Kesytyssyndrooman jäljille alettiin päästä 1950-luvun lopulla, kun neuvostotutkija Dimitri Beljajev kesytti Siperiassa kettuja. Hän valikoi jokaisesta pentueesta kesyimmät yksilöt ja vähitellen niiden käyttäytyminen alkoi sukupolvesta toiseen muuttua. Ne eivät enää pelänneet ihmisiä, vaan muuttuivat kesyiksi kuin koirat.

Samalla niiden ulkomuodossa tapahtui muutoksia. Punertavaan turkkiin ilmestyi valkoista, niiden kuono lyheni, korvat alkoivat lerpattaa ja hännät kiertyä kippuralle kuin suomenpystykorvalla.

Ilmiön on todettu johtuvan solutason muutoksista alkionkehityksen alkuvaiheessa. Hermostopienan kantasolut erikoistuvat aikaa myöten huolehtimaan erilaisista kehon ja hermoston tehtävistä. Kesyyntymisen myötä tapahtuvat muutokset sekä käyttäytymisessä että ulkomuodossa voidaan jäljittää samoihin kantasoluihin.

Hiiriä tutkimalla saadaan viitteitä myös muiden, ihmiselle hyödyllisten eläinlajien kesyyntymisestä. Ihminen ei missään vaiheessa ole yrittänyt kesyttää hiirtä, koska se on pahimmillaan todellinen maanvaiva. Se on kesyyntynyt itsestään noin 15 000 vuoden kuluessa, kun ihmisen asuinsijoilta on löytynyt helposti ravintoa.

Tutkijat arvelevat, että esimerkiksi koiran kesyyntyminen sudesta sai alkunsa samanlaisesta passiivisesta suhteesta. Ihmisten lähettyvillä viihtyneet sudet muuttuivat hiljalleen vähemmän aggressiiviksi, mikä teki myöhemmän aktiivisen kesyttämisen helpommaksi.

Tutkimuksesta kerrottiin Zürichin yliopiston uutissivuilla ja se on ilmestynyt Royal Societyn Open Science -verkkojulkaisussa.

Kuva: Linda Heeb

Grönlannin ja Etelämantereen jäähyllyt vaikuttavat merenpinnan nousuun tällä vuosisadalla enemmän kuin mikään muu. Nopeimpien valtameriin kulkevien jäävirtausten hidastaminen voisi tuoda muutaman vuosisadan verran lisäaikaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja rannikoiden suojelemiseksi.

"Vain muutamat erittäin nopeasti virtaavat jäätiköt Grönlannissa ja Etelämantereella kuljettavat suuren osan jäätiköistä mereen, jossa ne sulaessaan nostavat merenpinnan tasoa", kertoo John Moore, joka on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori ja Pekingin yliopiston johtava tutkija.

"Nämä jäätiköt ovat kooltaan kymmeniä kilometrejä suuntaansa, ja niiden vakauttaminen on houkuttelevampi kohde kuin suojavallien rakentaminen maailman rannikoille."

Mooren lisäksi Nature-artikkelin tutkimusryhmään kuuluvat Rupert Gladstone Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta, Thomas Zwinger Tieteen tietotekniikan keskus CSC:stä ja Michael Wolovick Princetonin yliopistosta USA:sta. Tutkimuksessa on siis vanha suomalaisvivahde.

Fossiilin pienen koon takia sen kuvantamiseen jouduttiin käyttämään synkrotronisäteilyä. Näin päästiin tarkastelemaan luiden mikrorakennetta hyvin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi linnunpoikasen rintalastan todettiin olleen vielä suurimmaksi osaksi rustoa. Jos lintu olisi pystynyt lentämään, sen olisi pitänyt olla jo lujaa luuta.

Samasta lintujen alaluokasta tunnetaan muutamia muitakin fossiileja. Kun niitä vertailtiin tuoreimpaan löytöön, kävi ilmi, että jo evoluution ensiaskelet olivat saaneet aikaan merkittäviä eroavaisuuksia eri lajien kehityksessä.

"Uusi löytö ja vastaavat muualta maailmasta tehdyt tarjoavat meille vilauksen dinosaurusten aikana eläneiden muinaisten lintujen maailmasta. On hämmästyttävää huomata, kuinka monet nykyisin elävillä linnuilla esiintyvät piirteet olivat kehittyneet jo yli 100 miljoonaa vuotta sitten", toteaa tutkimukseen osallistunut Luis Chiappe.

Pikkutirpasta kerrottiin Manchesterin yliopiston uutissivuilla ja Fabien Knollin johdolla tehty tutkimus on ilmestynyt Nature Communications -tiedejulkaisussa.

Piirros: Raúl Martín / Kuva: Dr. Fabien Knoll

Ilmatieteen laitoksen Arktisen avaruuskeskuksen tehtävänä on tuottaa tärkeää tietoa pohjoiselta pallonpuoliskolta.

Apuna tässä ovat Maata kiertävät satelliitit, jotka lähettävät kuvia allaan näkemästä maastosta; osa satelliiteista näkee kuten ihmisen silmä, osa pystyy kuvaamaan myös pimeässä ja pilvien läpi tutkan avulla.

Tärkein Sodankylässä vastaanotettava satelliitti on Nasan Terra, jonka MODIS-instrumentti on erittäin pätevä havaintolaite. Sen tänään 3.3. ottama kuva on suurennettuna otsikossa ja kokonaisuudessaan alla.

