Kuva: Esillä museossa on myös tehtävänsä tehnyt pelastuslautta.
Merenkulkumuseo on yksi Iziko-museoryppään jäsenistä, ja sen kulttuurihistoriallisen taustan näkee hyvin näyttelyssä, joka on kattava ja kiinnostava, mutta kenties siitä olisi voinut tehdä hieman näyttävämmän, kävijäystävällisemmän ja nykyaikaisemman – etenkin kun museo on aivan turistialueen keskellä.
Tässä mielessä tosin aleen toinen museo, timanttimuseo, on juuri päinvastainen tapaus. Se on kirjaimellisesti pieni jalokivi: hyvin tehty ja loistava paikka timantteihin, jalokiviin ja mineraaleihin tutustumiseen. Tosin sitä voisi arvostella hieman siitä, että museo on erittäin kaupallishenkinen ja tehty selvästi vain pikaisesti paikalla käänyvien turistien pinnallisen katsomisen kannalta. Eikä ole mitenkään yllättävää, että Etelä-Afrikan kaivosten kyseenalaisiin ihmisoikeusasioihin ja ympäristöhaittoihin ei näyttelyssä tosin viitata kuin ohimennen.
Kapkaupungin yliopiston (jonka kampusalue sinällään on myös näkemisen arvoinen) luona on sairaala, missä kerrotaan ensimmäisestä sydänsiirrosta: sen teki eteläafrikkalainen kirurgi Christiaan Barnard joulukuussa 1967 Groote Schuur -sairaalassa, joka tosin sijaitsi tuolloin toisaalla, kaupungin keskustan luona.
Nykyisessä sairaalassa on sydänmensiirtomuseo, missä voi paneutua autenttisesti sydämensiirtoon museon kahdessa, autenttisiksi tehdyissä leikkaussalissa. Toinen näistä on jutun otsikkokuvassa. Mukana on luonnollisesti paljon yleistä asiaa lääketieteen historiasta ja elisiirroista yleisesti.
Nykyinen sairaala sijaitsee Observatorion kaupunginosassa, missä sijaitsee myös Kapkaupingin tähtitieteellinen obervatorio – sen viktoriaaniseen rakennukseen sekä ainutlaatuiseen, hydraulisella lattialla varustettuun tähtitorniin pääsee tosin tutustumaan vain observatorion kanssa etukäteen sopimalla tai silloin tällöin järjestettävin yleisötilaisuuksien aikana.