin onnistuu, on merkittävä havainto lisääntymisen kannalta, koska aiemmin ei ole tiedetty, että lapsia voitaisiin saada aikaan ilman munasoluja.

Itse asiassa sitä, mitä hedelmöittymisessä tapahtuu, ei tiedetä vielä tarkalleen. Esimerkiksi näyttää siltä, hedelmöittymisen aikaan siittiöt muuttuvat jossain vaiheessa ikään kuin alkioiksi, ja juuri ne ovat alkionkehityksen alun kannalta kaikkein tärkeimmässä osassa. 

Kun aikaisemmin oletettiin, että jonain päivänä lapsia voidaan tehdä ilman miehiä, niin nyt tilanne näyttää täysin päinvastaiselta: naista tarvitaan "vain" raskauteen ja synnyttämiseen. Munasolun korvikkeita, valemunasoluja, voidaan tehdä muista soluista, ja niihin voidaan lisätä sitten siittiöitä samaan tapaan kuin nyt brittitutkimuksessa.

Tällä voi olla suuri merkitys tulevaisuudessa, jos hedelmöittymiseen tarvitaan siittiöitä ja lapsi voisi olla jonkinlaisessa keinokohdussa, joka pitää yllä sen elintoimintoja ja suojaa sitä. 

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaksi miestä voisi oikeasti saada jälkeläisiä – mikä aiemmin on ollut lähinnä vitsi. Ja samalla yksi mies voisi saada myös jälkeläisen itsekseen, eikä tuloksena olisi klooni.

Myös isä on pian tarpeeton

Kun tähän lisätään aiemmin tänä vuonna Kiinasta tulleet uutiset siitä, että spermaa voidaan tehdä kantasoluista, voidaan myös kuvitella aika, jolloin lisääntymiseen ei tarvita lainkaan sukusoluja.

Mitä merkitystä tällä on käytännön kannalta – ja milloin – se jää vielä nähtäväksi.

Kuitenkin he, jotka sanovat että lapsella pitää luonnon mukaan olla isä ja äiti, ovat yhä enemmän pihalla siitä mitä todellisuus oikeasti on. Lapsen kasvatus on sitten asia erikseen.

Punkkia on tavattu jo aikaisemminkin Espanjasta, mutta tätä ennen ainoat tautitapaukset läheltä Eurooppaa ovat Turkista muutaman vuoden takaa. Nyt kyseessä olevat tapaukset ovat ensimmäisiä ihmisen sairastumisia läntisessä Euroopassa.

Krimin-Kongon-verenvuotokuumetta tavataan Kiinassa, Intiassa, Afrikassa ja Balkanin niemimaalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti uusi tuttavuus. Viimeisen viiden vuoden aikana se ja sitä kantavat punkit ovat levittäytyneet Espanjan lisäksi myös Portugaliin ja eteläiseen Ranskaan.

Ne leviävät Eurooppaan todennäköisimmin muuttolintujen mukana.

Tauti on hyvin ikävä, sillä jopa 30 % sen saaneista menehtyy. Sen oireita ovat raju ripuli, oksentelu ja verenvuoto.

Koska punkit viihtyvät etenkin ruohikoissa ja ryteiköissä, ovat suurimmassa vaarassa vaeltajat, metsästäjät ja muut luonnossa patikoivat. Heitä kehotetaankin nyt pukeutumaan mahdollisimman peittäviin vaatteisiin ja välttämään paljaan ihon kosketusta ruohikon kanssa.

Kaupungeissa ja hiekkarannoilla punkkeja on erittäin vähän, joten tavallisen matkaajan riski saada verenvuotokuume on erittäin pieni.

Suurimmassa vaarassa ovat paikalliset metsästäjät ja karjanhoitajat, jotka liikkuvat paljon luonnossa sekä ovat läheisessä kosketuksessa myös punkkeja mahdollisesti kantavien eläinten kanssa. 

Otsikkokuvassa on Hyalomma-punkki.

