Kone lentää ihmistä paremmin

Suuri osa liikennelentokoneista käyttää jo nyt runsaasti automatiikkaa, eikä nykyaikainen lentäminen onnistuisi enää ilman autopilottia. Koneiden porrastukset ilmatilassa on tehty usein niin lähekkäisiksi, että vain automaattinen lentäminen tekee liikenteestä sujuvaa: perinteisesti lentäessä, ja yhä edelleen poikkeustapauksissa, pitää koneiden ympärille jättää enemmän tilaa. Lentoreitit monilla suurilla lentokentillä noustessa ja laskeutuessa ovat nekin usein melusäädösten ja liikennerajoitusten vuoksi niin mutkikkaita, että käsin lentäen pilotit olisivat pulassa.

Korkealla lennettäessä myös autopilotti helpottaa lentämistä niin paljon, että käsin siellä lennetään enää erittäin harvoin. Myös huonossa säässä laskeuduttaessa autopilotti reagoi tuulenpuuskiin ihmistä nopeammin ja navigointisysteemit tunkevat ihmissilmää paremmin sumun läpi.

Automatiikka pettää toki aina välillä, mutta se on pelastanut tuhansia ihmishenkiä: nykyinen erittäin korkea turvallisuustaso on pitkälti automatiikan ansiota.

Ihmistä ohjaamossa on kuitenkin vaikeaa korvata kokonaan, koska automatiikka ei pysty tekemään hyvin ratkaisuita erikoistilanteissa. Niinpä täysin automaattista lentämistä tutkittaessa on tärkeää keskittyä automatiikan toimimiseen näissä omalaatuisissa tapauksissa. Eräitä tällaisia tilanteita ovat huonon sään väistäminen ja visuaalisten havaintojen tekeminen. Tietokoneet eivät pysty muun muassa erottamaan kuumailmapalloa pilvestä. Vaikka tutka ja monet muut systeemit voivatkin havaita kohteita ja sääilmiöitä koneen edessä, on "perinteinen" visuaalinen havainnointi edelleen tärkeää.

Automaattikoneen pitää tarkkailla samoin alla olevaa maastoa mahdollisen pakkolaskun varalta. Lentoliikenne luottaa myös edelleen pitkälti puheeseen radioliikenteessä, joten automaattisen koneenkin pitää pystyä kertomaan muille mahdollisista yllättävistä liikkeistä ja siitä, mitä se on tekemässä. Sen täytyy pystyä toimimaan kuten ihmisten lentämän koneen.

Villeimmissäkään kuvitelmissa ei toistaiseksi ole täysin riippumattomia ja automaattisia lentokoneita, sillä joka tapauksessa maassa oleva lentäjä voisi ottaa koneen haltuunsa omituisissa tilanteissa satelliittiyhteyden avulla. Sen jälkeen hän voisi lentää konetta samaan tapaan kuin nyt sotilaat lentävät kaukana olevia lennokkejaan – lennokkeja, jotka nekin ovat kooltaan lähes Jetstreamin luokkaa.

Samoin kuin automaattiautot, ovat automaattilentokoneet jo avan oven takana: Yhdysvalloissa on tarkoitus avata ilmatila miehittämättömille lentokoneille vuonna 2015.

