Haluaisitko nähdä Everestin, mutta et ehdi/halua/osaa/uskalla kiivetä sinne?

Ei hätää, nyt tätä maailman korkeinta vuorta voi katsoa reaaliaikaisesti webbikameralla, joka lähettää kuviaan satelliitin kautta. Kamera toimii päivisin klo 6:30 – 17:30 Nepalin aikaa (02:45 – 13:45 Suomen aikaa) ja näkymä luonnollisesti muuttuu aina vallitsevan säätilan mukaan. Parhaiten vuori näkyy keväällä, jolloin paikalla on vähän pilviä ja ilma on kuivaa. Siksi myös suurin osa vuorelle kiipeämisistä tehdään keväällä.

Nyt monsuuniaikaan (keskimäärin kesäkuusta lokakuuhun) puolestaan kuvassa näkynee ennen kaikkea harmaata sumua ja pilvimassaa, joskin juuri tänään vuori oli näkyvissä – samoin kuin sininen taivas sen takana.

Kameran on asentanut Nepalin tiede- ja tekniikka-Akatemia Italian kansallisen tutkimusrahaston avustuksella.

Tuoreimman kuvan voi nähdä täällä: http://www.evk2cnr.org/WebCams/PyramidOne/everest-webcam.html

Kesä on ohi ja puurtaminen alkaa! 

Opetus alkaa maamme yliopistoissa syyskuun alusta ja lukukauden avajaisia vietetään useimmiten juuri tänään. Tätä juhlistettiin Oulussa tarjoamalla uusille opiskelijoille – ja toki kaikille muillekin – mehua. 

Virallisesti syyslukukausi alkoi jo 1. elokuuta, ja uudet opiskelijat ovat saaneet kuluneen kuukauden aikana vinkkejä opintojen aloittamiseen ja he ovat päässeet asettumaan (ainakin suurimmilta osin) aloilleen opiskelupaikoilleen. Varsinainen opetus alkaa huomenna.

Tänä vuonna keväällä korkeakoulujen yhteishaussa oli 154 500 hakijaa. Heistä 88 500 haki ensisijaisesti ammattikorkeakouluun ja 66 000 yliopistoon. Eniten hakijoita oli Metropolia Ammattikorkeakouluun ja Helsingin yliopistoon.

Hakukohteita kevään yhteishaussa oli mukana noin 1 350. Tarkat luvut selviävät Opetushallituksen listauksesta.

Opiskelupaikan sai 46 300 eli 30 prosenttia hakijoista. Hyväksytyistä 61 prosenttia sai paikan ammattikorkeakoulusta ja 39 prosenttia yliopistosta.

Ammattikorkeakouluihin hakeneista 27 prosenttia sai opiskelupaikan ja yliopistoihin hakeneista 24 prosenttia tuli hyväksytyksi.

Ammattikorkeakouluissa hakijamäärään nähden vähiten opiskelijoita hyväksyttiin kulttuurialalle: vain 16 prosenttia hakeneista sai paikan. Suhteessa hakijamäärään eniten opiskelijoita pääsi tekniikan ja liikenteen alalle, jossa 32 prosenttia hakijoista sai opiskelupaikan. 

Yliopistopuolella vähiten opiskelijoita suhteessa hakijamäärään otettiin teatteri- ja tanssialalle: vain 3 prosenttia tuli hyväksytyksi. Muita aloja, joilla hyväksyttyjä on alle 10 prosenttia hakijoista, ovat tänä keväänä kuvataideala, psykologia, liikuntatieteellinen, taideteollinen ja eläinlääketieteellinen ala.

Teknillistieteellinen ala oli tänä keväänä se, johon otettiin suhteessa eniten hakijoita, 38 prosenttia hakijoista sai paikan.

Yliopistoista suurin on edelleen Helsingin yliopisto, missä opinnot aloittaa 3699 uutta opiskelijaa. Seuraavana tulevat Turun yliopisto (2035 hyväksyttyä), Itä-Suomen yliopisto (1987), Oulun yliopisto (1767), Jyväskylän yliopisto (1624), Aalto-yliopisto (1450) ja Tampereen yliopisto (1464).

Tarkka listaus hakijamääristä ja hyväksytyistä oppilaitoksittain on Opetushallituksen sivuilla.

Perusopetuksessa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa lukukausi käynnistyi jo 10.8. alkaneella viikolla. Silloin uuden kouluvuoden aloitti 539 000 peruskoululaista, 103 000 lukiolaista ja 258 200 ammattiin opiskelevaa.

Kuva: Oulun yliopiston twitter-syötteestä

Vaikka keskisessä Euroopassa on ollut tänä kesänä kovin kuumaa, ovat jäätikkökiipeilijät voineet harrastaa harrastustaan viileässä. Päivän kuvassa on kiipeilijä Gornergletscher-jäätikön halkeamassa Alpeilla Sveitsissä. Halkeamaan voi laskeutua aikaisin aamulla, jolloin valo siivilöityy jään läpi, ennen kuin päivän aikana sulavasta jäästä tuleva vesi virtaa sen läpi.

