Kokkausta konepellin alla

Tarinat kertovat, että ennenvanhaan, aikaan ennen autojääkaappeja ja tienvarsikuppiloita, etenkin Australiassa ja Yhdysvalloissa pitkien automatkojen aikana illan ruokailu valmisteltiin päivän kuluessa hieman omalaatuisella tavalla: juomat oli kiinnitetty taustapeiliin, jolloin ilmavirta viilensi ne sopivasti, ja metallifolioon kääritty lihanpala sijoitettiin konepellin alle kiinni moottoriin, jolloin se kypsyi ajon aikana.

Etenkin autiomaiden uudisraivaajien kirjoissa kerrotaan erilaisista tavoista tehdä moottorikokkausta, mutta kuka sanoo etteikö sitä voisi tehdä nykyisin ihan tavallisillakin autoilla?

Tärkeintä tässä hieman omalaatuisessa ruoanlaitossa on pakata ruoka hyvin esimerkiksi moninkertaiseen alumiinifolioon ja kiinnittää se tukevasti moottoriin siten, että se kuumenee kunnolla. Paras paikka on pakosarjan päällä. Kaikkein sopivimpia ruokia moottorikokkaukseen ovat slow cooking -ruoat, eli esimerkiksi pataruoat, joita normaalistikin kypsennettäisiin pienellä lämmöllä pitkän aikaa: esimerkiksi perunat, sipuli ja liha tai kana ovat aina toimiva, yllätyksetön yhdistelmä. Myös kirjolohi toimii erinomaisesti!

Täällä on helpot ohjeet moottorikokkaukseen ja alla on yksi ehdotus vaikkapa nyt perjantai-illan menyyksi autoilijan tapaan.

Ikivanha aromipesä

Kuka muistaa takavuosina öiseen aikaan pyörineillä ostoskanavilla mainostetun styroksisen puuronhauduttimen? Se on vanhanaikaisuudestaan huolimatta uusinta uutta verrattuna Japanista löytyneisiin muinaisiin keittiövälineisiin.

Esihistoriallisen Japanin metsästäjä-keräilijät tai oikeastaan kalastajat käyttivät saviastioita ruoanvalmistukseen jo paljon ennen riisinviljelyn aloittamista. Jos muinaiset japanilaiset olisivat syöneet lautasensa – tai keittoastiansa – tyhjiksi ja pesseet ne putipuhtaiksi, löytöä ei kuitenkaan olisi ikinä tehty.

Vielä parikymmentä vuotta sitten oltiin siinä käsityksessä, että Japanissa alettiin valmistaa saviastioita vasta noin 2300 vuotta sitten. Sitten Jōmon-kautiselta asuinpaikalta löytyi rakennusten jäänteiden lisäksi runsaasti saviruukkujen palasia. Jōmon-kausi ulottuu noin 12 000 vuotta ajassa taaksepäin. Nyt tutkitut saviastiat ovat vielä varhaisempia ja siten peräisin paleoliittisen kauden loppuvuosituhansilta. (Kuvan ruukut ovat paljon uudempaa mallia, sillä ne on löydetty Pompeijin raunioista.)

Bioarkeologi Oliver Craigin johtama tutkijaryhmä Yorkin yliopistosta Englannista on päätynyt tulokseen, jonka mukaan japanilaisissa saviastioissa on porissut ruokaa vähintään 11 000 vuotta, mutta mahdollisesti jopa 15 000 vuotta sitten. Sirpaleista löytyneissä ruoantähteissä olevan typen perusteella on voitu päätellä, että niitä on käytetty kokkaamiseen.

Jäänteissä on todettu olevan myös rasvahappoja, jotka osoittavat, että astioissa on kypsennetty nimenomaan kalaa, mahdollisesti lohta, tai muita mereneläviä – tuhansia vuosia ennen kuin viljelyskulttuureissa alettiin käyttää saviastioita ruoanlaittoon. Craigin ryhmä tutki jäänteitä kaikkiaan 101 saviastiasta, jotka ovat peräisin 13 löytöpaikasta eri puolilta Japanin saaria. Noin 80 astiasta löytyi merkkejä joko makeassa tai merivedessä viihtyneistä eläimistä.

Manner-Aasian puolella, erityisesti Kiinassa, on hallittu saviastioiden tekotaito jo paljon aikaisemmin eli noin 20 000 vuotta sitten, mutta niitä ei ainakaan varmuudella tiedetä käytetyn ruoanvalmistukseen, vaan pelkästään säilytysastioina. Oliver Graig ryhmineen aikoo kuitenkin tutkia näiden vielä vanhempien saviastioiden palasia ja selvittää, olisivatko ne Japanista löytyneitä ruukkujakin vanhempia ”aromipesiä”.

Muinaisesta kokkaamisesta kertoi ScienceNews ja alkuperäinen artikkeli ilmestyi Nature-lehdessä 11.4.2013.