Vihreän tekniikan lähetyssaarnaaja Lentämisen ja seikkailun lisäksi Piccard puhuu paljon tulevaisuudesta, ja hänen ratkaisunsa edessä oleviin moniin haasteisiin on uusi tekniikka. “Meillä on jo nyt tietoa ja tekniikkamme taso on tarpeeksi korkealla, jotta voisimme astua uuteen aikaan, mutta emme ole tehneet mitään. Nykyisin käytössämme oleva tekniikka on naurettavan vanhanaikaista, kuin suoraan museosta!” Suurin syntimme tällä hetkellä on Piccardin mukaan täydellinen riippuvaisuutemme fossiilisista polttoaineista. Se ei ole hyväksi ympäristölle, eikä ihmiskunnallekaan, koska öljystä saatava energia on tuudittanut meidät helppoon ja lyhytnäköisesti halpaan tekniikkaan. Öljy on vaikuttanut maapallon epätasaiseen taloudelliseen hyvinvointiin, ja epädemokraattiseen globalisaatioon. Palat uudenlaiseen energiatekniikkaan ovat kuitenkin jo olemassa, ja Piccard toivookin poliitikoilta todellista halua siirtyä uuteen aikaan. “Maailma on pullollaan uusiutuvaa energiaa, ja se pitäisi ottaa vain käyttöön! Energian säästämisestä pitäisi tehdä myös kannattavaa. Olemme energiankäytössä kuin dinosauruksia, jotka ovat suuria ja voimakkaita, mutta eivät olleet sopeutuvia.” Piccard on mukana toteuttamassa Solar Impulse -nimistä projektia, jonka tarkoituksena on suunnitella ja rakentaa pelkästään aurinkovoimalla toimiva lentokone, jolla lennettäisiin ympäri maapallon. Kyseessä ei ole vain uusi henkilökohtainen seikkailu, vaan esimerkki uuden tekniikan käytöstä: lentokone on erittäin kevyt, sen aurinkopaneelit (11 628 kpl) ja moottorit (4 kpl) ovat edistyksellisen tehokkaita, sen suunnittelussa käytetään nykyaikaisia menetelmiä ja sen akut ovat kevyet, mutta voimakkaat litiumioniakut. Koneen kun täytyy pystyä toimimaan myös yöllä paristojen voimin. Koekone teki ensimmäisen lentonsa joulukuussa 2009 ja ensimmäiseen yölentoonsa se usutettiin heinäkuussa 2010. Ohjaimissa oli Piccardin sijaan André Borschberg, kun kone nousi aamuvarhaisella ilmaan ja kierteli 26 tuntia taivaalla Sveitsin ilmatilassa nousten noin 8,5 kilometrin korkeuteen. Lento oli vielä varsin kaukana lopullisesta maailmanympärilennosta, mutta oli ensimmäinen yön yli kestänyt lento aurinkovoimalla toimivalla koneella. Vuoden 2011 toukokuussa kone lensi ensimmäisen kerran ulkomaille Belgiaan ja vuotta myöhemmin toukokuussa 2012 sillä tehtiin monipäiväinen lento Marokkoon ja takaisin. Marokossa kone vieraili myös Ouarzazatessa, minne suunnitellaan maailman suurinta aurinkoenergiavoimalaa. Koekone, joka on rekisteriltään HB-SIA, päästetään eläkkeelle testien jälkeen ja varsinaisen, lopullisiin lentoihin käytettävän koneen (HB-SIB) rakennus on meneillään. Sillä on tarkoitus tehdä maailmanympärilento vuonna 2014. Tilaa lentokoneessa on vain yhdelle lentäjälle, joten maailmanympärilennon aikana tehdäänkin useita välilaskuja. Niiden aikana koneen avulla koitetaan saada tietoa vihreästä tekniikasta eteenpäin, joten lentämisen lisäksi koneen eräs tärkeimmistä tarkoituksista on toimia sanansaattajana. “95% ihmisistä ei ajattele öljyn jälkeistä aikaa. Tavoitteemme on saada heidät ajattelemaan.” Halki Amerikan vuonna 2013 Helmikuun 2013 lopussa Solar Impulse lennätettiin Yhdysvaltoihin, missä koneella on tarkoitus lentää tänä vuonna mantereen halki San Franciscosta itärannikolle, pääkaupunki Washingtoniin ja New Yorkiin. Lento alkaa toukokuun ensimmäisenä päivänä ja aikomuksena on pysähtyä matkalla kaksi tai kolme kertaa. Lisää tietoa lennosta on Solar Impuslen nettisivuilla Across America 2013 ja sitä seurataan luonnollisesti myös T-Tuubissa.