Kuvan on ottanut kiipeilijä ja valokuvaaja Robbie Shore, joka jakoi kuvan Instagram-tilillään; Robbien muitakin kuvia voi katsella netissä hänen nettisivuillaan.

Alppien jäätiköt sulavat kesäisin tyypillisesti hieman, mutta eivät kokonaan. Ilmaston lämpeneminen kuitenkin on vaikuttanut myös niihin, ja OECD:n raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä suurin osa Alppien jäätiköistä tulee katoamaan. Viimeisten 100 vuoden aikana ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti 0,74 °C, mutta Alpeilla lämpötila on noussut jo 2 °C.

Jäätikköharrastajien ja kiipeilijöiden lisäksi tämä harmittaa luonnollisesti hiihtäjiä ja laskettelijoita, sillä lumen määrä talvellakin tulee vähenemään ja etenkin matalammalla sijaitsevat hiihtokeskukset ovat vaarassa jäädä kokonaan lumettomiksi. Toisaalta sään rajut muutokset saattavat tuottaa yllättäen suuriakin lumisateita – aivan kuten viime talvena Alpeillakin huomattiin. Ensinnä harmitellaan lumen puutetta, ja sitten sitä tulee hetkessä metrikaupalla.

Alpeilla myös ikiroudan sulaminen saa aikaa harmia. Monet kylät ja hiihto- sekä kiipeilykeskukset on rakennettu ikiroudan päälle, joten roudan sulaminen saa aikaan maanvyöryjä ja vaatii rakennusten perustusten remontointia.

Mutta toistaiseksi voimme vielä ihailla upeaa alppimaisemaa: alla on vielä otsikkokuvan jäätiköstä, Gornergletscherista, kuvattuna vuoden 2012 elokuussa. 

Tyynen valtameren keskellä olevilla Marshall-saarilla on sukeltajien hyvin tuntema ainutlaatuinen paikka: merenalainen toisen maailmansodan aikaisten lentokoneiden hautausmaa, Airplane Graveyard.

Kwajaleinin atollin luona, noin 40 metrin syvyydessä on yli 150 lentokonetta, jotka saarilta sodan jälkeen lähteneet amerikkalaisjoukot dumppasivat merten syvyyksiin, koska he eivät kyenneet viemään kaikkea kalustoaan mukanaan ja koska sille ei sellaisenaan ollut enää käyttöä sodan päätyttyä. Siellä meren hiekkapohjassa makaakin nyt varsin ainutlaatuinen kokoelma historiallisia sotakoneita.

Suurin osa koneista tököttää pohjassa nokka edellä, koska raskas moottori on vetänyt koneita nokka edellä alaspäin, mutta toisinaan koneet näyttävät "lentäneen" vedessä jonkin aikaa ja laskeutuneen mahalleen pohjaan.

Paikka on siis suosittu sukellusharrastajien kohde, joskin pääsy saarille on kallista. Ennen 1960-lukua paikalle pääsy oli lisäksi erittäin vaikeaa. Kuvia koneista on silti näkynyt vuosikymmenten ajan sukelluslehdissä, ja näistä kuvista parhaat on ottanut Brandi Mueller. Tässä päivän kuvana yksi ja alla toinen hänen otoksistaan; enemmänkin niitä voi katsella mm. hänen nettisivuillaan.

Tour de France rullaa tänään juuri näiden lähellä Cauroiria Ranskassa olevien mukulakivien ylitse. Tänään on vuorossa lauantaina alkaneen pyöräilykilpailuiden klassikon neljäs etappi, joka kulkee 223,5 kilometriä Belgiasta Seraingista Ranskan puolelle Chambrain kaupunkiin.

Chambrai on eräs toisen klassikkokilpailun, keväällä ajettavan Pariisi-Roubaix'n tärkeistä paikoista, koska sen ympäristössä sijaitsee hyvin paljon mukulakiviteitä. Nämä tiet ovat ajajille varsin ikäviä, koska kivet voivat olla liukkaita, kadut ovat kapeita ja joka tapauksessa kiveys täristää varsin paljon sekä laittaa ajajien lisäksi pyörät ja renkaat koville. Katsojien kannalta pitkät suorat kivitiet peltojen keskellä sen sijaan ovat varsin mainioita. Kuten eilen kilpailussa nähtiin, on pyöräilyssä kyse voiman ja kestävyyden lisäksi myös sisusta, ja sitä mukulakivitiet mittaavat todella tehokkaasti.

Kävin itse katsomassa juuri näitä Roubaix'n seutujen klassikkoteitä viime helmikuussa osana hullua Ranskan ympäriajoani ja tein pienen videon mukulakivistä. Se on katsottavissa täällä. 