Nyt Kuninkaallisen Tyrrellin paleontologian museon tutkija Donald Henderson, Kanadan luonnonhistoriallisen museon Jordan Mallon ja Valdosan yliopiston Colleen McDonough sekä W.J. Loughry ovat keksineet syyn maha-ylöspäin-kuolemiin.

Tuoreessa artikkelissaan he ovat laskeneet kuolleiden ankylosaurusten massakeskipistettä. Paksu panssari tekee vedessä kelluvista dinoista varsin epästabiileita, koska yläpuolella on varsin paljon massaa. 

Kun kuollut raato alkaa mädäntyä, se saattaa alkaa paisua sisällä kehittyvien kaasujen vuoksi. Aina silloin tällöin samanlaista paisumista havaitaan rantaan ajautuneissa valaissa, jotka saattavat jopa räjähtää (huom: kuolleiden valaiden lähelle ei kannata mennä!).

Jokainen laktoosi-intoleranttikin tietää, miltä tuntuu silloin, kun kaasua alkaa kehittyä. Vaikka raadoissa kaasun kehittyminen johtuu eri syystä, on tuloksena vatsan seudun – siis kelluessa alaosan – paisutusta.

Näin on siis käynyt myös vainajoituneille ankylosauruksille, jolloin niiden massakeskipiste on siirtynyt selvästi ylöspäin. Siksi siis esimerkiksi joen kuivalta maalta veteen huuhtomat tai tulvan vuoksi kellumaan nousseet dinot ovat kääntyneet ylösalaisin.

Todistaakseen hypoteesinsa tutkijat simuloivat tietokoneella normaalien ja paisuneiden ankylosaurusten käyttäytymistä, ja tulos oli selvä: kaasumahainen dino on kelluessaan epästabiili, ja kellahtaa siksi helposti ylösalaisin.

Kun se huuhtoutuu näin kuivalle maalle ja vähitellen fossiloituu siihen, on löydös tietysti myös maha ylöspäin.

Turun yliopiston tutkijat tarkastelivat Myanmarin työläisnorsupopulaatiota ja totesivat, että Aasian norsujen persoonallisuus voidaan jakaa kolmeen persoonallisuusluokkaan: tarkkaavaisuuteen, sosiaalisuuteen ja aggressiivisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että persoonallisuus koostui sekä naaras- että urosnorsuilla näistä kolmesta persoonallisuusluokasta. 

"Tarkkaavaisuus kuvaa sitä, miten norsu toimii ja havainnoi ympäristöään. Sosiaalisuus kertoo, miten paljon norsu hakeutuu toisten norsujen ja ihmisten seuraan, ja miten suosittuja seurustelukumppaneita norsut itse ovat. Aggressiivisuus osoittaa, miten vihamielisesti norsu käyttäytyy muita norsuja kohtaan, ja miten paljon se puuttuu toisten norsujen sosiaaliseen kanssakäymiseen."

Norsun ja ihmisen elämänkaaret muistuttavat toisiaan

Tutkijat tarkastelivat yli 250 työläisnorsun persoonallisuutta niiden luonnollisessa ympäristössä Myanmarissa. 

"Nämä norsut tekevät töitä puuteollisuudessa, jossa ne kuljettavat tukkeja paikasta toiseen", Seltmann kertoo.

"Tämä on hyvin ainutlaatuinen tutkimusympäristö ja -populaatio, joka mahdollistaa useiden satojen norsujen tutkimisen."

Jokainen norsu työskentelee mahoutin eli niin sanotun norsuajajan kanssa. Tämä sosiaalinen suhde voi kestää norsun koko eliniän ajan. Siksi mahout tuntee norsunsa käytöksen hyvin tarkkaan ja voi antaa yksityiskohtaista tietoa sen persoonallisuudesta. 

"Tapasimme norsuja, jotka olivat esimerkiksi selvästi uteliaampia ja rohkeampia kuin toiset. Ne saattoivat yrittää vaikkapa varastaa vesimeloneja, joita oli tarkoitus käyttää palkkioina."

Tutkijat keräsivät aineistoa norsujen persoonallisuudesta kyselytutkimuksen avulla Myanmarissa vuosina 2014–2017 osana turkulais-brittiläistä norsututkimusohjelmaa.

Kysymykset esitettiin mahouteille ja heidän piti arvioida norsun käyttäytymistä 28 piirteen mukaan. Mahoutit arvioivat asteikolla yhdestä neljään, käyttäytyykö norsu harvoin vai usein tietyn piirteen mukaisesti.  

"Norsulla on paljon samanlaisia piirteitä ihmisen kanssa elinkierrossaan ja käyttäytymisessään", sanoo tutkimukseen osallistunut tutkija Mirkka Lahdenperä.

"Norsut muun muassa elävät hyvin pitkään ja synnyttävät kerrallaan vain yhden poikasen, joka tarvitsee sekä äidin että muiden naaraiden huolenpitoa hyvin pitkään syntymänsä jälkeen. Molemmat lajit elävät monimutkaisissa sosiaalisissa ympäristöissä, joka on mahdollisesti yksi syy, miksi myös persoonallisuusrakenne on kehittynyt monimutkaiseksi."

Tutkimus tuo lisätietoa siitä, miten persoonallisuus on kehittynyt pitkäikäisissä, hyvin sosiaalisissa lajeissa. Aasian norsujen persoonallisuuden tutkimus voi myös auttaa lajin suojelussa ja helpottaa populaation hoitoa ja ylläpitoa.

Lisäksi tutkimustieto voi parantaa norsuyksilöiden hyvinvointia Myanmarin työläisnorsupopulaatiossa.