Suomalainen hissivalmistaja KONE julkisti tänään uuden, korkeisiin rakennuksiin tarkoitetun hissiteknologian, joka tekee mahdolliseksi jopa kilometrin korkean hissimatkan. Rajoja rikkova KONE UltraRope -tekniikka sanoo hyvästit perinteisteisille teräksestä valmistetuille hissiköysille.

Köydet ovat olennainen osa hissilaitteistoa, sillä hissikorit liikkuvat ylös ja alas nostoköyden ja tasausköyden varassa. Jotta hissikori liikkuisi mahdollisimman mukavasti ja vähän energiaa kuluttaen, on sen sekä matkustajien massaa kompensoimassa vastapaino, joka sekin on köyden varassa.

Mitä korkeampi hissi on, sitä enemmän systeemissä on hissiköysiä ja siten köysien suhteellinen massa on sitä suurempi, mitä suurempi on nostokorkeus.

Näin ollen köyden massan vähentäminen tekee koko systeemistä paremman ja vähentää energian kulutusta. KONE UltraRope -köydessä on hiilikuituydin ja sen ympärillä korkeakitkainen pinnoite. Köysi on siten paitsi olennaisesti aiempaa kevyempää, niin se on myös lujaa ja sen kulumiskestävyys on erinomainen. Myös korkeiden rakennusten huojumisesta aiheutuvat hissin käyttökatkot vähenevät, sillä hiilikuidun ominaistaajuus on täysin eri kuin teräksellä ja useimmilla muilla rakennusmateriaaleilla.

Amerikkalainen tutkimusyhtiö International Data Corporation ennustaa tuoreessa katsauksessaan, että tablettitietokoneiden myynti ylittää vuonna 2015 perinteisten tietokoneiden myynnin. Jo nyt tämän vuoden aikana myytävien kannettavien tietokoneiden määrä on pienempi kuin tablettitietokoneiden.

IDC:n mukaan tablettien myynti kasvaa vuonna 2013 peräti 58,7% ja on lopulta noin 229,3 miljoonaa kappaletta. Viime vuonna tablettitietokoneita myytiin 144,5 miljoonaa kappaletta.

Kehitys ei ole mitenkään yllättävä, mutta nopeus on odotettuakin voimakkaampi. Monille tabletit riittävät mainiosti sähköpostin lukemiseen, surffaamiseen, musiikin- sekä elokuvien katsomiseen sekä moneen muuhun asiaan, mitä aikaisemmin tehtiin vain tietokoneella, joten on loogista, että näiden käytettävyydeltään parempien laitteiden suosio on kova. Tehon lisääntyessä, näyttöjen parantuessa ja sovellusten tullessa yhä paremmiksi, eiviät perinteiset tietokoneet jaksa enää kiinnostaa kuin ns. tehokäyttäjiä.

Vaikka tabletit tulevat paremmiksi sekä tehokkaammiksi, niiden keskimääräinen hinta putoaa: pudotus on vuonna 2013 arvion mukaan 10,8% ja laitteiden keskihinta Yhdysvalloissa 381 dollaria. Perus-PC maksaa siellä (kuten Suomessakin) noin tuplasti.

Vaikka Apple on edelleen iPadillaan tablettien markkinajohtaja, on sen rinnalle nousemassa – ja jo noussut – koko joukko Android-tabletteja. Niiden myötä kämmentietokoneiden kuvaruutukoko on pienentynyt, ja myös Apple esitteli kilpailijoidensa painostuksen jälkeen pienempikokoisen laitteen. IDC:n tutkimuksen mukaan jatkossa kaikkein suosituin näyttökoko tableteissa on alle 8 tuumaa.

Tablettien suosion vanavedessä älypuhelinten ja tablettien käyttö muuttuu yhä enemmän samankaltaiseksi, ja samalla niiden välinen raja tullee pian hämärtymään.

Monissa rauhanturvaoperaatioissa tai sotilaallisissa konflikteissa on osallisina tarkka-ampujia, joiden sijaintia on vaikea hahmottaa. Toni Mäkinen kehitti väitöstyössään menetelmän, jolla voidaan usean mikrofonin avulla antaa arvioita luodin lentoradasta ja sen lähtöpisteestä.