Tuon ajon jälkeen en erityisemmin kaipaa näille teille ajelemaan, mutta toisaalta ajaessa (kenties tärinän heristämänä) pohdin useaan kertaan kuinka hyvä idea aikanaan oli päällystää teitä kivin.

Nämä sammakot - sekä useita kymmeniä niiden lajitovereita ja ainakin yksi rupikonna - löytyvät 23 metriä syvän kalliokuopan pohjalta. Kuoppa on komea Jalasjärven Pirunpesä. Se erottui vielä 1980-luvulle asti kalliossa jättimäisten lohkareiden täyttämänä painanteena. Muodostuma kuitenkin tyhjennettiin moninaisten vaiheiden jälkeen. Lopullisen syvyyden se saavutti Spede Pasasen rahoituksella -- siksi vieressä on myös Speden patsas.

Pirunpesä on graniittikallioon muodostunut muinainen rapaumaonkalo. Kalliossa on vanha, pyöreähkö ja noin 14 metriä leveä epätavallisen halkeillut alue. Kivi on sen alueelta mekaanisesti rapautunut hyvin syvälle. Rakoihin päässeen veden jäätyessä halkeilu etenee yhä pidemmälle. Toisin kuin nähtävyyteen lippuja myyvä matkailuyrittäjä siis uskottelee, mitään erityistä arvoitusta ei komeassa kohteessa enää ole -- paitsi se, mistä rakoilusysteemi alunperin johtuu. Kyse ole hiidenkirnusta, sillä kuoppa on jääkautta vanhempi. Jääkaudet tosin muokkasivat pintaa kasatem painanteeseen moreeneja ja hajoittaen reunoilta pinta-ainesta.

Paremman käsityksen saamiseksi vielä kaksi bonuskuvaa (ensimmäinen kuopan reunalta vaakasuuntaan, toinen alaspäin kuvattuna):

Savonlinnan oopperafestivaali alkaa tänään, ja kuten yleensä, on tapahtumapaikkana Savonlinnan keskustassa oleva uljas Olavinlinna.

Oopperan seuraamisen (ja yleisen seurustelun) ohella kannattaa kiinnittää huomiota myös itse linnaan, sillä kyseessä on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna ja erinomainen esimerkki linnojen arkkitehtuurista.

Ensinnäkin kannattaa huomata, että Olavinlinnaa on rakennettu (monien muiden linnojen tapaan) eri aikakausina, ja ne ovat jättäneet jälkensä linnoitukseen. 

Olennaista on ollut se, että Olavinlinnan aikana asetekniikka on mennyt hurjasti eteenpäin, mutta toisaalta linna on jo ”moderni” siinä mielessä, että sen tornit ovat pyöreitä. 

Esimerkiksi Turun linnassa tornit ovat vielä kulmikkaita. Ennen tuliaseita linnoissa puolustauduttiin nuolia, kivilinkoja ja rynnäkkötikkaita vastaan, jolloin muurinharja oli puolustuksen tärkein kohta. Tornien välit täytettiin jousimiehin. 

Kun mörssärit, tykit ja muut tuliaseet tulivat, niin tornien kulmat olivat niille helppo saalis. Rikkoutuneet kulmat tekivät heti aukkoja muuriin, joten nopeasti linnoista alettiin tehdä tai niitä alettiin muuttaa pyöreäpintaisiksi. Samalla torneista tuli pyöreitä.

Samalla linnojen puolustus siirtyi alemmas ja lopulta 1500-luvun lopulla maan tasalle. Puolustus oli keskitettävä ulkoneviin torneihin (ns. flankeeraustorneihin), joista pystyttiin ampumaan pitkin muurin ulkosivuja. 

Tuliaseista mainitaan ensimmäisen kerran Viipurin linnassa vuonna 1429 ja kun Olavinlinnaa alettiin rakentaa vuonna 1475, päätettiin siihen tehdä saman tien pyöreät tornit. Kunnia tästä päätöksestä lankeaa ulkomaisille, pääasiassa virolaisille, muurareille, jotka linnan rakentamisesta päättänyt Eerik Akselinpoika Tott palkkasi työmaalle.

Suomi oli tuolloin Ruotsin kuningaskuntaa ja uuden linnan tarkoituksena oli vakiinnuttaa Ruotsin valtaa Etelä-Savon uudisasutusalueilla. Moskovan ruhtinaskunta piti näitä omina mainaan Pähkinäsaaren rauhan nojalla, ja he häiritsivätkin rakennustöitä usein.

Wikipedian artikkelin mukaan Olavinlinnan varsinaisesta linnasta rakennettiin ensin päälinna sekä sen kolme tornia: Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin torni. Päälinna tärkeimmiltä osiltaan valmistui todennäköisesti vuonna 1483. 

Tott päätti nimetä linnan kaikkien ritareiden suojelijan, Pyhän Olavin, mukaan.