Turussa perehdyttiin siihen, kuinka erään tällaisen aineen puuttuminen oikein vaikuttaa elimistön toimintaan. Embigiini-nimisen reseptorin puutos aiheutti hiirillä kantasolujen voimakasta lisääntymistä. Embigiinin eritys siis rajoittaa kantasolujen jakaantumista. Koehiiriltä aineen valmistusmahdollisuus oli muuntogeenisesti poistettu.

Tutkijoiden mukaan myös toiset kaksi molekyyliä, angiogeniini ja interleukiini 18, toimivat hieman vastaavalla tavalla. Niitä erittyy normaaleista soluista kantasolujen lähellä, ja ne ohjaavat mitä kantasolut "haluavat" tehdä: niiden jakaantumista, erilaistumista tai lepotilassa olemista. Vastaavalla tavalla toimivia aineita on löydetty aiemminkin.

Kantasolujen toimintaa voidaan siis säädellä kyseisten aineiden avulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aineilla terästettyä kantasolumönjää sivelemällä voitaisiin vaikkapa kasvattaa uusia raajoja katkenneiden tilalle. Hyötynäkökulmia kuitenkin on jo näköpiirissä, tai ainakin haaveissa.

Yleisesti otettuna virukset ovat vain RNA- tai DNA-koodinpätkiä, joita ympäröi proteiini- ja joskus rasvakuori. Ne soluttautuvat sisälle isäntäeliön soluihin ja valtaavat sen koneiston itsensä monistamista varten.

GCXV-viruksen perimä on kuitenkin jakaantunut osiin. Se on viidessä eri geenipätkässä, ja jokaisella on oma kuorensa. Osat kulkeutuvat isäntäeläimen soluihin yksi kerrallaan, eri reittejä. Hyttysen täytyy saada tartunta vähintään neljästä, mielellään jokaisesta viidestä viruksen geenipätkästä, jotta viruksen lisääntyminen voi alkaa. Viidennen osasen tarkoitusta ei tarkalleen tunneta, mutta se voi esimerkiksi kontrolloida viruksen toimintatehokkuutta ja vaarallisuutta.

Vastaavia osasina kulkeutuvia viruksia on löydetty aiemmin muitakin, mutta ainoastaan kasveilta ja sieniltä. Eläinviruksilla tuon tartuntatekniikan ei uskottu toimivan, mutta ennuste meni kuin menikin mönkään. Toistaiseksi ei ole selvillä, millaista evolutiivista etua virukset oikein saavat osasiin jakautumisesta.

Tutkimus on osa suurempaa projektia, jossa etsitään hyttysten levittämiä viruksia. Tarkoitus on löytää taudinaiheuttajat ennen kuin niistä koituu ongelmia. GCXV ei tartu ihmiseen.

Culex-suvun hyttyset kuitenkin levittävät useita ihmiselle vaarallisia virustauteja, kuten Länsi-Niilin virusta ja ns. St Louisin aivotulehdusta.

Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet yhden GCXV:n lähisukulaisviruksen ugandalaisesta gueretsa-apinasta. Tämän viruksen perimä oli myös jakaantunut, mutta geenipätkät olivat yhä saman kuoren sisällä. Apinaa isäntänään pitävä virus voisi periaatteessa joskus vielä loikata ihmiseenkin.

Vuosittain tunnistetaan tuhansia uusia viruksia. Niitä löytyy joka lähtöön, ja ne vaivaavat kaikkia tunnettuja eliöryhmiä - niin eläimiä, kasveja ja sieniä, kuin myös bakteereja ja arkkejakin.

Varovainen arvio maailman virustyyppien määrästä on noin 100 miljoonaa ja ihmisiä vaivaa vähintään 129 virusta. Kumpikin luku on vain minimi-arvo.

Asiasta kertoi aiemmin NPR, Suomessa ensimäisenä Tiedetuubi.

Otsikkokuva: Bruno Biagioni / Jarmo Korteniemi