Hergén kuudestoista Tintti-albumi Objectif Lune (Päämääränä Kuu) ilmestyi vuonna 1953. Jos tarkkoja ollaan, reissusta on jo 63 vuotta, sillä seikkailu julkaistiin ensin jatkosarjana Le journal de Tintin -nimisessä lehdessä maalis–syyskuussa 1950.

Ja jos ollaan vielä tarkempia, kuvitteellisesta lennosta on todellisuudessa (tai no, kuvitteellisessa todellisuudessa) 61 vuotta, sillä sarjakuvassa kuuraketti lähtee matkaan 3. kesäkuuta 1952 kello 1.34. Suomeksi albumi ilmestyi vuonna 1975, kun Kuussa oli käyty jo todellisuudessakin – ja itse asiassa koko Apollo-kuuohjelma oli jo päättynyt.

1950-luvun alussa avaruustutkimus oli vielä lapsenkengissä, joten Hergén tarinaan vaikuttivat taiteellisen vapauden lisäksi vajavaiset tiedot – ja yltiöpäiset suunnitelmat. 50-luvulla ydinvoimaa pidettiin ratkaisuna moneen asiaan, myös avaruusrakettien vauhdittamiseen.

Tarinassa Syldaviasta on löydetty rikas uraaniesiintymä, jonka turvin professori Teophilus Tuhatkauno saattoi suunnitella ydinkäyttöisen kuuraketin – vuosia ennen General Atomicsin Orion-projektia, jonka tavoitteena oli rakentaa planeettainvälisille lennoille soveltuva ydinraketti. Orion-hanke kaatui vuonna 1963 solmittuun kansainväliseen sopimukseen, joka kielsi ydinkokeet myös avaruudessa.

Professori Tuhatkaunolla ei ollut sopimuksellisia ongelmia ydinvoiman käytön suhteen, mutta ulkovaltojen agentit tekevät parhaansa omiakseen vallankumouksellisen tekniikan itselleen. Vihulaiset onnistuvatkin kaappaamaan miehittämättömän X-FLR6-koeraketin, joka oli käynyt kuvaamassa Kuun kääntöpuolta.

Vastoinkäymiset eivät töyhtötukkaista sankariamme hidastaneet, vaan hän lähti yhdessä professori Tuhatkaunon, kirouksia suoltavan kapteeni Haddockin, Milou-koiran ja Tuhatkaunon avustajan Frank Wolffin kanssa kohti Kuuta. Heidän seikkailuistaan Kuun pinnalla kertoi Hergén seuraava tarina On a marché sur la Lune (Tintti kuun kamaralla), joka ilmestyi ensin Le journal de Tintin -lehdessä vuosina 1952–53 ja albumina vuonna 1954.