Vastaavia järjestelmiä on ollut jo käytössä esimerkiksi Irakin sotilasoperaatiossa. Ne ovat kuitenkin usein toteutukseltaan salaisia tai vaativat laajoja ja kiinteitä mikrofonijärjestelmiä. Mäkisen kehittämässä ratkaisussa voidaan hyödyntää esimerkiksi sotilaan kypärään kiinnitettyjä mikrofoneja, jolloin toimivuus ei rajoitu pelkästään ennalta mikrofonein varustettuihin kohteisiin.

Mäkisen mukaan järjestelmiä käytetään usein myös ampumisen havainnointiin ylipäänsä. Näin voidaan esimerkiksi auttaa poliisia selvittämään muutoin mahdollisesti pimentoon jääviä ampumistapauksia kaupunkialueilla.

Todennäköisyyksiin pohjautuvia optimointimenetelmiä voidaan käyttää luodin lentoradan, nopeuden ja halkaisijan eli aseen kaliiperin arviointiin. Äänen tulosuunnan määritykseen yhdistettynä saatuja tuloksia voidaan käyttää myös ampujan paikantamiseen. Samaa parametrien optimointiin perustuvaa lähestymistapaa voidaan käyttää myös erilaisten äänisignaalien, kuten musiikin, puheen tai koiran haukunnan automaattiseen tunnistukseen ja luokitukseen.

Väitöskirjan toisena sovelluskohteena Mäkinen etsi keinoja parantaa automaattista äänen sisältöön pohjautuvaa luokitusta ja hakua. Sovelluskohteita ovat esimerkiksi suurten ääni- tai videotietokantojen automaattinen hallinta ja kontekstin tunnistus.

Suureen tietokantaan lisätty uusi äänitiedosto voidaan esimerkiksi sijoittaa suoraan samankaltaisten ääninäytteiden joukkoon tai tietokannasta voidaan tehdä sisältöpohjaisia hakuja referenssiääntä käyttäen. Näin voidaan etsiä vaikkapa kaikki auton ääntä tai tiettyä musiikkigenreä sisältävät tiedostot.

Sovelluskohteiden hyvin erilaisesta luonteesta huolimatta väitöskirjassa käytettyjä ja kehitettyjä optimointimenetelmiä voidaan menestyksekkäästi soveltaa molempiin.

Diplomi-insinööri Toni Mäkisen signaalinkäsittelyn alaan kuuluva väitöskirja Spatial and Content-based Audio Processing using Stochastic Optimization Methods ("Spatiaalinen ja sisältöpohjainen audioprosessointi stokastisia optimointimenetelmiä käyttäen") tarkastetaan Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa tiistaina 21.5.2013 kello 12 alkaen Tietotalon salissa TB222 (Korkeakoulunkatu 1, Tampere).

Täysin automaattisesti ilman lentäjiä lentävä liikennelentokone on toisien haave, toisien kauhukuva. Tietokoneet ja automatiikka tuskin ovat koskaan yhtä hyviä kuin parhaimmat lentäjät, mutta ne ovat jo nyt parempia kuin huonot pilotit. Tekniikka kehittyy joka tapauksessa koko ajan, ja huhtikuussa automaattilentämisessä otettiin kaksi askelta eteenpäin.

Huhtikuun 25. päivänä Eurocopter lensi ensimmäisen kerran julkisesti tarpeen mukaan miehitettyä EC145 -helikopteriaan, joka kykenee lentämään täysin itsenäisesti, mutta jonka puikkoihin voivat lentäjätkin hypätä kun tilanne niin vaatii tai kun siltä tuntuu. Kyseessä on testilaite, missä käytettyä tekniikkaa voidaan myöhemmin käyttää suuremmissa ja pienemmissäkin koptereissa.

Samoin huhtikuun lopussa BAE Systems -yhtiön kokekone lensi normaalissa ilmatilassa 800 kilometrin matkan ilman aktiivisesti lentäviä lentäjiä. Kyydissä oli kyllä varmuuden varalta kaksi lentäjää ja kaksi systeemejä tarkkaillutta insinööriä, mutta lennosta vastasivat koneen automatiikka ja maassa ollut lentäjä. Koneen pilotit olisivat voineet kuitenkin ottaa koneen haltuunsa koska tahansa, jos tarve olisi vaatinut.

Mullistavinta lennossa oli se, että sen aikana ei tapahtunut mitään mullistavaa. Jetstream nousi ilmaan Wartonin lentoasemalta ja kunhan kone oli ilmassa, pilotit antoivat ohjaimet lentokoneelle, joka kävi kääntymässä Skotlannin ylämaiden päällä Ivernessin luona ja palasi takaisin lähtöpaikkaansa. Lentäjät suorittivat vielä laskeutumisenkin, koska laitteistoa ei ole tehty toistaiseksi siihen.

