Graniittia on ympärillämme joka puolella, koska se on Suomen kallioperän yleisimpiä kivilajeja ja maanuoren yleisin kivilaji.

Graniitti on lisäksi kestävää ja helppohoitoista, joten sitä käytetään paljon rakentamiseen: katukiveyksien lisäksi siitä tehdään rakennusten kivijalkoja, kokonaisia talojakin, veistoksia sekä hautakiviä, ja myös sisätiloissa on mm. graniittisia tasoja keittiöissä ja kylpyhuoneissa.

Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin ja niiden alaryhmään syväkivilajit. Se koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka näkyvät selvinä rakeina kiven pinnassa.

Mineraalit ovat ehtineet järjestäytyä ja muodostaa suurehkoja, silmin havaittavia kiteitä, joska graniitti on syntynyt hitaasti jäähtymällä eli intrusiivisesti magmapesäkkeissä syvällä maan kuoressa.

Koska Suomen graniitit ovat peräisin hyvin syvältä, ovat ne varsin vanhoja, yli 1800 miljoonaa vuotta vanhoja.

Koska maapallon ikä on noin 4,5 miljardia vuotta (4500 miljonaa vuotta), ovat katukiveyksen graniitit muodostuneet jotakuinkin silloin, kun planeettamme oli puolet iältään nykyisestä.

Nimi "graniitti" tulee  latinan sanasta granum eli rae.

Vanhaa kamaa

Suomen kallioperä kuuluu Fennoskandian kilpialueeseen, joka ulottuu Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Länsi- ja Luoteis-Venäjälle.

Kilpi tarkoittaa laajaa aluetta, jossa vanha, kiteinen (eli magmakivistä tai metamorfisista kivistä koostuva) kallioperä on näkyvissä tai ohuen maaperän peitossa, mutta ei siis esimerkiksi nuorten sedimenttikivien peittämä, kuten Virossa.

Itä- ja Pohjois-Suomessa on yli 2500 miljoonaa vuotta vanhoja ns. arkeeisiksia alueita. Pääosa kallioperästämme on kuitenkin nuorempaa, noin 2500–1600 miljoonaa vuotta vanhaa.

Kiinnostavin geologinen ajanjakso Suomen seuduilla oli 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten, kun tänne syntyi korkea vuoristo, Svekofennidit.

Maapallo oli tuolloin kovin toisenlainen: alue, missä Suomi on nykyisin, oli noin 1800 miljoonaa vuotta osa suurempaa maa-aluetta nimeltä Fennoskandian kilpi tai Baltian kilpi.

Se puolestaan oli osa muinaista supermannerta, jota kutsuttiin nimellä Columbia. Todennäköisesti nyky-Suomen seudut olivat tuolloin olennaisesti etelämpänä nykyisen Grönlannin eteläpuolella. 

Mannerlaattojen myllerryksessä Svekofennidien vuoristo ei kestänyt kauaa. Se kului pois jo muutamassa sadassa miljoonassa vuodessa, mutta sen pohjaosat muodostavat nykyisen kallioperämme.

Kun kävelet siis kadulla ja korkosi kopsahtavat (tai lätsähtävät loskan kanssa) katukiveykseen, niin kävelet ammoisen vuorijonon juurikiven päällä – jos kivi on suomalasta.

Suurin graniitin myyjä maailmassa on Intia, mikä toimittaa noin 30 % kaikesta maapallolla käytetystä graniitista. Seuraavana tulevat Brasilia (15 %) ja Kiina (10 %), joiden jälkeen listalla ovat etenkin koristegraniittia tuottavat Espanja ja Italia.

Kaikkein vanhimmat graniitit ovat yli 2,5 miljardia vuotta vanhoja, ja niitä on esimerkiksi Kanadassa ja Australiassa.

Nuorempi graniitti, niin sanottu fanerozooinen graniitti, on syntynyt viimeisten 541 miljoonan vuoden aikana. Sellaista löytyy esimerkiksi Brittein saarilta.