Videolla näytetään millainen paikka oikein on. Turun Tuomiokirkko mahtuisi vaivatta noin 80 metriä korkean kupolin sisälle, mutta nyt siellä on jättimäinen teräsrakenne – teleskooppi, johon asennetaan lähivuosina 798 kuusikulmaisesta peilistä koostuva 39-metrinen jättipeili. Siitä tuleen suurin tähtitieteellinen havaintolaite ikinä.

Tavoitteena alun perin oli tosin vieläkin suurempi havaintolaite. Kun Euroopan eteläinen observatorio käynnisti vuonna 1998 konseptitutkimuksen vielä tuolloin työn alla olleen VLT-teleskoopin seuraajasta, oli haaveena satametrisellä peilillä varustettu teleskooppi. 

Siis sata metriä halkaisijaltaan oleva peili, joka olisi tehty tuhansista pienistä palasista. Laitteen nimi oli OWL eli Overwhelmingly Large Telescope eli ylitsepursuavat suuri teleskooppi. OWL on myös pöllö, eli nimi oli hyvä.

Tosin realismi tuli sitten mukaan, ennenkaikkea talouspuoli, joten suunnitelmaa skaalattiin alaspäin, ensin 50-metriseen ja sitten 40-metriseen – tai tarkalleen 39 metriin, mikä on nyt ELT:n peilin halkaisija.

Mahdollisia sijoituspaikkoja skannattiin taas ympäri maailman, mutta lopulta paikaksi valittiin Armazones-vuori, Cerro Armazones noin 23 kilometriä Paranalilta. Paitsi paikka sinällään on hyvä, niin uusi teleskooppi voisi käyttää hyväkseen Paranalin logistiikkaa, muun muassa siellä olevaa hotellia ja ohjauskeskusta. VLT:n ohjaamorakennuksessa on jo paikka ELT:n operaattoreille.

Virallisesti hanke hyväksyttiin 2011, tosin taas pienen budjettileikkauksen jälkeen, ja 2012 aloivat työt niin Armazonesissa kuin Euroopassakin teleskoopin osien kanssa.

Teleskooppirakennuksen perustaa alettiin tehdä vuonna 2013, peruskivi muurattiin 2017 ja varsinaiset rakennustyöt olivat kiihkeimmillään viitisen vuotta sitten.

Nyt rakennus on lähes valmis, joten sen varustaminen voi alkaa pian.

Tärkeintä ELT:ssä on tietysti sen optiikka ja havaintolaitteet.

Teleskoopissa on kaikkiaan viisi erilaista peiliä, joista suurin on pääpeili eli M1. 798 pientä, puolitoistametristä peiliä, joista jokaista voidaan kääntää ja taivuttaa erikseen. Lämpötilavaihtelut muuttavat peilin muotoa ja samoin painovoima vääntää sitä kuten koko teleskooppiakin, kun sitä käännetään eri suuntiin.

Peilien tekeminen sinällään on myös massiivinen teollisuusoperaatio, sillä peilitehtaassa niitä valmistuu parhaimmillaan noin peili päivässä.

Pääpeilistä valo suunnataan toiseen peiliin, joka on halkaisijaltaan 4,2 metriä. Sen massa kaikkinensa on 12 tonnia ja se on ripustettu korkealle pääpeilin yläpuolella.

Sitten valo osuu kolmanteen peiliin, halkaisijaltaan 3,8 metriä olevaan suuntauspeiliin, ja siitä valo menee adaptiivisen optiikan peiliin. Sen tehtävänä on häivyttää ilmakehän vaikutukset. Peilin pinnan muotoa voidaan säätää noin tuhat kertaa sekunnissa 5000 aktuaattorilla, jotta peili voi ikään kuin häivyttää ilmakehän väreilyn. Väreilyä mitataan koko ajan neljän laserin avulla, ne tuottavat keinotekoisen tähden taivaalle, ja kun sitä havaitaan tarkasti, saadaan selville miten valo kulkeen ilman läpi. Periaate on siis sama kuin VLT:llä nyt.

Viides ja viimeinen peili kääntää valon kohti tutkimuslaitteita,  jotka ovat tasanteilla teleskoopin sivulla.

Aluksi tulee kolme lähes omakotitalon kokoista laitetta: HARMONI, MICADO ja METIS. Harmoni on spektrografi, METIS on infrapuna-alueella toimiva kamera ja spektrografi, ja MICADO on kaukaisia kohteita varten tehty erikoiskamera.

Mitä tulee vielä pääpeiliin, niin noin puolet siitä on jo Paranalin observatoriossa maanjäristyksenkestävissä hyllyissä, jokainen yksittäinen peili omassa laatikossaan. 

Ne tuodaan puolivalmiina Euroopasta Chileen, missä ne päällystetään hyvin ohuella valoa heijastavalla hopeakerroksella ja sen päälle tulevalla suojakerroksella. Jos hopeaa ei suojaisi, se hapettuisi nopeasti. Yleensä teleskoopeissa käytetään alumiinia, mutta hopea on parempi materiaali – mutta vaikeampi.

Kun teleskooppi on käytössä, peilejä uudelleenhopeoidaan jatkuvalla syötöllä, jotta peili pysyy mahdollisimman hyvin valoa heijastavana.

Havaintotoiminnan alkaessa kunnolla vuonna 2023, tuo ELT todennäköisesti eniten uutta eksoplaneettatutkimukseen, millaisia ne ovat ja mitä aineita niissä sekä niiden kaasukehissä on. Kenties saamme suoraan jo kuvia maankaltaisista eksoplaneetoista.

Ja ensimmäiset galaksit maailmankaikkauden syntymän jälkeen, sekä supermassiiviset mustat aukot. Galaksien kehitys, pimeä aine, ja myös tarkkoja kuvia sekä mittauksia aurinkokunnassamme olevista kohteista asteroideista kaukaisten planeettojen kuihin. Todella paljon todella jännää!

Lisää tästä kaikesta videolla!

ESO on tukenut Jari Mäkisen matkaa Chilessä maksamalla Chilessä aiheutuneet kustannukset ja avustamalla matkajärjestelyissä.