Virallisesti kyseessä oli pisin virallisesti miehittämättömäksi lentolaitteeksi luokitellun koneen lento normaalissa siviili-ilmatilassa muiden ilma-alusten kanssa. Jetstream, 19-paikkainen potkuriturpiinikone, ei ole myöskään enää pieni lennokki, vaan kunnollinen matkustajakone. Tarkempia tietoja koneesta ja lennosta on
BAE Systemsin nettisivuilla.

Konetta ja sen tekniikkaa on kehitetty jo parin vuoden ajan brittiläisessä ASTRAEA -tutkimusohjelmassa ja huhtikuussa tapahtuneesta ennätyslennosta kerrottiin Lontoossa viime viikolla pidetyssä kokouksessa.

Takaisin elämään pinnistelevä Volvo on esitellyt kiinnostavan sähköauton. C30 Electric -autossa on uusi moottori ja se pystyy lataamaan akkunsa vain 1,5 tunnissa.

Akkujen pitkä latausaika on yleinen sähköautojen ongelman. Volvo C30 Electricissä on asennettuna latausohjaaja, jonka avulla auton akut voidaan varata kolmivaihevirralla hyvin nopeasti. Normaalisti akkujen lataus kestää noin kahdeksan tuntia. Uuden latausmenetelmän avulla auton akut voidaan myös pikaladata, jolloin 10 minuutissa akkuihin sen verran virtaa, että autolla voi ajaa noin 20 kilometriä. Tätä pikalatausta voidaan tehdä myös varsin usein ilman, että akkujen toiminta häiriytyy.

Auto voidaan siis ladata kätevästi esimerkiksi kaupassa käynnin aikana ja se sopii erinomaisesti myös vuokrauskäyttöön. Volvo tuokin ensi kesäksi sata Volvo C30 Electric -autoa kokeiltavaksi eurooppalaisille autovuokraamoille.

Viron ensimmäinen satelliitti yrittää uudelleen avaruuteen tiistaina aamulla. ESTCube-1:n oli määrä ratsastaa avaruuteen Vega-kantoraketilla lauantaiaamuna Suomen aikaa, mutta sääolojen vuoksi laukaisua lykättiin. Suunniteltu lähtöaika on klo 5:06 Suomen aikaa tiistaina 7. toukokuuta.

Kyseessä on uuden eurooppalaisen kantoraketin toinen koelento, joten siihen suhtaudutaan vielä erityisellä varovaisuudella. Vegan ensimmäinen lento helmikuussa 2012 sujui ongelmitta, joten toiveet toisenkin lennon sujumisesta suunnitelman mukaan ovat korkealla. Laukaisulle annettiin torstaina vihreää valoa, kun viimeisissä tarkastuksissa niin kantoraketti, maajärjestelmät kuin mukana olevat satelliititkin havaittiin valmiiksi.

Vegan kyydissä avaruuteen lentää kolme satelliittia. Suurin on Proba-V, ESA:n kasvillisuutta tutkiva satelliitti, joka jatkaa ESAn pienten, kokeellisten, uusia tekniikoista testaavien Proba-satelliittien sarjaa. Se irtoaa omille teilleen raketista ensimmäisenä; niinpä belgialaista tekoa oleva Proba-V matkustaa raketissa aivan sen nokkakartion kärjessä.

Seuraavana avaruuteen vapautetaan VNREDSat-1, Astrium-yhtiön Vietnamin teknologia- ja tiedeakatemialle rakentama tutkimussatelliitti.

Viimeisenä vuorossa on ESTCube-1, joka suunnitelman mukaan singotaan raketin sisältä kuljetuslaatikostaan pienen jousen ponnauttamana ulos avaruuteen kahden tunnin ja 48 sekunnin kuluttua laukaisusta.

Sähkömoottorilentokone Solar Impulse valmistautuu parhaillaan lähtemään perjantaina 3. toukokuuta pitkälle matkalle halki Amerikan mantereen.

“Tämä on jännittävä ja myyttinen lento,” sanoo Andre Borschberg, eräs koneen lentäjistä ja koko hankkeen taustavoimista. "Lennossamme on vähän samaa henkeä kuin aikanaan ensimmäisissä mantereen poikki lentäneissä postilennoissa potkurikoneilla 1900-luvun alussa. "

Aurinkovoimalla lentävä kone teki huhtikuussa koelentoja Kalifornian taivaalla ja kävi muun muassa näyttävällä ohilennolla San Franciscossa Golden Gaten luona. Nyt se on valmis aloittamaan tähän saakka pisimmän ja haastavimman lentonsa.

