Ti, 03/15/2016 - 05:45 By Jari Mäkinen
Tuulten torni

Päivän kuvassa on tänään tuuliviiri, joka on itse asiassa torni. Nykyaikaiset säähavaintojen tekemiseen käytettävät tuuli-ilmaisimet ovatkin ulkonäöllisesti aika tylsiä tähän verrattuna!

Aikaisimmat merkit tuulen suuntaa ilmaisevista viireistä tai tuulipusseista ovat Mesopotamiasta noin ajalta 2000–1500 eaa., mutta vanhin säilynyt tuuliviiri lienee niin sanottu Tuulien torni Ateenassa.

Tornin rakennutti ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua Syyrian Kyrrhoksesta kotoisin ollut kreikkalainen tähtitieteilijä Andronikos, ja siksi sitä kutsutaan myös Andronikos Kyrrhoslaisen horologioniksi.

Kyseessä on kahdeksankulmainen rakennus, jonka korkeus on 12,8 metriä ja halkaisija kahdeksan metriä. Rakennuksen ulkopuoli edustaa korinttilaista ja sisäpuoli doorilaista tyyliä. Pentelikon-vuoren valkoisesta marmorista rakennetun tornin kahdella sivulla oli pienet pylväikkökatokset ja takapuolella eli etelän puolella sen kyljessä oli pienempi pyöreä torni.

Antiikin aikana tornin katolla oli Triton-hahmoinen tuuliviiri, joka osoitti tuulen suunnan, sillä kahdeksan sivua olivat tarkasti pää- ja väli-ilmansuuntia kohti. Tornin huipulla olevassa friisissä on kuvattuna kahdeksan kreikkalaisen mytologian tuulen jumaluutta.

Tornin sisällä oli myös vesikello, joka toimi Akropoliilta tulleen veden voimalla ja näytti kellonajan, päivämäärän ja vuodenajan. Lisäksi torni toimi aurinkokellona, sillä sen jokaisella kahdeksalla sivulla oli aurinkokellon osoitin ja pyöreän tornin huipulla yhdeksäs.

Yllä on Bristolin vanhalla satama-alueella oleva tuuliviiri – tyypillinen talojen katoilla oleva tuuliviiri, missä on pääilmansuunnat ja jokin kuva tai hahmo. Koska laivureille tuulen suunta oli olennainen asia, on myös paljon laivan muotoisia tuuliviirejä.

Varsinkin Keski-Euroopassa käytetään kukon muotoisia tuuliviirejä, koska Paavin kerrotaan 800-luvulla määränneen, että jokaisen kirkon katolle tuli asettaa kukko muistoksi Jeesuksen ennustuksesta Pietarille (Mutta hän sanoi: “Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennen kuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua.” ). Sattumalta huomattiin, että nämä kukot kääntyilivät tuulen suunnan mukaan.

Nyttemmin suuri osa tuuliviireistä on enemmän koristeita kuin varsinaisesti säähavaintoinstrumentteja, ja niinpä myös niiden kuviot ja tyylit ovat mitä moninaisimpia.

Ammattilaiset käyttävät nykyisin asiallisen tylsiä tuuliviirejä (kuten alla), joihin on yhdistetty myös anemometri, eli tuulen nopeuden mittari. Termi on peräisin kreikan kielen tuulta merkitsevästä sanasta anemos.

Uusimmat laitteet ovat tylsän näköisiä, sillä ultraäänituulimittarissa on vain pieniä, ilmaan sojottavia puikkoja, ja laser-doppler-anemometrissa käytetään vain silmin näkymätöntä valoa.

Anemometri

Kuvat: Georg Zumstrull, Chris Budd ja Tim Venchus (Wikipedia ja Flickr, CC-BY-SA-lisenssillä)