Matka alkaa legendaariselta Moffett Fieldiltä, Moffetin lentokentältä Kaliforniasta, missä kone on ollut jo jonkin aikaa. Se tuotiin Sveitsistä Yhdysvaltoihin rahtina palasina, ja se koottiin Moffettissa jälleen lentokelpoiseksi.

Kaliforniasta lento jatkuu ensin Phoenixiin, Arizonaan, mistä kone jatkaa Dallasiin, Texasiin. Sieltä Solar Impulse lennetään Missouriin, St. Louisiin, pääkaupunki Washingtoniin ja lopulta New Yorkiin, missä hentoinen kone laskeutuu John F. Kennedyn lentoasemalle suurten ja painavien jumbojen joukkoon. Mittojen mukaan katsottuna Solar Impulse ei niille kuitenkaan häviä, sillä sen siipien kärkiväli on 63,4 metriä, siis jokseenkin sama kuin Airbus A340 -matkustajakoneella. Aurinkovoimakone painaa kuitenkin vain 1600 kg. Voimanlähteenään sillä on noin 12000 siiven yläpinnalle sijoitettua aurinkokennoa, jotka syöttävät virtaa akuille, mistä koneen neljä moottoria saavat energiansa.

Se, pääseekö kone matkaan perjantaina aamulla Kalifornian aikaa, siis iltapäivällä Suomen aikaa, riippuu sääolosuhteista; kovin huonossa kelissä lentoa ei tehdä. Suurin ongelma on se, että kone ei voi lentää pilvien läpi. Koska kone on kevyt, mutta kuitenkin suurikokoinen, ei se pidä myöskään voimakkaista tuulenpuuskista.

Koneen lentonopeus ei ole järin suuri, vain noin 70 km/h, joten kuhunkin etappiin aikaa kuluu 20-25 tuntia. Enemmän aikaa vierähtää kuitenkin kussakin välilaskupaikassa, sillä kone on niissä esillä kymmenen päivän ajan. Näin ollen saapuminen itärannikolle tapahtuu kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa säätilanteesta riippuen.

Matkaa voi seurata T-Tuubin lisäksi Solar Impulsen blogissa.

Rekisteritunnukseltaan HB-SIA oleva Solar Impulse on prototyyppi koneesta, jonka tarkoituksena on tehdä koko maapallon ympärilento aurinkosähköllä ilman välilaskua. Koneen rakenne on hiilikuitua ja sen aurinkopaneelit sekä akut ovat parhainta sekä kevyintä saatavissa olevaa tekniikkaa. Kaikki on suunniteltu keveys, energiapihiys ja luotettavuus mielessä.

Varsinaisen maailmanympärilentokoneen, HB-SIB:n, on tarkoitus nousta matkaan vuonna 2015.

Lue lisää Solar Impulsesta ja sen ideoijasta Bertnard Piccardista T-Tuubin ammoisesta artikkelista: Lentäjä ja seikkailija Bertnard Piccard

Huhtikuun 27. päivänä X Prize -säätiön illallisella puplahti esiin kiinnostavia tietoja Googlen automaattiautosta. Yhtiö on kehittänyt jo vuodesta 2005 itseohjautuvaa autoa ja sellaisella on tehty ajokokeita vuodesta 2010.

Tarkoituksena on kehittää auto, joka pystyisi ajamaan itsenäisesti paikasta toiseen omien kameroidensa ja sensoriensa, satelliittipaikannuksen ja Google Street View -palvelun avulla. Markkinoille auto voisi tulla jo vuonna 2015.

Googlen lisäksi luonnollisesti lähes kaikki autonvalmistajat ja monet yliopistot tutkivat automaattista ajamista, mutta hakukoneyhtiön hanke on ollut eniten julkisuudessa. Kehitteillä olevasta autosta ei ole kuitenkaan kerrottu paljoakaan julkisuudessa. Googlen Toyota Priuksesta modifioima koeauto on ollut esillä ja siitä on kuvia, mutta sen toimintaa ei ole juurikaan selitetty tarkemmin.

Toki tiedetään, että siinä on tehokas tietokonelaitteisto, joka muodostaa ympäröivästä maisemasta kolmiulotteisen kuvan kameroiden, tutkien ja laserkeilaimen avulla, ja että koeautot ovat kulkeneet reippaasti yli puoli miljoonaa kilometriä ilman yhtäkään kolaria.

Vuonna 1901 Kreetan luoteispuolella olevan Antikytheran saaren rantavesistä löytyi aparaatti, joka siitä lähtien on saanut tutkijat raapimaan päätään. Osittain syöpynyt sekä merieläinten ja -kasvien peittämä möykky osoittautui noin 2000 vanhaksi mutkikkaaksi kellokoneistoksi. Hammasrattaat, viisarit ja vivut ovat jumittuneet, mutta röntgenkuvauksella on saatu selkoa sen rakenteesta ja vihjeitä laitteen toiminnasta. Kojeella on ammoin laskettu taivaankappaleiden paikkoja ja liikkeitä taivaalla huomattavan suurella tarkkuudella. Antikytheran kone on esillä Ateenan arkeologisessa museossa ja sen rinnalla on toimiva kopio.

American Chemical Societyn kokouksessa huhtikuun alussa esiteltiin “katoavaa elektroniikkaa”. Kyse ei ole yhtenään hukassa olevista kännyköistä tai pöytälaatikossa piilottelevista paristoista, vaan esimerkiksi ihmiskehoon asennettavista pienistä sähköisistä laitteista.

John Rogersin johtama tutkimusryhmä on tarkastellut elektroniikkaa näkökulmasta, joka poikkeaa tyystin viitisenkymmentä vuotta vallalla olleesta mikrosirumentaliteetista. Siinä missä tähän saakka on pyritty rakentamaan sähkölaitteita, jotka toimivat mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman luotettavasti – paitsi kodinkoneissa, joiden elinkaari tuntuu olevan maksimissaan kolme vuotta – Rogersin ryhmän tavoitteena oli kehitellä elektroniikkaa, joka tietyn ajan kuluttua katoaa itsestään. Se voi toimia tarpeen mukaan joitakin minuutteja, tunteja, päiviä tai viikkoja, mutta sitten se katoaa. Se ei siis pelkästään lopeta toimintaansa, vaan häipyy olemattomiin.

Yhtenä sovelluksena voisivat olla elektroniset laitteet, jotka alituiseen korvautuvat uusilla malleilla. Esimerkiksi vanhentuneet kännykät muodostavat melkoisen e-jäteongelman, mutta jos ne tehtäisiin elektroniikasta, joka aikansa toimittuaan fyysisesti hajoaisi ja katoaisi, niistä ei olisi riesaa. Tosin silloin vanha kännykkä olisi tietyn ajan kuluttua pakko vaihtaa uuteen, vaikka siihen muuten olisi ihan tyytyväinen.

Merkittävämpi alue on kuitenkin lääketiede. Kehon sisään voitaisiin asentaa esimerkiksi lääkeaineita ohjelmoidusti vapauttavia pieniä laitteita, jotka toimisivat tarvittavan ajan ja liukenisivat sitten olemattomiin. Silloin tällaisia laitteita ei tarvitsisi poistaa erikseen uudella leikkauksella. Vastaavanlaista elektroniikkaa on rakennettu jo aiemminkin, mutta niiden ongelmana on ollut se, ettei liukeneminen ole ollut täydellistä, vaan osa aineista on jäänyt elimistöön. Rogersin ryhmä on onnistunut kehittämään laitteita, jotka hajoavat jättämättä jälkeensä mitään ylimääräistä.

Elektroniikan hajoamisvauhtia säädellään kerroksellisella rakenteella. Varsinainen elektroniikka on suljettu kuoreen, joka hajoaa tietyllä nopeudella joutuessaan kosketuksiin veden tai jonkin muun nesteen kanssa. Valitsemalla sopiva määrä kerroksia laitteelle saadaan halutun pituinen toiminta-aika. Kun kaikki suojakerrokset ovat kadonneet, itse elektroniikka "sulaa" noin puolessa tunnissa.

Rogersin ryhmä on jo tutkinut hiirillä laitetta, joka auttaa kamppailussa infektioita vastaan. Se tuottaa rajatulla alueella halutun ajan lämpöä, joka estää bakteerien kasvun ja infektion leviämisen. Tavoitteena on kehittää myös pikkuruisia laitteita, joilla voitaisiin edistää esimerkiksi luiden kasvua ja haavojen paranemista.

Kuva: Beckman Institute, University of Illinois and Tufts University